2010-luvun kestomenestyjä Tappara ei ole lähtenyt monista Liiga-seuroista poiketen hankkimaan NHL-lainoja, mutta yksi lyhytaikainen vahvistus joukkueella kuitenkin on. Viime kauden tehokkain puolustaja − ottelumäärään suhteutettuna − Valtteri Kemiläinen pelaa kirvesrinnoissa marraskuun loppuun asti.

Viime kaudella Kemiläinen tykitti 42 pelissä 35 tehopistettä − näistä peräti 22 pistettä syntyi ylivoimalla, mikä oli Liigan kärkisuoritus. Tappara menetti viime kauden puolustajistaan Veli-Matti Vittasmäen, Adam Polášekin, Alexander Ytterellin ja Tuukka Mäntylän, joten Kemiläisen saaminen kokoonpanoon edes pariksi kuukaudeksi on kuin lottovoitto.

Tappara toki hankki puolustukseensa Michal Moravčíkin, Eric Norinin, Blake Parlettin ja Santtu Kinnusen, mutta ulkomaalaishankinnat ovat enemmän peruspuolustajia ja 21-vuotias Kinnunen ei ole pelannut yhtään kokonaista Liiga-kautta.

Niinpä puolustuksen kiekollinen johtaja on Teemu Suhonen, joka onkin kolmen viime kauden aikana kokonaisuutena Kemiläistä tehokkaampi. Ei kuitenkaan tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja tiedostaakseen, että Kemiläinen on alkavalla kaudella päävalmentaja Jussi Tapolan papereissa ykköspuolustaja.

Tapparan puolustus on Kemiläisen sopimuksen päätyttyäkin laadukas ja kilpailukykyinen, mutta kiekollisesti harvinaisen harvoilla harteilla.

Kemiläisen suunnitelmat marraskuun jälkeen ovat hämärän peitossa, mutta jatko Tapparassa kuulostaa epätodennäköiseltä. Miksi lyhyt sopimus, jos aikomus olisi ollut pelata koko kausi?

Tapparan puolustus on Kemiläisen sopimuksen päätyttyäkin laadukas ja kilpailukykyinen, mutta kiekollisesti harvinaisen harvoilla harteilla. Suhosen potentiaalia ei käy kiistäminen, mutta kyky ennakkosuosikin ykköspuolustajaksi on aivan eri asia − varsinkin kun alkukausi täytyy soitella kakkosviulua.

Pätkäsopimus kattaa 17 peliä eli vain reilun neljäsosan runkosarjasta. Todennäköisessä skenaariossa Kemiläinen auttaa tehokkuudellaan Tapparan hyvään alkuun, minkä jälkeen mahdolliset skenaariot vain laajenevat.

Ykköspuolustajan rooli voi olla Kemiläisen jäljiltä Suhoselle liikaa tai sitten tämä voi kokea asemansa mitätöidyksi ja menettää motivaationsa. Pätevää korvaajaa ei välttämättä loppukaudeksi löydy, eivätkä kokeneet hankinnat istu Liigaan. Toisaalta Kinnusen ja Toni Utusen kaltaiset nuorukaiset voivat Tapolan komennossa yltää uuteen vireeseen. Yhtä hyvin Parlett voi tutussa valmennuksessa olla yhtä väkevä kuin mestaruuskeväänä 2017.

Mahdollisuuksia on paljon, mutta ketkä mahdollisuuksiin tarttuvat?