Jututin aikoinaan valmentaja Ville Niemistä joukkueen rakentamisesta. Nieminen operoi tuolloin Lahden Pelicansin päävalmentajana. Hän totesi kaiken lähtevän päivittäisestä olemisesta ja ymmärryksestä.
– Opin aikoinaan Risto Dufvalta, että tässä hyörimisessä ja pyörimisessä ja kiekon lätkimisessä täytyy olla jokin sisältö. Eli minkä takia ja kuinka tässä ollaan, sekä mitä ollaan. Ensin mennään leirinuotiolle ja sitten päätetään, että kustaanko sinne nuotioon vai laitetaanko puita. Vasta sen jälkeen aletaan pohtia sitä, miten tätä peliä pelataan, Nieminen virkkoi.
Tällä hetkellä viisitoista Liiga-joukkuetta valmistautuu kukin kohta alkavaan kauteen. Harjoittelut ovat jatkuneet jo hyvän tovin ja ympärillä olevat joukkuekaverit alkavat olla päällisin puolin tuttuja. Pelitapa alkaa sekin hahmottua, vähintään koutsin fläppitaululle.
Ilmapiiri on odottava.
Samaan aikaan, joukkueiden ulkopuolella, veikkaukset käyvät kuumina. Mikä joukkue vie Kanada-maljan? Kuka pelaaja yltää pörssikärjeksi? Kenen osakkeet romahtavat?
Mediat hekumoivat kausiennakoilla, keskustelupalstat ja sosiaalinen media kuhisevat. Kun kiekko tippuu jäähän, kuluu neljä kierrosta, jonka jälkeen puhutaan jo kauden yllättäjästä ja pedataan ensimmäistä mahalaskua.
Useimmat määrittävät kauden onnistujat ja epäonnistujat puhtaasti tulosten ja tilastojen kautta. Se on luonnollista, onhan kyse kilpaurheilusta. Numeroiden taakse kätkeytyy silti todellisuus, joka pysyy useimmilta salattuna.
Loppupeleissä kyse on ihmisistä.
Kokenut ja paljon nähnyt kiekkomies Jukka Holtari painotti aikoinaan, kuinka tärkeää on nähdä tarinan pidempi kaari. Hän käytti esimerkkinä kautta 2018–2019, jolloin JYPin nimekkään joukkueen kausi osoittautui melkoiseksi pannukakuksi. Jyväskyläläisten menestyksen vuodet kokenut Holtari muistutti, että myös tuloksellisesti lihavat vuodet pitivät sisällään hankaluuksia, jotka eivät tuolloin välittyneet ulkopuoliselle.
– Minun mielestäni ei ole ihmeellistä se, ettei JYPissä tuolla kaudella onnistuttu kääntämään kulttuuria voittavaksi, vaan se, että aiempina kausina kovassa kilpailuympäristössä niin usein onnistuttiin tekemään. Ei ole ihmeellistä, jos siitä pulassa olemisesta joutuu joinakin pelikausina tilille. JYPissä ihmeellistä on, että se tapahtui tuolloin vasta pelikaudella 2018–19, Holtari totesi.
Todellisuus on tilastoja lihavampaa.
Statistiikkaa palvovat niilot tuntuvat toisinaan irtautuneen todellisuudesta. Numerot ja järjestykset muodostavat toki ymmärrettävää viihdettä lätkäkansalle, mutta etäännyttävät samalla siitä todellisuudesta, joka on lopulta ennustamaton.
Jonkun mielestä voi olla tylsää, jopa ärsyttävää, nillittää statistiikan tihrustamisesta suurennuslasilla tai kautta hekumoivista ennakoista. Ne ovat loppupeleissä viattomia pyrkimyksiä tehdä vaikeaselkoisesta ymmärrettävää.
Numerot ovat ihmisiä turvallisempia, koska ne ovat selkeitä.
Todellisuus pureutuu silti ennemmin syvälle ihmisenä olemiseen, erilaisten tunnetilojen käsittelemiseen ja siihen, kuinka toimitaan yhdessä. Trendeihin, jotka ovat olleet pinnalla leirinuotiolla aina ihmisen ammoisista ajoista lähtien.
Mutta laitan minäkin lusikan soppaan. Ennustan, että tämä liigakausi, kuten pitkälti kaikki aiemmatkin, tullaan muistamaan lopulta jostain aivan muusta kuin siitä, kuka keväällä nostaa kannun ilmaan tai mihin lukemiin marraskuinen SaiPa–KalPa-ottelu päättyy.
