Ennen kauden alkua JYP laskettiin niiden kuuluisien auringonvarmojen syysfloppien joukkoon. Avainpelaajien lähdöt pakottivat Jyrki Ahon rakentamaan uuden JYPin. Mestaruuskrapulan odotettiin iskevän karmaisevasti eikä sitä mitenkään voisi tasoittaa ainakaan Ramzi Abidin kaltaiset kiekkokiertolaiset – varmat flopit.
Harjoituskausi ei ennakoinut hyvää. Sekavaa suorittamista, muuttuvia kokoonpanoja, loukkaantumisia ja kaikin puolin hämmentävää ilmettä kaukalossa. Odotuksia laskettiin jo ennen kuin yhtään pistettä oli sarjassa jaettu. Päävalmentaja Ahon korulauseet vanhasta ilmeestä, ”JYP-hengestä” kyllästyttivät jo monia.
Tällä hetkellä otteet kaukalossa puhuvat puolestaan. Floppi-Abid on ollut maalinedustan herra. Tuomas Tarkki patsastelee veräjällään rauhallisena kuin mikäkin - kaapaten kaiken kiinni. Edes parjatut Cory Quirk ja Jason Lepine eivät ole olleet oikeasti huonoja. Kristian Näkyväkin on melkein kuin Vatanen.
JYP johtaa sarjaa. Onko tämä yllättänyt pääluotsin? Tai ketään pelaajista? Ei millään tavalla.
Nyt ajateltuna tuo Jyrki Ahon hehkuttama JYP-henki on täysin ymmärrettävissä. Tuo henki on oikeasti olemassa, se merkitsee jotain.
Tuo henki näkyi kaukalossa Ässiä vastaan koko komeudessaan. Kentällä pyöri joukko uusia ulkomaalaisvahvistuksia, vanhoja hurrikaanipaitojen tukipilareita ja tulevia tähtiä Akatemian riveistä. Näyttikö pelaaminen tai paketti sekavalta?
Ei.
Paketti on oikeastaan täydellinen. Se on yhtenäinen. Laaja. Kookas, mutta nopea. Sieltä löytyy voittava maalivahti ja rauhallinen puolustus. Järisyttävä ykkösylivoima. Raastava neloskenttä. Teurastaja. Ratkaisijoita, taistelijoita – JYPin näköisiä pelaajia.
Voittajia.
Koko hurrikaaniorganisaatio hengittää täydellisesti samaan tahtiin. Sen aistimiseksi ei tarvitse edes nähdä hilpeää, rentoutunutta, aitoa tunnelmaa mikä vallitsee pelaajakäytävässä. Tuon tunteen näkee nimittäin myös kentällä.
Eikä pelaaminen ei ole edes missään nimessä valmista tai täydellistä. Pikku virheitä tulee, jäähyjä satelee. Pelaaminen on silti murhaavan tehokasta.
Jyrki Ahon mukaan joukkueessa välitetään toisistaan – siellä on hyvä olla. Ryhmässä arvostetaan jokaista yksilönä. Arvomaailma on kaikilla tiedossa.
Tämä on helppo uskoa, sillä tuo arvostus näkyy tavattoman kauniilla tavalla kaukalossa. Joukkue tarjoaa nähtäväksi viihdyttävän taitokiekon sijasta tunnetta, luottamusta ja uhrautuvaisuutta. Ja sitä katsoo mielellään, innoissaan.
JYPin sitkeys on vaikuttava näky. Ja joukkueen pelaaminen johtoasemassa omanlaistaan taidetta. Nippu todella osaa voittaa ja tietää täysin mitä se vaatii. Minkä muun asian kuin voittamisen tiedostaminen voisi olla joukkeelle tärkeämpää?
Kaiken lisäksi joukkuetta voi huolettaa hehkuttaa jo tässä vaiheessa, sillä pelaaminen ei ole vielä täydessä tikissä - tälle tasolle joukkue pystyy jo pelkän henkensä ansiosta.
Vanhan JYPin perinne on siirtynyt uudelle ilman tuskaa ja kipua – ilman flopannutta alkusyksyä.
