Astuessani ensimmäisen kerran uuden kotihallini ovesta sisään, Canberrassa 18.3, ensimmäisenä silmään pisti keskiympyrän yläpuolella roikkuva diskopallo! Olosuhteet jääkiekolle ovat muutenkin yhtä huvittava näky kuin savolaisisäntä ajamassa pappamopolla pitkin Mannerheimintietä.
Oma joukkueeni Canberra Knights mm. pääsi omaan pukuhuoneeseen vasta sarja-avausta edeltävissä treeneissä, koska koppi oli hallin yhteydessä olevia uima-altaiden käyttäjille varattu! Eipä tilanne ole radikaalisti parantunut vaikka pääsimmekin siirtymään n.10 neliön koirankopista isoon n. 40 neliön koppiin, sillä vessan seinästä pukkaa puunjuuret seinän läpi tukkien viemärit. Tulos: viemärit ovat tulvineet koppiin kahdesti... siis se sama tavara mikä menee pöntöstä alas kun joku asioi ”toimistossa”.
Itse peli on yllättänyt positiivisesti vaikka oma jengi onkin pelaamassa historiansa huonointa kautta, häviten kaikki 8 ensimmäistä matsia. Lähes kaikilla porukoilla on loistavia ulkomaalaisvahvistuksia, suurin osa kanukkeja ja tsekkejä, joilla on taustalla yliopisto-, pääjunioriliiga- ja farmiliigakokemusta USAsta ja Kanadasta. Eivätkä parhaat aussitkaan ole yhtään hassumpia, mm. Adelaiden Greg Oddy ja West Sydneyn Anthony Wilson ovat jääneet mieleen pelimiehinä, joilla olisi käyttöä ainakin Suomi-sarjassa, Wilsonin pärjätessä varmaan useimmissa Mestis-porukoissa. Kolme parasta jengiä; West Sydney Ice Dogs, Adelaide Avalanche ja Newcastle North Stars ovat kuulemma parempia kuin Australian maajoukkue ja olisivat kovaa valuuttaa Suomen 2-divarissa. Ice Dogsien uskoisin laittavan hyvin kampoihin myös useimmille Suomi-Sarjan jengeille.
Eka kotimatsi oli jäätävä kokemus! 400 villiä aussia huuti kurkku suorana alusta loppuun pienessä ”ladossa” johon ei ole varmaan 20 vuoteen koskettu muulla kun luudalla, vaikka saatiin nenään 0-8. Meinasi ruveta Karjalan pojalla puntti tutisemaan kun astuin ulos kopista.
Halleista vielä sen verran, että kaikki on rakennettu yleisöluistelua varten ja pleksien paikalla lätkämatseissa on muikkuverkot. Normaaleja vaihtopenkkejä ei ole ja Ice Dogsien kotihallissa Sydneyn Blacktownissa laidat on tehty betonista, johon on laitettu kovalevypinta, eli ei ole herkkua jos sattuu jäämään jonkun ”romukanukin” alle.
Pelimatkat ovatkin sitten jo luku sinänsä. Reissut Sydneyhin ja Newcastleen tehdään pienellä koulubussin romulla, johon mahtuu 20 henkeä, varusteiden matkatessa peräkärryssä. Meidän kanukkiveskari Morgan lausuikin jo legendaksi muodostuneen lauseen ennen ensimmäistä vierasreissua: ”Is this the bus that takes us to the real bus!!” Vanha sanonta ”linja-autossa on tunnelmaa” sopii noihin reissuihin kuin nyrkki silmään. Mennen tullen laulu raikaa ja tulomatkalla "Australian kansallisjuoma" virtaa! Joukkueen huuliveikko - 15 vuoden Knights veteraani - Trevor Banks onkin ottanut tavaksi lausua Canberra Knights henkisiä runoja tunnelman keventämiseksi. No ei kai kukaan jaksaisi tätä liigaa viitätoista vuotta jauhaa jos ei olisi vähän hullu...
Tappelut on tässä liigassa enemmän sääntö kuin poikkeus, matsissa Adelaidea vastaan taisi olla 8 nyrkkimatsia, mm. HC Stormissa viime kaudella pelanneen Mark Rummukaisen ottaessa oikeen kunnon erän paukuttaen aika vihaisia suoria ja koukkuja! Ei olisi Westerbackan Kena uskonut silmiään jos olisi nähnyt. ”Markku” herrasmiehenä luuli että Suomessa koutsi olis suuttunu jos hän olisi vähän rauhottanut tilannetta silloin tällöin. Viime viikonloppuna North Stars - Ice Dogs matsissa oli kuulemma tyhjennetty jopa vaihtopenkit kun krokotiilimiesten veri oli ruvennut kuohumaan. Muutenkin liigassa on paljon ”jameksia”, jotka menee kovaa, mutta ratin takana ei ole ketään.
Oma jengini vieraili viime viikonloppuna Melbournessa, Häviten paikalliselle Melbourne Icelle 1-7 ja 0-4. Olosuhteet jopa täkäläisten standardien mukaan alittivat riman. Eka matsi Oakleyssa pelattin hallissa josta ei puuttunut kun ruumis vierasjoukkueen kopista. Kaukalo oli varmaan nipin napin 20 metriä leveä, pari reikää laidoissa ja sellanen jää että talvisella Vaasan torillakin olisi parempi pelata. Sunnuntaina matkattiin n. puolitoista tuntia Melbournen ulkopuolelle Bendigoon jossa halli oli, uskokaa tai älkää, vieläkin huonompi. Päädystä törrötti metalliputki, päätyverkko oli rautalangasta ja törrötti kentälle, reiät laidoissa olivat vielä isompia kun Oakleyssä... ja jäätä ei jaksa edes kommentoida. Palatessani Vaasaan syyskuussa aloitan junioreiden valmentamisen enkä todellakaan halua kuulla yhdenkään junnarin valittavan olosuhteista missään Suomen hallissa.
Muuten oli kyllä helmi reissu ja Melbournen jättimäinen Casino jää kyllä ikuisesti mieleen, puhumattakaan hotellimme ranskalaisesta managerista joka vanheni meidän vierailun aikana varmaan 20 vuotta jostain kumman syystä.
Tulevana viikonloppuna onkin edessä huilia ja syytä onkin, sillä sarjaohjelman laatijalta on varmaan puuttunu yksi kuukausi sen kalenterista: ollaan pelattu kahdeksan peliä yhdeksästätoista ekan kuukauden aikana! Seuraavan kolmen kuukauden aikana on siis vain 11 matsia. No tässä liigassa on mahdotonkin mahdollista ja onpahan ainakin mahdollisille lastenlapsille kerrottavaa, jos ei onkireissulla ”appura” tartu koukkuun!
PS. Hyvää kesää tutuille ja tuntemattomille siellä koti-Suomessa!