Kun Suomessa jääkiekkojoukkue palkkaa listoilleen kovaotteisena tai peräti jopa "poliisina" tunnetun pelaajan, nousee barrikadeille jessustelijoiden ja kukkahatutätien plutoona vouhottamaan. Usein tuntuu myös, että tuomaristo on jo etukäteen painanut mieleensä tietyt nimet ja pelinumerot.
Kun keskustelun hyökyaalto lähtee vyörymään pitkin lätkän valtamerta, toistuvat samat mantrat: kuinka jääkiekko pilataan ja kuinka juniorit saavat huonoa esimerkkiä. Olisikohan mitenkään mahdollista, että joskus annettaisiin asioiden vain olla? Katsoisimme ensin, mitä oikeasti tapahtuu?
Trevor Gilliesin kaltaisen goonin hankintaa HIFK:n joukkueeseen niin kutsuttuun järjestyksenpitoon kauhisteltiin suunnattomasti. Muistatko edes miksi hänet hankittiin? Kuka sai aikaan tämän käsittämättömän episodin?
Hankinnan viesti oli selkeä: älkää sikailko enää, jättäkää pelaajamme rauhaan.
Mitä Gillies sitten ihan oikeasti teki Liigassa? Hakkasi puolen tusinaa pelimiestä pelikyvyttömiksi ja tuhosi suomalaisen jääkiekon? Niinkö? Yksi säälittävä isku (lue: kevyt huitaisu), jossa Jarkko Ruutu jälleen nolasi itsensä surkeana Ö-luokan näyttelijänä.
Lisäksi TG kopautti Eetu Pöystiä sukukalleuksille kevyesti. Siinä kaikki. Kerätkää ruumiit jäältä, vai oliko niitä lainkaan? Oliko ennakkokohu kaiken arvoinen?
Hieman samanlaista hurskastelun tuntua leijuu ilmassa, kun tarkastellaan tapausta Jozef Sladok. HCK palkkasi listoilleen juuri ennen siirtorajan umpeutumista jääkaappi-pakastinyhdistelmän kokoisen slovakkipakki Sladokin.
Syy kookkaan fyysisen pakin palkkaamiseen oli selvä: Aiemmin HCK:n alakerran isäntämiehenä toiminut Jani Honkanen lähti isomman tilipussin perään ulkomaille, ja sen jälkeen keravalaisten maalin edessä on saanut huseerata liian vapaasti. Viimeinen pisara oli se ottelu, jossa HCK:lta telottiin kolme miestä sairastuvalle törkeyksillä. Yhdestäkään niistä ei vihelletty rangaistusta.
Sladokin maine kiiri nopeasti ympäri jääkiekkoilevaa Suomea. Tiedossa oli pian, että tähän mennessä kyseinen pelaaja on osannut lyödä niin kaukalossa kuin kehässäkin. Slovakian nuorten maajoukkueissakin 11 peliä pelannut Sladok leimattiin välittömästi pelkäksi tappelijaksi ja poliisiksi.
En voi sanoa yllättyneeni, kun Sladok ajettiin ulos ensimmäisessä pelissään. Kuvaavaa suomalaiselle tuomaritoiminnalle oli myös se, että ulosajo paikan päällä annettiin ryntäyksestä, mutta lisäsanktioiden paukkuessa olikin tuomio muuttunut jo selästä taklaamiseksi.
Kumpi se nyt sitten oikeasti oli? Oliko teko ihan oikeasti edes ulosajon arvoinen, saati sitten kahden ottelun pelikiellon?
Useat ovat sitä mieltä, että teko olisi ollut vain pikkukakkosen arvoinen, mikäli taklaajana olisi ollut kuka tahansa muu HCK:n pelaaja.
On vaikea välttyä siltä tunteelta, että tuomaristo alkoi pyyhkiä takapuoltaan jo ennen kuin vahinkoa ehti tapahtua. Tätä tunnetta kuvaa hyvin korrektimpi lainopillinen termi; hätävarjelun liioittelu.
