HPK:n saldo valmentajanvaihdoksen jälkeen ei mairittele. Kolme voittoa ja kuusi tappiota eivät ole pudotuspeleihin menevän joukkueen tahti. Vielä vähemmän mairitteleva on ollut esitys kentällä.
Kerho on väläytellyt osaamistaan pienissä paloissa, mutta välillä vastustaja on marssinut sisään ovista ja ikkunoista. Edes loistavaa kautta pelannut maalivahtikaksikko ei ole onnistunut pysäyttämään vastustajaa illasta toiseen.
Uhkakuvia riittää. Itseluottamus näyttää välillä olevan tyystin kateissa, eikä joukkue ole saanut aina edes kunnon taistelua aikaan. HIFK- ja Kärpät-ottelut ovat olleet rumin esimerkki tästä.
Nyt hintaa on maksettava muutenkin kuin väkinäisellä yrittämisellä pelikentällä. Pelitapaan on tehtävä muutoksia ja joukkueen pitää sisäistää muutokset laajalla rintamalla.
HPK siirtyi valmentajanvaihdoksen myötä nopeampaan hyökkäyspeliin. Pelistä näytti kuitenkin epäonnistuvan se, mikä viime kaudella onnistui. Keskialueen tukkiminen kunnolla koko viisikolla, mutta etenkin hyökkäyskolmikolla.
Nyt HPK:n puolustaminen muistuttaa enemmän löysällä narulla vinitettyä jänisansaa, josta puputkin kävelevät sisään.
Lääkkeeksi HPK:n pitää lisätä kiekkokontrollin määrää sekä saada sitä kautta lujempaa prässiä vastustajaan. HPK:n pitää päästä hyökkäysalueelle hallitummin ja jatkaa vyörytystä kovemmalla paineella. Vaikka HPK menettäisi kiekon, sillä olisi kiekkokontrollin ansiosta alueellisia ylivoimia sekä "kaistat tukossa" - viimeistään vastustajan siniviivan ja punaviivan välissä.
Kerhon on saatava keskialue tukkoon ylempää kuin nyt. Omalle kenttäpuoliskolle valumisen sijaan joukkueen pitää iskeä vastustajaansa nykyistä aiemmin.
Ari-Pekka Selinin aikana HPK:n jääkiekko ei ollut luovinta mahdollista sorttia. Olennainen ero nykyiseen oli kuitenkin se, että jopa Marko Luomalan ja Arsi Piispasen tyyppiset alisuorittajat onnistuivat kohtalaisella tasolla keskialueen pelissään. HPK ryhmittyi kuin hämähäkki - silloinkin kun se ei saanut jatkotilanteesta maalipaikkaa aikaiseksi.
Nyt HPK:n puolustaminen muistuttaa enemmän löysällä narulla vinitettyä jänisansaa, josta puputkin kävelevät sisään. HPK:n keskinkertaiseksi arvosteltu puolustajamateriaali näyttää heikommalta kuin se on, sillä toisin kuin viime kaudella paine puolustajiin on paljon kovempi. Seurauksena on ohi tilanteesta ajavia yksilöitä ja huonosti ajoitettuja taklauksia.
Hyökkäyspelissä ote on arkailevaa. Ei olla samalla kartalla. Viime kaudella työrauha oli taattu hyvin ryhmittyneen hyökkäyskolmikon takana.
HPK ei muutu kiekkokontrollia pelaavaksi ihmejoukkueeksi yhdessä yössä. Markkinoilta ei ilmesty takalinjoille Juuso Hietasta tai Mikko Mäenpäätä. Täytyy kuitenkin muistaa se, että puukäsikin antaa paremman syötön, jos kiekottomat miehet tekevät paremmin töitä tarjotakseen useamman syöttösuunnan.
Kiekkokontrolli ei ole uusi flipperi ylösalaisin. Alkuvaiheessa ja yksinkertaisimmillaan se on pieniä ja maltillisia tekoja. Niillä vaikeutetaan vastustajan ryhmittymistä sekä puolustamista ja ennen kaikkea oman viisikon valmistautumista paremmin hyökkäykseen ja puolustukseen.
Selinin menestys oli sitä, että pieni pelaaja loi painetta jalalla ja iso puukäsi ulottuvuudellaan. Kiekkokontrollin määrä vaihteli, mutta puolustuskannalle vaihtuminen oli hallitumpaa.
Tällä hetkellä noita vahvuuksia ei hyödynnetä, sillä viisikkopeli on levällään. Hyväkin yritys menee hukkaan tai myöhästyy. Nyt ajoitusta on parannettava - helpoimmin lisäämällä kiekkokontrollia.
Maltillisella pelitavan hieromisella ja kiekkokontrollia lisäämällä HPK:lla on sauma hivuttaa keskialue tiiviimmäksi, prässi määrätietoisemmaksi, vastaiskujen ohjaaminen oikeille kaistoille ja osa riistoista hallituiksi hyökkäyksiksi.
Rohkeutta pelikentälle. Rohkeutta ja malttia paremman pelitavan hiomiseen. Voi olla, että Kärpät vie peliä seuraavassakin kohtaamisessa, mutta pudotuspelipaikka ei ole vielä karannut.
