Mielipide

Jatkoajan maanantaijää, viikko 10

LIIGA / Kolumni
Vuoden kahdeksas peliviikko petasi herkullisen asetelman SM-liigan runkosarjan loppuhuipennukseen. Porista kajahti suru-uutinen, kun Tomas Zaborskyn olkapää ei kestä enää pelaamista tällä kaudella. Voiko Ässät haudata menestystoiveensa? Mitkä joukkueet ottavat kotiedun pudotuspeleihin? Entä onko KalPa koskaan kevään joukkue?

Jatkoajan SM-liigatoimituksen toimituspäälliköt Matias Strozyk ja Manu Lempinen puntaroivat kauden ajan edellisen liigaviikon tärkeimpiä tapahtumia ja puhuttaneimpia aiheita. Tällä viikolla mukana on myös valmentaja Harri Rindell.

Voiko kolmen maalivahdin systeemi toimia SM-liigassa?

Matias Strozyk: Teoriassa voi, mutta se vaatii hyvän puolustuksen, nolla kiistatonta tähtipelaajaa ja toimivan veskarivalmennuksen. Ottamatta kantaa edellä mainittuihin osiin, Ilveksen malli ei selvästikään toimi, jos potentiaalisimman itseluottamus on kutistettu Nuorten SM-liigapeleillä. Viime vuosilta yhdeksi toimivaksi esimerkiksi voisi nostaa kauden 2009-2010 TPS-peluutuksen, jossa Atte Engren ja David Leggio pelasivat vuorotteluperiaatteella ja Joni Ortiolle annettiin hyvin säästeliäästi tilaisuuksia kokeilla siipiään SM-liigatasolla tulevia kausia silmälläpitäen. Kolmen tasavahvan liigamaalivahdin yhdistelmän toimiminen onkin sitten mutkikkaampi yhtälö, jonka toteutus on hyvin vaikeaa.

Manu Lempinen: Ei se täysin mahdotonta ole, mutta kolmen veskarin suhteellisen tasainen peluuttaminen tuntuu silti kovin oudolta. Yhden maalivahdeista on luonnollisesti saatava peliaikaa muuallakin. Suurin kysymysmerkki trioajattelussa on mielestäni siinä, miten veskareille saa luotua sellaisen olotilan, että edes yhteen heistä luotetaan. Kaikille kolmelle sellaisen mielikuvan antaminen onkin sitten jo lähellä mahdotonta tehtävää.

Harri Rindell: Loukkaantumisriskin vuoksi pitää olla myös kolmas maalivahti reservissä, Eri asia on, osallistuuko hän varsinaisiin joukkueharjoituksiin. Hänen harjoittelunsa ja tuntuman pito tulisi mieluummin hoitaa varsinaisen joukkueharjoittelun ulkopuolella yhdessä vähemmälle peliajalle jääneiden tai loukkaantumisista toipuvien pelaajien kanssa. En usko kolmen maalivahdin systeemiin, Myös kenttäpelaajien ja maalivahdin yhteistyöllä eri pelitilanteissa on oma merkityksensä: kolmen maalivahdin systeemi hankaloittaisi myös tätä.

Lue lisää:

Ilveksen maalivahtilotto: ”Mieluummin kaksi veskaria”


Ortiolla on kokemusta kolmen maalivahdin systeemistä.
Timo Savela

Rikkoutuivatko Ässien menestysmahdollisuudet Tomas Zaborskyn olkapään mukana?

Strozyk: Eivät ne nyt täysin nollille pudonneet, ei maailma niin mustavalkoinen ole. Joukkueen tärkeimmän ja SM-liigan tehokkaimman pelaajan korvaaminen on valtava haaste, varsinkin kun kyseessä on myös maalikuningas, joka on ollut osallisena selvästi yli kolmanneksessa Ässien maaleista. Zaborskyn loukkaantuminen pakottaa Joel Armian nousemaan tähdeksi ja kovasti ylistetyn Stephen Dixonin löytämään itselleen uuden tutkaparin. Kaikkien roolit kasvavat ja esimerkiksi Veli-Matti Savinaisen sekä Tuomas Santavuoren on otettava lisää maalintekovastuuta. En mieltänyt Ässiä kolmen suurimman mestarisuosikin joukkoon ennen Zaborskyn loukkaantumista, mutta koko joukkueen jumiutuessa tie voikin katketa jo puolivälieriin – jos Ässät pääsee sinne asti.

Lempinen: Jonkinlaista suuruusluokassaan hyvin harvinaista kasvutarinaa Ässien menestyminen nyt vaatii. Joukkueen pelaamisessa on ollut viime aikoina useita ongelmakohtia suhteessa kilpailijoiden tekemiseen, eikä Zaborskyn loukkaantuminen ainakaan ratkaisevasti haasteita vähentänyt. Tiiviin joukkuepelaamisen ja erinomaiseksi hitsautuneen hengen kautta menestys tulee, jos tulee. Mutta voiko paraskaan henki auttaa joukkuetta tekemään riittävästi maaleja kevään kamppailuissa?

Rindell: Menestysmahdollisuudet eivät rikkoudu totaalisesti. On huomioitava, että muillakin joukkueilla on ja valitettavasti tulee olemaan eriasteisia ja -pituisia loukkaantumisia. Tomas Zaborskyn mahtavat 35 runkosarjan maalia kuitenkin todistavat, että hänen menetyksensä on pahinta mahdollista luokkaa Ässille.

Lue lisää:

Uutinen: Zaborskyn kausi paketissa

Mitkä joukkueet nappaavat kotiedun?

Strozyk: Ässät ei neljän kärkeen enää nouse, joten uskon kotiedun menevän joko nykyiselle nelikolle, ellei Kärpät sitten onnistu hämmentämään soppaa käsittämättömällä vireellään. Lopullinen järjestys on vielä mysteeri, mutta en pitäisi suurena yllätyksenä, jos Pelicans nousee vielä KalPan ja HIFK JYPin ohi. Alempana Kärppien ja Ässien pelaaminen on tällä hetkellä aivan eri planeetoilta ja Jokeritkin kärkkyy kaksikkoa vain kolmen pisteen päässä.

Lempinen: Nykyisen kärkikaksikon lisäksi HIFK löytynee neljän parhaan joukosta. Mikäli Ässät ja Jokerit eivät intoudu esittämään jotain todennäköisyyksien vastaista, neljäs kotiedun saaja ratkaistaan mitä luultavimmin päätöskierroksella, kun JYP ja Kärpät mittelevät keskenään pisteistä. Marginaalit ovat toki niin pieniä, että yksi huono peli joltakin joukkueelta saattaa laittaa asetelmat taas uusiksi.

Rindell: KalPa ja Pelicans ovat jo lähes varmoja kotiedun saavuttaneita. Sen sijaan sijoista 3-4 käydään todella kova kamppailu, neljä joukkuetta yhden pisteen sisällä, joten kaikki on mahdollista. Todennäköisesti ratkaisu siirtyy aina runkosarjan viimeiselle kierrokselle. JYP ja HIFK kohtaavat toisensa jo tiistaina. Veikkaukseni on, että juuri nämä kaksi joukkuetta ovat neljän parhaan joukossa. Kärpät on kuitenkin juuri nyt todella "liekeissä" ja saattaa hyvinkin tunkeutua neljän sakkiin. Kuinka hyvin Ässät pystyy käsittelemään Zaborskyn poisputoamisen? Se lienee avainkysymys Ässien mahdollisuuksia puntaroidessa.


Pelicans rynnii kohti kotietua.
Antti Romsi - http://www.romsi.net

Mitä taistosta kymmenennen sijan ympärillä pitäisi ajatella?

Strozyk: Sitä, ettei yksikään joukkue tahdo millään kyetä pelaamaan ns. omaa peliä. Blues näytti hetkellisesti olevan jo varmassa turvassa, mutta loppusyksyllä alkusysäisynsä saanut tason heittely on huipentunut pudotuspelipaikan vaarantumiseen. Siitä joukkueesta ei ole tänä vuonna yllättämään ensimmäisen playoff-kierroksen jälkeen. Lukon maalivahtitilanne on mitä on, Mika Norosen perheenlisäys ei tainnut sujua ihan suunnitelmien mukaisesti. TPS on lukossa ja hakkaa vieläkin päätään seinään, kun taas SaiPa kadotti itseluottamuksensa ja murtui paineen alla – ainakin hetkellisesti. Sen seurauksena Tappara on kaikessa hiljaisuudessa noussut mukaan taisteluun. Edellä on mainittu viisi joukkuetta, jotka olisivat tasaisella suorittamiella ottaa tukevan otteen pudotuspelipaikasta viimeisen kuukauden aikana, mutta yhden jos toisenkin tunaroitua tilanne on tämä.

Lempinen: Tappara näytti sen, että kannattaa keskittyä omaan tekemiseensä eikä ihmetellä asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa. Olin ajatellut kirvesrintojen kauden päättyvän ilman muuta runkosarjaan. En vieläkään usko Bluesin ja Lukon tupeloivan itseään pihalle, mutta turha tässä on enää mitään vannoa. SaiPa ja TPS ovat myös liki mahdottomia ennustettavia. Viimeiselle kierrokselle tämäkin jännitys säilynee. Olen koko ajatellut TPS:llä olevan riittävästi sellaista rutiinia, jolla pudotuspeleihin ainakin pitäisi selvitä.

Rindell: Mielenkiintoa riittää myös tällä viivalla. Blues ja Lukko ovat muutaman pisteen edellä pahimpia uhkaajiaan, sen lisäksi ne ovat pelanneet ottelun vähemmän kuin Tappara, SaiPa ja TPS. Tappara on pelannut nousujohtoisesti viime aikoina, sitkeä SaiPa on nyt vain pisteen päässä kymmenennestä sijasta. TPS:llä on kaikki mahdollisuudet napata paikka kymmenen sakkiin, vaikka pistepussi ei olekaan karttunut toivottuun tapaan – ehkäpä juuri siksi. Avainkysymys on ehdottamasti näiden joukkueiden vireys- ja mentaalitila: kyky pelata intensiivisesti ja samaan aikaan vapautuneesti! Näillä kriteereillä SaiPa on vahvin juuri nyt.

Kykeneekö KalPa olemaan keväällä kova?

Strozyk: En jaksa uskoa, että kykenee, mikäli kovuudella tarkoitetaan onnistumisia vielä välierien jälkeenkin. 105 sarjapistettä eivät tule vahingossa ja kaatoivathan kuopiolaiset juuri HIFK:nkin, mutta jotenkin joukkueesta vain puuttuu se viimeinen, tulinen mauste, joka vie KalPan ja Kuopion hurmokseen. Todennäköisyydet putoavat entisestään maalivahtitilannetta katsottaessa, KalPa ei ole sillä saralla edes viiden parhaan joukossa. Ehkä sellainen lataus löytyy tärkeimpien pelaajien kynnyksellä, mutta en laittaisi rahojani likoon mitalin puolesta.

Lempinen: En oikein kykene hahmottamaan sitä, millä osa-alueella kuopiolaiset olisivat niin hyviä, että KalPa upeasta runkosarjamenestyksestä huolimatta pystyisi mestaruuteen asti marssimaan. Parhaimmillaan KalPa pelaa huikeaa jääkiekkoa, mutta sellaista rehellistä ilkeyttä joukkueesta edelleen mielestäni puuttuu. Taitoa, osaamista ja kokemustakin on riittävästi, mutta kevään tosipeleissä vaaditaan myös kosolti äijämäisyyttä. KalPan pelaamisesta löytyy lisäksi asioita, joihin nimenomaan ottelusarjoissa on mielestäni vastustajan niin todennäköistä kyetä reagoimaan, että en uskalla povata Kuopioon mestaruutta.

Rindell: KalPan runkosarjan pistesaalis on muhkea, joten potentiaalia riittää vaikka mihin. Myös kokemusta ja johtajuutta on riittävästi. Hyökkäyskalusto on hyvin laadukas, myös puolustus on riittävän hyvä. Uusia pakkiloukkaantumisia joukkue ei välttämättä kestä. Ydinkysymys onkin kuinka hyvin vastustajat pystyvät paineistamaan ja rikkomaan KalPan kiekkokontrolliin ja vahvaan luisteluun perustuvan konseptin: sitäkin on nähty.

Lue lisää:

Otteluraportti: KalPa luisteli Lukon yli

Otteluraportti: Pata vei kärkimittelön

Otteluraportti: ”Tähtitieteellinen ylivoima ratkaisi”

Viikon kommentti

TPS-valmentaja Pekka Virta ei ollut tyytyväinen ykköspakkiparinsa toimintaan Kärpät-ottelun kahdessa ensimmäisessä maalissa:

– Kaksi ekaa maalia syntyivät viisikkopuolustamistilanteista. Molempien aikana jäällä oli 90% meidän puolustajiemme kokonaispalkoista.

Lue lisää:

Otteluraportti: SM-liigan tehottomimmat vastaan SM-liigan kuumin

Aiemmat maanantaijäät:

Viikko 9 (20.2.-26.2., Juha Koljonen)

Viikko 8 (13.2.-19.2., Tiiu Houni)

Viikko 7 (6.2.-12.2., Jukka-Pekka Vuorinen)

Viikko 6 (30.1.-5.2., Ilari Savonen)

Viikko 5 (23.1.-29.1., Matti Väisänen)

Viikko 4 (16.1.-22.1., Teemu Tammilehto)

Viikko 3 (9.1.-15.1., Harri Laiho)

Viikko 2 (2.1.-8.1., Jarmo Korhonen)

Viikko 1 (26.12.-1.1., Eero Hurmerinta)

Viikko 51 (12.12.-18.12.)

Viikko 50 (5.12.-11.12., Ilari Isotalo)

Viikko 49 (28.11.-4.12. Alpo Suhonen)

Viikko 48 (21.11.-27.11., Asko Huuki)

Viikko 47 (14.11.-20.11., Tommi Koivunen)

Viikko 46 (7.11.-13.11., Mika Tuutti)

Viikko 45 (31.10.-6.11., Jukka Jalonen)

Viikko 44 (24.-30.10., Hannu Viinikkala)

Viikko 43 (17.-23.10., Janne Onnela)

Viikko 42 (10.-16.10., Timo Tolonen)

Viikko 41 (3.-9.10., Marko Kivenmäki)

Viikko 40 (26.9.-2.10., Juha Palosaari)

Viikko 39 (19.-25.9., Eetu Huisman)

Viikko 38 (12.-18.9.)

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös