MM-kisojen aikaan ”Tami” kertoi näkemyksiään maajoukkuekuvioista Jatkoajan erikoishaastattelussa.
Valmennus kiinnostaa edelleen
JA: Siirrytään sitten SM-liigaan. Liigavalmentajan paikkaan sinulla on
kuitenkin vielä kiinnostusta?
JT: No tähän sopii sama vastaus kuin maajoukkueasiaan, prioriteetit on
selvillä.
JA: Et kuitenkaan sano ehdottomasti ei?
JT: No en tietenkään, mutta prioriteetit on.
JA: Nimesi yhdistettiin vahvasti Porin Ässiin, mutta oliko se vain median
keksintöä?
JT: Oli joo. Valitettavasti oli. Pitää sanoa ihan suoraan, että se oli aika
erikoisesti ”käärmettä pyssyyn”. Meillä oli Antin kanssa vain yksi
keskustelu, me ollaan todella hyvät ystävät. Minä jos kuka haluaisin nähdä
Ässien menestyvän, mutta se oli vain yksi keskustelu, jossa todettiin tilanne
puolin ja toisin, ja otettiin aikalisä. Todettiin, että se ei ole nyt
ajankohtaista. Se että joku on nyt vetänyt johtopäätökset niin... Mutta se
on nykyaikaa. Ja jos alkaa koutsaamaan, tai tekemään mitä tahansa julkista
duunia Suomessa, niin tällaiseen täytyy varautua.
JA: Seurajohtajan tai scoutin pestiä on myös varmaan tarjottu?
JT: Minähän olen ensimmäisiä suomalaisia scoutteja, tein kolme vuotta
Buffalo Sabresille. Se oli silloin kun scoutit eivät ihan joka päivä olleet
suomalaisessa mediassa. Kuulun siihen pioneerijengiin, joka teki näitä
asioita aina ensimmäisinä. Scotty Bowman oli silloin Buffalon koutsi, ja
tein heille kolme vuotta vuosina 1980-1983. Sitten pieni pätkä Quebec
Nordiquesille, mutta ei se oikein ole sitä minun hommaani.
Olen sen verran family man, että minua ei kiehdo lähteä joka toinen viikko Uralille istumaan peleihin. Ei se minua sillä tavalla kiehdo, vaikka kiekosta tykkäänkin kuin
hullu puurosta. Ja tajuan myös sen, että NHL on sellainen mafia, että sinne
ei mennä koutsiksi ellei siellä ole omat jätkät, mitkä katsoo, että pääset
sinne. Minulla on pari sen tason kontaktia, että jos heistä tulee
päävalmentaja, niin he saattavat soittaa minulle. Mutta ei sekään ole sillä
tavalla ajankohtainen asia.
JA: Mutta et ole koskaan tehnyt määrätietoisesti Pohjois-Amerikkaan
pääsemisen eteen töitä?
JT: Ei, ei. Tajusin sen jo hyvissä ajoin, että siellä on senlainen mafia
että sinne ei niin vain päästä. Tuossa valmentajien symposiumissa Leif Boork veti todella
hyvän esitelmän, NHL:n synnystä 1917 alkaen siellä on ollut tähän päivään
mennessä päävalmentajia 390 ja niistä on ollut eurooppalaisia kaksi. Se
varmasti kertoo kaikille missä kuljetaan. Mutta wait and see.
JA: Onko se mielestäsi myös markkinoiden sanelema juttu? Amerikassa on
helpompi markkinoida amerikkalaista valmentajaa?
JT: Näitä myyttejä me ollaan jo pelaajina murtamassa, ja ne kaksi
eurooppalaista koutsia ovat myös. Se on myytti. Samoin kun meille sanottiin
nuorina pelaajina, että te ette ikinä pystyisi pelaamaan siellä. Me oltiin
ensimmäisiä. Vellu (Veli-Pekka Ketola) oli ensimmäinen, Hexi (Heikki Riihiranta) toinen ja minä olin kolmas. Meillekin
kerrottiin, että siellä on sellaisia jätkiä, jotka vetää backhandilla, niin se menee ensin maalin läpi, sitten päätyplankin läpi ja menee vielä
maalituomarilta jalka poikki. Mentiin sinne repimään leipää niiden suusta,
tässä on ihan samasta asiasta kysymys.
JA: Mielenkiintoista on se, että vaikka NHL:ssä pelaavat parhaat, niin
siellä pelaa myös paljon sellaisia pelaajia, jotka eivät mahtuisi
SM-liigajoukkueisiin.
JT: Niin, äärimilleen roolitettua. Sitten tietysti, kun ollaan pienellä
jäänpinnalla niin kovuusominaisuudet kautta liikkumisominaisuudet ja
painopiste plus tietenkin todella paljon politiikkaa. Jonkun agentin pelaaja
pääsee joukkueeseen, koska agentin mies valmentaa, agentin mies on GM,
kaikenlaisia kiemuroita. Siksi ei pidä ihmetellä, jos katsoo suomalaisia
ja ruotsalaisia pelaajia, otetaan nyt vaikka Pärssinen. On todella vaikea
uskoa, että tuollainen jätkä ei pääse pelaamaan. Samoin kuin joku Tony Virta.
Roikotetaan siellä huhtikuuhun asti, sitten sanotaan, että sinulla on seitsemän
matsia aikaa näyttää. Ja se oli niin kova, että se näytti.
JA: No jos puhutaan SM-liigan ulkomaalaiskiintiöstä, niin onko se mielestäsi
sopiva, liian monta tai liian vähän, vai pitäisikö kiintiö kokonaan poistaa?
JT: No ei missään tapauksessa poistaa, meidän kiekon suurin motivaatio:
päästä pelaamaan huipulla. Pitäisikö meidän vielä vetää siihen päälle rajat
kiinni? A: epärealistista ja B: täysin kusipäistä. Tämähän on
entertainment, eikös niin? Minusta on hienoa, että on ulkomaisia pelaajia. Jos
minä katson tuota meidän liigaa ammattitaitoisena, intohimoisena
ammattijätkänä, niin minä katson sitä vähän kauempaa. Missä ne mielenkiintoiset
pelaajat on?
Kyllä hemmetin vähän on. Luojan kiitos oli jotain Koiviston
Tomppaa, Niko Mikkolaa ja Mika Alataloa, joita voi katsoa illasta toiseen.
Ettei tarvitse joka ilta ostaa ohjelmalehtistä ja katsoa, että kuka toi nuija
on, kaikki ne on kohta samannäköisiä. On se nyt hemmetin hienoa, että liigaan
tulee Vujtekia, joka pistää hienoja kikkoja. Joku Machulda, joka on just
oikea-aikainen ja menee vaikka hienosti mailan ja luistimen välistä ja
pistää vielä kiekon yläpesään. Kaiken viimeisenä vaihtoehtona minä näkisin,
että se kiintiö poistettaisiin eli ei yhtään ulkolaista saisi olla.
JA: Entä onko kommenttia siihen määrään?
JT: No minun on aika vaikea määritellä mikä se oikea määrä olisi, mutta sen
verran meidän pitää olla nationalisteja tässä, että meidän pitää ymmärtää
kuinka hyvä tuote meillä on käsissä. Se määrä ei ole älytön, jos se on 3 tai 5. Aina tulee seurajohtajia tai sijoittajia, jotka haluavat että joukkueesta
pitää rakentaa nopeasti menestyvä. Silloin ainoa tapa on hankkia viisi hyvää
ulkolaista. Hommaat hyvän veskarin, kaksi hyvää pakkia ja sentterit kahteen
ekaan ketjuun. Kyllä pitää olla melkoinen puukäsi ellei niitä osaa ostaa.
JA: Mutta valitettavasti sellaista on nähty, että ei ole osattu ostaa.
JT: Niin on, ja se vain osoittaa, että ei tämä niin yksinkertaista ole. Sitä
kutsutaan osaamiseksi. Osaamista voidaan aina parantaa. Ja tämä mahdollisuus
pitää säilyttää. Otetaan vaikka joku SaiPa, joka oli kolmastoista koko
kauden. Se on selkeästi jo lähtenyt oikealle linjalle. Sinne otetaan jätkää
try-outille jo ennen kuin kausi päättyy. Mekin Kärpissä teimme niin. Bergeron tuli
Kärppiin try-outille, maksoi itse matkansa. Äijä veti kaksi vaihtoa, sanoin
että tuo jätkä sainataan heti. Tätä kohti tämä menee. Mitä varten ostaa sikaa
säkissä, kun sitä voi testata siellä harjoitusleirillä. Jos se nyt
pistää treeneissä sinun pakit illasta toiseen polvilleen, niin kai se nyt
pystyy muitakin haastamaan.
”Liigan sulkeminen on meidän kiekkoilun hölmöin
päätös”
JA: Entäs sitten Mestiksen rooli? Kannattaisiko esimerkiksi farmiseurojen
käyttöä laajentaa? Tai käyttää enemmän portaana esimerkiksi A-nuorten ja
liigaseuran välillä, tai paikkana missä voi käyttää pelaajia try-outilla?
JT: Olen samaa mieltä noista asioista, mutta me oltiin Kärppien kanssa kaksi
vuotta siellä kärjessä ennen kuin päästiin ylös, joten olen nähnyt aika
läheltä sitä. Ja mielestäni liigan sulkeminen on meidän kiekkoilun hölmöin
päätös. Jos sä tämän unelman riistät nuorilta... sanotaanko vaikka, että
jollain organisaatiolla on ikäluokka, joka on todella hyvä, niin luuletko että
se ikäluokka pysyy kasassa jos pelataan jotain Mestistä? Ei.
Tai jos siellä on kunnianhimoinen toiminnanjohtaja, sinne palkataan kunnianhimoinen
valmentaja ja se ikäluokka pysyy kasassa, ja sillä hetkellä kun se
organisaatio piikkaa, niin siellä pitäisi se unelma olla mahdollista. Koska se
on se suurin asia mikä voi motivoida niitä pelaajia. Ne voi unelmoida, että
minä olen mukana nostamassa tätä organisaatiota huipulle ja jonain päivänä minun
paitani on tuolla hallin katossa. Jos tämän poistat... Se ei ole vielä
tullut näkymään radikaalisti, mutta se voi tulla vielä näkymään.
Tämä
mahdollisuus nousta urheilullisin keinoin, se pitäisi ehdottomasti
palauttaa. Nyt sieltä on se mielenkiintoisin elementti pois. Ja olisi sitä
ollut tänä keväänä aikamoista vipinää Lappeenrannassa, Raumalla ja Porissa, jos se uhka olisi ollut siellä taustalla, että loppuu tämä touhu.
JA: Porin Ässillekin teki aikanaan todella hyvää käydä ottamassa vauhtia
divarista.
JT: Oulussa meni 11 vuotta, että se unelma täyttyi. Ja mietin näitä matseja
mitä Pelicansien kanssa vedettiin. Ihan mieletön mielenkiinto. Sanotaan, että
varmaan satakertainen mielenkiinto kuin että menet katsomaan joitain
toiseksiviimeistä liigakierroksen matsia. Kävin katsomassa toiseksi
viimeistä ottelua Turussa, TPS vastaan Ässät. Ajattelin siellä matsissa että
mihin ihmeen hautajaiskulkueeseen mä olen tullut? Jos ajattelet sitä
ottelua ja niitä matseja Kärppien ja Pelicansien välillä... huh. Ei voi
puhua samana päivänäkään.
Tässä meidän isossa sarjassa oli aikanaan kolme
mielenkiintoa: kuka voittaa mestaruuden, kuka saa mitalit tai pääsee play-offseihin ja kuka putoaa. Nyt yksi kolmasosa mielenkiinnosta on viety pois.
Ja tämä sarjasysteemi on nimenomaan osa eurooppalaista palloilukulttuuria.
JA: Nythän liiga alkaa olemaan sellaisessa tilanteessa, että esimerkiksi
Lappeenrannassa ei voida puhua realistisesti mestaruudesta enää.
JT: Aivan. Tarkoitan siis sitä, että sitten kun sen organisaation toimintaan
tulee se piikki. Eli äijät päättää, että nyt pistetään kymmenen miljoonaa
joukkueeseen. Silloin pitää saada hankittua ne viisi ulkomaalaista. Tai joku
HPK. Se oli liigassa runkosarjassa yhdeksäs ja seuraavalla kaudella toinen.
Tämä ei olisi onnistunut ilman Vujtekia tai Nedvediä.
JA: Liigakauden lopussa esimerkiksi Ässät pelasi viimeisen kierroksen matsin
vain kahdella kentällisellä. Eikö siinä jo katsojia hieman petetty?
JT: Tässä on ne kolikon molemmat puolet. Tappiot on suuret, ja jos muutaman
äijän myynnillä on mahdollisuus pienentää niitä tappioita miljoonalla tai
kahdella, niin jokainen järjissään oleva seurajohtaja sen tekee. Mutta
palatakseni vielä tähän suljettuun sarjaan: tällaista mahdollisuutta ei
saisi olla. Jokainen ymmärtää, että jos on mahdollisuus säästää kaksi
miljoonaa, niin se tehdään ja siksi ymmärrän hyvin Heikkilän ja Kaarnan
toimet.
Pikakysymyksiä lopuksi
JA: Kuka valmentaja on vaikuttanut uraasi eniten?
JT: Ilman muuta Wahlsten. Mutta sanotaan järjestyksessä Wahlsten,
Tuominen, Liitsola, Määttänen, Numminen. Siinä on tosi kovia suomalaisia
kiekkomiehiä.
JA: Entäs mieleenpainuvimmat valmennuksessasi olleet pelaajat?
JT: Niitä on valtavasti. Hantta Virta oli Tepsin kapteeni. Sitten Philippe
Bozon, jonka ympärille Ranskan maajoukkue rakennettiin. Nostin Fredrik
Modinin silloin parrasvaloihin A-juniorien harjoituksista, koko kaupunki
sanoi ettei se osaa pelata kiekkoa lainkaan. Mutta se oli isokokoinen ja
ampui hirveitä pommeja. Nyt se pelaa tuolla NHL:ssä. Sitten tietysti Hagman,
kahdessa vuodessa tapahtui aika moinen kehitys. Sitten Vujtek, Japa Levonen,
Pasi Peltonen, Jari Korpisalo, Karri Kivi, Palsolan Sakke, Bergeron, Fandul,
Kärppien kapteenijätkät Laukkanen ja Aho, myös Pirnes. Loistavia jätkiä.
JA: Muutama aika räiskyvä nimi, Levonen ja Korpisalo.
JT: Minä olen aina tykännyt, että pelaajilla on sitä persoonallisuutta, ettei ole
sellaisia hiiriä, että kun yskäiset niin heti on paskat housussa, eihän
siitä mitään tule. Tämä on dialogia, se on kuitenkin tämän pelin luonne. Täytyy
olla halu taistella. Täytyy olla se se fiilis, että on kova jätkä ja vielä
olla. Sitä minä niissä arvostan. Että sisäistää, mistä tässä pelissä on
kysymys. Tämä on joukkuelaji, mutta tämä on myös kamppailulaji. Ja ensimmäinen
kamppailu on itsensä kanssa. Täytyy olla se fiilis aina matsissa, että tämä on
minun elämäni tärkein 60 minuuttia.
