Hyökkääjistöltä odotetaan paljon
IFK:n surullisista viime vuosista hyökkäys oli viime kaudella jo liigan huippuja parhaimpina päivinä. Pisteitä IFK:n hyökkäys teki erittäin hyvin viime kaudellakin ja samaa odotetaan alkavaltakin taistolta.
Tällä kaudella hyökkäys näyttää melkoisen samanlaiselta kuin viime kaudella, lukuunottamatta ulkomaalaisvahvistuksia. Jo murheenkryyninäkin tunnettu IFK:n ulkomaalaispelaajienhankinta on ainakin harjoituspelien perusteella kääntynyt parempaan suuntaan. Tänä vuonna tuntuu, että tilastoja ja jopa ulkomaalaisten aikaisempia pelejäkin on IFK-johdon taholta jopa jaksettu seurata enemmän kuin hieman alusta.
Viime kaudella Ruotsin 1. divisioonan kärkijoukkueessa Skellefteåssa pelannut Brett Harkins on tästä hyvä esimerkki. Harkinsin tilastot ja joukkuetoverien kehut kertovat miehen taidoista. Tällaisesta pelaajasta IFK:n valmennus ja sen kannattajat ovat vain unelmoineet. Aloituksia voittava ja syöttöjä perille saava ylivoiman pyörittäjä.
Martin Spanhel on toinen ainakin harjoituspeleissä onnistunut pelaaja.Spanhelin viime kautta häiritsi loukkaantuminen, mutta silti miehen taitoihin luotettiin helposti, kun mies iski jo kahdessa ensimmäisessä ottelussaan molemmissa maalin.
Yleisesti IFK:n suurimmat ongelmat hyökkäyksessä näyttivät syntyvän sentteriosastolle. Toni Häppölä, Kim Hirschovits ja Ville Viitaluoma ovat kuitenkin harjoitusotteluissa näyttäneet, että tälle osastolle voi vastuuta vierittää. Aloitukset ovat edelleen suuri ongelma, mutta uusista hankinnoista Harkinsilta odotetaan aloitusten voitossa kovaa panosta.
Laitahyökkääjistössä viime kaudella läpimurtonsa tehnyt Carlo Grünn tulee olemaan kova nimi, samaa kokoluokkaa olevan Joonas Vihkon kera. Muista nuorista NHL:ään jo toissa kaudella varattu Arttu Luttinen on ainakin harjoitusotteluissa näyttänyt niin lupaavia otteita, että pelipaikan ja sitä kautta peliajan luulisi tuovan tämän nuoren miehen osalta kovia näyttöjä NHL:ää varten.
Timo Pärssinen tuli viime kaudella kovalla kohulla IFK:hon, kun vientiä olisi ollut myös esimerkiksi Ruotsissa. Otteet eivät kuitenkaan vakuuttaneet IFK-kannattajia tarpeeksi, vaan miestä pidettiin joissa puheissa liian paljon itselleen pelaavaksi. Harjoitusotteluita katsellessa Pärssisen otteet ovat nostaneet pessimistisemmänkin IFK-fanin kasvoille suuren hymyn. Mies pelaa kuin hurmiossa, taklaa, raastaa ja taistelee. "Hihnat on nyt irroitettu", lieneekin Pärssisen sanoma Suhosen lähdettyä.
Puolustus säilynyt tasavahvana
Ei, IFK:n puolustus ei ollut viime kaudellakaan umpisurkea, mutta sen pelisysteemi oli. Pelisysteemiä voidaan pitkälti syyttää siitä, että pelaajat pyörivät puolustusaluella, kuin se kuuluisa puolukka piironginlaatikossa.
Vaikka IFK:n puolustajistosta löytyy jopa yliopistotutkinnon suorittaneita pelaajia, niin pelkällä ajattelulla ei pelejä voiteta. Systeemi on oltava selkeä jokaisella joukkueessa pelaavalla. Tähän ei Suhonen viime kaudella pystynyt, vaan toivoi pelaajilta oma-aloitteisuutta. Ei hyvä. Varsinkin nuorten ja juuri joukkueeseen saapuneiden kohdalla pelkällä "toivotaan, toivotaan"-taktiikalla ei pitkälle pötkitä.
Täksi kaudeksi IFK:n puolustajisto on pysynyt melkoisen samankaltaisena kuin viime kaudellakin. Marek Zidlickyn sirkustemppuja jäävät monet kaipaamaan, mutta ei välttämättä miehen vähäistä puolustusintoa.
Suurin dilemma IFK:n puolustuksessa herääkin pelaajien loukkaantumisherkkyydessä. Harjoituskaudella IFK:lta on ollut tositoimista samaan aikaa poissa pahimmillaan viisi puolustajaa, joka ei tule liigassa vetelemään. Vaikka pelaajia rosterissa hyvin onkin, niin varsinkaan Jarno Kultasen ja Jere Karalahden poissaoloja ei pitkään pystytä paikkaamaan.
Maalivahdit, riittääkö puhti?
Dave Stathos on Pentti Matikaisen huippuhankinta, joka on varmasti terveenä ollessaan yksi liigan ykköskassareista. Stathos ei onnistunut viime vuoden playoffeissa, mutta eipä niin tehnyt IFK:n joukkuekaan.
Kuitenkin loukkaantumisen sattuessa ongelmia taas syntyy. Timo Laaksoharju on IFK-valmennuksen mukaan parantanut selkeästi viime kaudesta, mutta tulevaisuus näyttää, onko näin käynyt. Laaksoharjun ongelmiin yhden osa-alueen tuovat IFK:n fanit. Muutaman virheen jälkeen armoa ei anneta kommenttien suhteen, eikä se juuri pelejä paranna, että kuulee olevansa liigan surkein yhden virheen jälkeen.
Valmennus, eniten parantunut osa-alue
Jos valmennuksesta pitää jotain sanoa, niin voidaan suoraan ilmoittaa sen parantuneen. Hannu Aravirran näkemys jääkiekko-nimisestä pelistä selvisi hyvin jo Ahvenanmaan turnauksessa. IFK:n pitää taklata ja vaikka turhia jäähyjä ei kannata "Arankaan" aikana ottaa, niin taklata IFK jälleen saa. Vapaampi ilmapiiri kentällä ja toisaalta tiukempi kuri sen ulkopuolella nähtiin myös Maarianhaminassa. Harjoitukset seuraavana päivänä turnauksen jälkeen ja ns. ulkoilukielto ensimmäisen ottelun jälkeen eivät olisi olleet edellisen valmentajan komentolistalla.
IFK-fanit, kasvava joukko
Fanien tuki on IFK:lle aina ollut suurta ja tuntuu vain kasvavan vuosi vuodelta. Ahvenanmaallakin katsomossa otteluita seurasi satapäinen joukko ja Pajulahden keskellä työpäivää järjestetty ottelukin keräsi hallin täyteen.
Tätä buumia pitäisi IFK:n johdon hyödyntää parantamalla palveluja hallissa ja toimimalla vielä entistäkin läheisemmässä yhteistyössä fanijoukon kanssa. Näin varmistetaan IFK-fanien näkyvyys myös jatkossa liigan jokaisessa kolkassa.
"En gång IFK, alltid IFK"-kuuluu vanha helsinkiläinen lause, mutta kuinka pitkään, jos faneja ei oteta huomioon. Tästä ikävä esimerkki nähdään naapurissa, jossa fanitoiminta jouduttiin aloittamaan lähes alusta surkean kohtelun jälkeen.
