Kuinka ollakaan, muuan lakiasioistaan tunnettu Mr Murphy päätti pistää näppinsä peliin ja järjesti amatööriscoutin istumaan Suomen pelaaja-aition taakse, puolen metrin päähän Hannu Aravirrasta. Leijonapaitoja siis vilisi silmissä aivan riittävästi, vaikka kuinka olisi yrittänyt keskittyä vaahterapaitaisten miehenalkujen syynäämiseen.
Ensimmäinen huomio Brent Burnsista antoi odottaa kaverissa olevan luonnetta: hän jäi alkuverryttelyn jälkeen venyttelemään keskelle kenttää Zambonia uhmaten, mutta ei sentään saanut jäädytyskonetta tuimasta tuijotuksesta huolimatta väistämään.
Itse ottelussa kävi heti ilmi, että atlantintakaiset juniorikiekkoilijat olivat tällä kertaa matkassa vakavalla mielellä. Kurinalaisuus suorastaan paistoi pelaajien otteista, eivätkä Sidney Crosby ja Burns – saati sitten joukkuetoverinsa – yrittäneet sooloilla vaan tyytyivät pelaamaan juuri siinä roolissa, minkä valmentaja heille oli antanut.
Kerrotaan siis itsensä Wayne Gretzkyn sanoneen, että Sidney Crosby saattaa olla sellainen kiekkoilija, joka joskus rikkoo joitakin "The Great Onen" NHL-ennätyksiä. Vaikka Crosbyn rooli tämänvuotisessa Kanadan kisajoukkueessa onkin nuoresta iästään ja fyysisestä keskenkasvuisuudestaan johtuen korkeintaan keskinkertainen, saattoi kuitenkin havaita mitkä erityisominaisuudet ovat aiheuttaneet nuorukaisen ympärillä pyörivän mediakohun.
Parhaat shakkinerot eivät tuhlaa aikaa turhaan näpertelyyn, vaan pyrkivät oikopäätä tekemään kuninkaasta matin. Samoin tämä Sidney ei tuhlaa aikaa ylimääräisiin kiemuroihin vaan pyrkii pelaamaan kiekon mahdollisimman nopeasti ja aikailematta maaliin tai maalintekopaikassa olevalle kaverille.
Crosbyn pelinlukutaito ja ennen kaikkea lukunopeus on se ominaisuus, jonka avulla hän Gretzkyn ennätyksiä saattaa joskus tavoitella. On kadehdittavaa pystyä luomaan maalintekopaikkoja kuin tyhjästä – kun se useimmille muille tuottaa tuskaa jopa ylivoimahyökkäyksissä.
Kun pakettiin kuuluvat vielä pehmeät kädet ja hyvä luistelu, pitäisi kaiken olla tulevaisuutta varten kunnossa. Kanadan avausottelussa Crosby jäi siis vaille tehopisteitä – valmentajan silmissä pisteitä taisi kuitenkin tulla nöyryydestä ja oman roolin tinkimättömästä täyttämisestä. Crosbyn rooliin kuulunee jatkossakin ylivoimapelin pyörittäminen, joten eiköhän niitä pinnojakin vielä rapsahtele.
Brent Burnsin rooli on tässä joukkueessa sangen hyökkäysvoittoinen – Suomea vastaan ei miehen kovin usein tarvinnut puolustustyöskentelyyn osallistua, vaan pitkänhuiskea vauhtikone odotteli avaussyöttöjä keskialueella. Kaverin mainostettu nopeus kävi selvästi ilmi; tosin kiekko ei tällä kertaa tahtonut aina pysyä vauhdissa mukana.
Myös laukaus lähti tilaisuuden tullen nopeasti. Amatööriscoutti vertaa kaiken uhallakin Burnsia nuoreen Teemu Selänteeseen. Alivoimapelaamiseen Burns ei Crosbyn tavoin osallistunut. Jostain syystä Burns palkittiin Kanadan parhaana, vaikka ei hänkään tehoille päässyt. Ei toki millään muotoa epäonnistunutkaan.
Koska amatöörikykyjenetsijä pääsi niinkin läheltä seuraamaan tapahtumia Suomen pelaaja-aitiossa, niin ehkä siitä aiheesta vielä muutama sananen. Päällimmäiseksi vaikutelmaksi jäi nimittäin se, että tappio tunnuttiin ottavan melko suosiollisesti vastaan.
Valmennusjohto vaikutti koko ajan viilipyttymäisen rauhalliselta huolimatta siitä, että oltiin häviöllä. Pelaajia ei juuri puhuteltu eikä uusia ohjeita annettu.
Uskaltaisi melkein väittää, että Kanadaa pidettiin etukäteen liian vahvana ja voimia säästeltiin myöhempiä koitoksia varten. Tosin Sean Bergenheimin onnistuminen 1. erän avopaikassa tai Sami Lepistön parempi onni tolppalaukauksessa olisi voinut viedä ottelun aivan toisen suuntaan.
