Pelaajakauppojen seurauksena entistä nuoremmaksi muuttunut kokoonpano rakentuikin loppukaudella pääasiassa uuden sukupolven Blackhawks-ikoneista. Paikoitellen kohua ja kiistelyä aiheuttaneet kaupat nuorensivat pelaajamateriaalin ikäkeskiarvoa, mutta muokkasivat myös samalla pelaajabudjettia uutta työehtosopimusta ja kesän mahdollisia vapaa agentti hankintoja silmällä pitäen.
Uudet kädet ohjaksissa
Syyskauden sekasortoiset tapahtumat niin kaukaloissa kuin kabineteissakin muokkasivat itse Blackhawks-kokoonpanoa yllättävän vähän. Pudotuspelipaikkaunelmasta yhä kiinni pitäneet johtoportaan jääräpäät pyrkivätkin parantamaan loukkaantumisista kärsinyttä joukkuetta kirivaiheen käynnistämiseksi. Mahtavista puheista huolimatta teot jäivät tuttuun tapaan vähäisiksi myös sikariportaan hiljalleen ymmärtäessä liigan jumbosijoille jämähtäneen joukkueen todellisen tilanteen lohduttomuuden.
Alkukauden hektiset hetket viestittivät kuitenkin vielä kovasta yrityksestä. Lokakuun lopulla irtisanotun GM Mike Smithin tilalle toimitusjohtajaksi astuneen Bob Pulfordin lausunnot joukkueen pelaajamateriaalin nopeasta vahvistamisesta toteutuivat jo samaisen kuun puolella. Lokakuun 31. päivä organisaation kanssa sopimuksen tehneestä puolustaja Bryan Berardista toivottiin muun muassa takkuilevan ylivoimapelin ihmeparantajaksi.
Alkukaudella puolikuntoisena kaukalossa hapuilleen ja nivusvammoista kärsineen Berardin apu ei kuitenkaan ehtinyt Blackhawks-ylivoiman tueksi kuin vasta kevätkaudella. Pulfordin ideologia joukkueen nopeasta vahvistamisesta ei siis täysin onnistut. Silti Berardin hankkiminen viesti uusista tuulista Blackhawks-johtoportaassa: kesän ja alkusyksyn aikana Mike Smithille kovan palkkansa vuoksi kelpaamaton yhdysvaltalaispuolustaja tarttui lähes välittömästi Smithin paikan ottaneelle Pulfordille.
Yksivuotisen ja arvoltaan 2,01 miljoonan dollarin arvoisen sopimuksen allekirjoittaneen Berardin hankkiminen oli luonnollisesti varsin riskialtis liike. Sopimuserimielisyyksien vuoksi koko alkukauden huilanneen Berardin puolikuntoisuus ei ollut ainoa hälytyskelloja kilisyttänyt tekijä, sillä jenkkipakin kaudella 1999-2000 kärsimä vakava silmävamma ei ainoastaan vaurioittanut Berardin toista silmää pahoin vaan oli samalla päättää nuorukaisen koko NHL-uran.
Onnistuneen silmäleikkauksen saattelemana Berard pystyi kuitenkin palaamaan NHL-kaukaloihin jo kaudeksi 2001-02. New York Rangersin riveissä tehty comeback ja seuraavalla kaudella Boston Bruinsin kokoonpanossa kiekkoiltu kausi osoittivat tämän Calder Trophyn vuonna 1997 pokanneen liukasjalkaisen puolustajan kyenneen kelvolliseen peliin rajoittuneesta näkökentästä huolimatta.
Hälytyskelloja soitti myös Berardin kiista uudesta sopimuksesta Boston Bruinsin kanssa. Bruinsin kanssa tehdyn aiemman sopimuksen päätyttyä kauteen 2002-2003 Berardista tuli liigan sääntöjen mukaan rajoitettu vapaa agentti. Bruins ja Berard eivät kuitenkaan päässeet kesän aikana yhteisymmärrykseen uudesta sopimuksesta, jolloin paperin arvon määrittely siirtyi NHL:n välimieskäsittelyyn.
Välimieskäsittelyssä sopimuksen arvoksi asetettiin 2,51 miljoonaa dollaria. Bruins ei kuitenkaan suostunut tekemään määritellyn hinnan arvoista sopimusta, jolloin Berard jäi täysin ilman sopimusta. Berardin jäädessä ilman sopimusta muille NHL-organisaatioille avautui välittömästi mahdollisuus tarjota jenkkipuolustajalle uusi sopimus. Tarjotun paperin arvon täytyi kuitenkin olla yli 80 prosenttia välimieskäsittelyssä määritellystä arvosta, jotta Bruinsilla ei olisi ollut oikeutta vastata tarjoukseen.
Lopulta mollivoittoisesti kautensa aloittanut ja organisaation sisäiset valtataistelut käynyt Blackhawks iski lähes pakon edessä kiinni riskialttiiseen Berardiin. Organisaation tarjoama 2,01 miljoonan dollarin sopimus täytti juuri kyseisen yli 80 prosentin ehdon. Bob Pulfordin käden jäljet olivatkin näin jättäneet ensimmäiset jälkensä nuorennusleikkauksen käynnistäneeseen Blackhawks-pakkaan.
Antautumisen merkkejä
Kuumeisesti lisävahvistuksia joukkueeseensa etsineen Pulfordin haaviin ei kuitenkaan tarttunut enempää saaliita. Syksyn aikana yhä tuskallisemmaksi käyneen joukkueen taival hillitsi vähitellen myös Pulfordin haluja joukkueen vahvistamisesta. Pudotuspelipaikan lipuessa yhä kaukaisimmille vesille organisaation toimissa olikin nähtävässä jo antautumisen piirteitä.
Marraskuun 17. päivä Dallas Starsiin kaupattu Jon Klemm toi Blackhawks-takalinjoille piristävää nuorennusta Stephane Robidas’n muodossa. Kaupassa Blackhawksiin tullut vuoden 2004 toisen kierroksen varausvuoro vaihdossa samaisen vuoden neljännen kierroksen varausvuoroon viestitti myös johtoportaan hiljalleen vaihtuneesta ideologiasta ja pyrkimyksestä sittenkin panostaa nuoruuteen.
Vaikka vaihtokaupan motiivina saattoi piillä Klemmin vaisu kausi ja muhkea 2,5 miljoonan dollarin sopimus, juuri kyseisellä hetkellä tapahtunut kauppa herätti kummastusta. Robidas’n 727,500 dollarin sopimus oli luonnollisesti palkkabudjettia varjelevalle omistaja Bill Wirtzille mieleen, mutta vaihtokaupassa joukkue menetti silti viimeisimmän edes välttävään puolustuspeliin pystyvän puolustajan. Lisäksi Klemmin kokemus miellettiin arvokkaaksi lisäksi nuorentuneen joukkueen piirissä.
Samalla takalinjojen puutteiden paikkaus heitti täyttä häränpyllyä: jo valmiiksi fyysiseen peliin kykenemätön puolustus menetti kovuutta ja kokoa. Erityisen näkyväksi Klemmin kauppaaminen muodostui Bryan Berardin uhkarohkeiden hyökkäysnousujen ja kiekonkuljetusten vuoksi, sillä aneemissa puolustuksessa ei ollut ketään rämäpäisen jenkin esiliinaksi.
Hämmennystä aiheuttanut kauppa muodostui joka tapauksessa tulevaisuutta ajatellen positiiviseksi. Kuluneen kauden päätyttyä vapaaksi agentiksi tulleesta Klemmistä saatu korvaus oli palkkabudjetin pienentymisen ja toisen kierroksen varausvuoron johdosta erityisesti pitkän tähtäimen kannalta kelvollinen. Blackhawks-takalinjoilla liian vastuullisessa roolissa ykkös- ja kakkospareissa tahkonneen Klemmin lähdön seurauksena myös joukkueen ikärakenne nuorentui, jolloin juuri nuorien pelaajien mahdollisuudet näyttöpaikkoihin lisääntyivät.Viimeistään Robidas’n pirteät otteet vuodenvaihteen jälkeen saivat lähes jokaisen unohtamaan Jon Klemmin nimen.
Suursiivous käynnistyy
Pelaajamarkkinoilla hiljaiseloa aina helmikuulle asti viettänyt Blackhawks-johtoporras pamautti suuren luokan pommin kuun puolivälissä. Kannattajien lempilapseksi kehkeytyneen piskuisen Steve Sullivanin kauppa helmikuun 17. päivä Nashville Predatorsiin vihastutti sikariportaan kataluuksia ja joukkueen ala-arvoista kiekkoilua kestäneet kannattajat. Vaikka vaihtokaupassa saadut vuosien 2004 ja 2005 toisen kierroksen varausvuorot osoittautuivat kevään hintahaitariin nähden varsin tyydyttäviksi kauppasummiksi, organisaation johtoportaalle sadelleet vihaiset palautteet kertoivat kansan mielipiteen toiseksi.
Kiukkuisten kannattajien lepyttämiseksi organisaatio julkaisi virallisen tiedotteen, joka valaisi kiistellyn kaupan taustoja. Pulfordin lausuntojen mukaan Blackhawks yritti sopia Sullivanin ja tämän agentin kanssa pitkästä jatkosopimuksesta, jonka arvoa ei kuitenkaan luonnollisesti julkistettu. Uusi sopimus olisi vaatinut 10 prosentin korotuksen vanhan sopimuksen arvoon - tähän Blackhawks ei ollut valmis. Johtoporras uskoi myös, etteivät Sullivan ja hänen agenttinsa olisivat suostuneet vain 10 prosentin korotukseen, sillä puskaradioissa Sullivanin agentin vihjattiin vaatineen Buffalo Sabresissa kiekkoilevan Chris Druryn sopimuksen arvoista 3,8 miljoonan dollarin paperia. Pattitilanteessa sopimuksen arvon määrittely olisikin siirtynyt NHL:n välimieskäsittelyyn.
Pulford myönsi, että välimieskäsittelyn päätös olisi mitä todennäköisimmin ollut Blackhawksin kannalta taloudellisesta huono Umpikujaan ajautuneet jatkosopimusneuvottelut ja haluttomuus välimieskäsittelyyn muodostivat siis suurimmat syyt Sullivanin helmikuiselle kauppaamiselle. Blackhawks-sikariporras katsoi, ettei Sullivan ollut 10 prosentin palkankorotuksen arvoinen, jolloin pelko miehen menettämisestä täysin ilman korvausta taannoisen Tony Amonte -tapauksen tapaan pelotteli taustalla.
Samaan hengenvetoon Pulford lupasi organisaation käyttävän Sullivanin luoman palkkabudjetin vajeen kesän aikana hankittaviin huippuluokan vapaisiin agentteihin. Kauniit lupaukset ja kootut selitykset nostattivat kuitenkin välitöntä epäilystä sikariportaan todellisista tarkoituksista. Selkeästi rahan ympärillä pyörineen episodin tulos oli uutta työehtosopimusta ja kesän luvattuja hankintoja ajatellen mainio. Epäilystä nostatti kuitenkin organisaation kitsas palkkapolitiikka, jonka seurauksena Sullivanille ei suostuttu maksamaan palkankorotuksen edellyttämää 3,3 miljoonan dollarin sopimusta. Vapaiden agenttien hankintoja varten palkkapolitiikka vaatisikin erittäin epätodennäköisen täyskäännöksen.
Kiistellyn kaupan ja epämääräisten selitysten lomassa kummastusta aiheutti Sullivanin kauppaamisen ajankohta. Vaikka vaihdossa saadut varausvuorot ovat kelpo korvaus kevään markkinahintoihin suhteutettuna, kaupan hätiköity ajankohta ihmetyttää edelleen. Sullivanin kaupustelu ympäri liigaa ja tarjouksien odottaminen siirtorajalle asti olisi voinut sittenkin tuoda hedelmällisemmän lopputuloksen kuin nopea kauppaaminen samassa divisioonassa taistelevaan Nashville Predatorsiin.
Useat kannattajat tunsivat itsensä jokatapauksessa petetyksi alunperin waivers-listalta Blackhawks-kokoonpanoon poimitun Sullivanin kauppaamisen vuoksi. Yleisön suureksi suosikiksi kehkeytyneen ja nuoren joukkueen mainioksi opettajaksi mielletyn vikkeläjalkaisen kanadalaisen menetys katsottiin suoraksi jatkoksi Jeremy Roenickin, Ed Belfourin, Chris Cheliosin ja Tony Amonten menetyksiin.
Sullivanin kauppaamisen jälkeisinä viikkoina lehdistön kuhina asian ympärillä toi julki mielenkiintoisia spekulaatioita kaupan mahdollisista taustoista. Vaikka Sullivan olikin kannattajien lempilapsi, lehdistön edustajat hämmensivät soppaa kertomalla, ettei piskuinen kanukkilaituri välttämättä ollut pukukopin rakastetuin persoona. Samalla huhut Sullivanin NHLPA-edustuksesta ja tämän mahdollisesta vaikutuksesta kauppaamiselle levisivät kiivaasti. Huhuissa Sullivanin uskottiinkin kommentoineen organisaation taloudellisen tilanteen tietoja Bill Wirtzin mahtikäskyjen vastaisesti.
Kannattajien suuren surun ja hämmentävien huhujen keskelle lohtua voivat tuoda kesän pelaajamarkkinat. Johtoportaan saaliiksi voi nimittäin tarttua Sullivania halvempia ja taidoiltaan parempia pelaajia, sillä lähinnä kakkosketjun rooliin parhaiten sopivana Sullivanin sopimus teki miehestä hieman ylipalkatun. Eri asia kuitenkin on haluaako kukaan todellisista profiilipelaajista liittyä Windy Cityn sirkusväen sekasortoiseen joukkoon.
Yhtä kaikki, olivat kauppaamisen todelliset syyt mitkä tahansa, käynnisti juuri Sullivanin kauppaaminen Blackhawks-kokoonpanon keväisen suursiivouksen. Veteraaneja vahvalla kädellä kaupannut ja palkkabudjettia reippaamista viilannut sikariporras myönsi viimeistään helmi- ja maaliskuun siivouspäivinä kauden epäonnistuneen lähes täydellisesti. Katse asetettiinkin kaikista pelätyistä ennakkokaavailuista huolimatta tulevaisuuteen.
Kapteenin kirous
Vuodenvaihteesta asti useisiin siirtohuhuihin liitetty Alexei Zhamnov sai pakata vihdon helmikuun 19. päivä laukkunsa ja liittyä Philadelphia Flyersin riveihin. Vaihtokaupassa Blackhawksiin siirtyneet puolustaja Jim Vandermeer, WHL:ssä kiekkoileva keskushyökkääjälupaus Colin Fraser ja vuoden 2004 toisen kierroksen varausvuoro olivat kevään muihin kauppoihin suhteutettuna varsin oikeutettuja kauppatavaroita. Sullivanin kauppaa seurannut Zhamnovin siirto sai kuitenkin huomattavasti tunteettomamman vastaanoton kuin helmikuun aikasempi kauppa - ei vähiten kaupan odotetun luonteen vuoksi.
Sitkeästi useisiin erilaisiin kauppahuhuihin liitetyn Zhamnovin kauppaaminen oli vain ajan kysymys. Kuluneen kauden jälkeen rajoittamattomaksi vapaaksi agentiksi tuleva venäläiskiekkoilija ilmaisi itsekin lukuisia kertoja lehdistön välityksellä halukkuutensa siirtyä mestaruudesta taistelevaan joukkueeseen. Juuri Zhamnovin rajoittamattoman vapaan agentin status, mutta myös kuluneella kaudella kiusanneet selkävaivat sekä joukkueen kapteenina toimineen venäläisen muhkea ja samalla koko joukkueen arvokkain 4,5 miljoonan dollarin sopimus vauhdittavat kauppaa merkittävästi.
Sullivanin tapaan organisaatio ei halunnut menettää kauden jälkeen vapaaksi agentiksi tulevaa Zhamnovia ilman korvauksia. Zhamnovin tapauksessa selkävaivat tekivät 33-vuotiaasta konkarista kuitenkin samalla myös liian riskialttiin sijoituskohteen nuorennusta tähyävälle joukkueelle. Kannattajien keskuudessa Sullivan-kauppaa läheisesti muistuttanut siirto herätti kaksijakoisia tunteita.
Vuonna 1996 erittäin suurta kohua aiheuttaneen pelaajakaupan seurauksena Blackhawks-kokoonpanoon siirtynyt Zhamnov joutui välittömästi astumaan kaupan vastapuolena olleen Jeremy Roenickin vaativiin saappaisiin. Eräänä 1990-luvun suurimpana Blackhawks-ikoni kannattajia ilahduttanut koko Chicagon suosikkipoika Roenick oli kuitenkin täysin erilainen pelaaja kuin Zhamnov. Räväkkyyttä ja energisyyttä pursunnut sekä kovia taklauksia jakanut Roenick oli kuin vastakohta rauhallista pelinrakentelua ja näyttävää mailanäppäryyttä esitelleeseen Zhamnoviin verrattuna.
Epäreiluja odotuksia ja vertauskohtia vastaan taistellut Zhamnov ei kyennytkään seitsemän Blackhawks-kautensa aikana vakuuttamaan Roenickin kaltaista johtajahahmoa kaivanneita kannattajia. Mielipiteet jakaneesta vaihtokaupasta saadut Colin Fraser ja Jim Vandermeer kykenivät sen sijaan tuomaan tulevaisuuden toivon ja kokoonpanoon välittömän nuorennuksen ohella sinnikästä taistelutahtoa ja periksiantamatonta asennetta.
Kumpaisenkin nuorukaisen avulla vanhaa kovaa ja aggressiivista Blackhawks-imagoa takaisin tuomaan pyrkineet GM Bob Pulford ja apulaistoimititusjohtaja Dave Tallon julistivatkin uuden Blackhawks-sukupolven tärkeimmän vaatimuksen olevan kovan taistelutahdon. Etenkin juuri suoraan Blackhawks-takalinjojen yhdeksi iloisimmaksi yllättäjäksi kehkeytyneen Vandermeerin panos oli sikariportaan toiveiden täyttymys.
Ennen kaikkea Zhamnovin siirto kuitenkin vahvisti organisaation tavoitetta nuorentaa joukkuetta ja karsia palkkabudjettia uutta työehtosopimusta ja kesän mahdollisia pelaajavahvistuksia silmällä pitäen. Vähäisemmästä tunnekohusta huolimatta joukkueen kapteenin kauppaaminen olikin kuin suora jatko Sullivanin kauppaamisesta todenteolla käynnistyneeseen veteraaneja karsineeseen kevätsiivoukseen. Samalla siirto piti yllä tuttua Blackhawks-perinnettä ja kapteenien kirousta kaupatuista tai ilman sopimusta jääneistä kapteeneista.
Pienten pölyjen pyyhkimistä
Blackhawks-avainnimien kauppaamisen ohessa kevään suursiivous pyyhki pölyt myös rivipelaajien keskuudesta. Helmikuun 24. päivä Calgary Flamesiin siirtyneen Ville Niemisen kauppaaminen ei kuitenkaan muuttanut kokoonpanon rakennetta merkittävästi, sillä vaihdossa Flamesista tullut 27-vuotias Jason Morgan passitettiin suoraan farmijoukkue Norfolk Admiralsin avuksi. Porkkanana kaupassa olikin siirtoon sisältynyt ehdollinen varausvuoro, jonka Blackhawks saa tiettyjen julkaisemattomien seikkojen täyttyessä.
Vähäiselle peliajalle jääneelle ja päävalmentaja Brian Sutterin mustalle listalle joutuneelle Niemiselle itselleen siirto pudotuspeleihin selvityneeseen Flamesiin oli riemuvoitto. Juuri tehokkaana pudotuspelipelaajana tunnetun Niemisen avut kun jäivät Blackhawks-kokoonpanossa lähinnä alivoimapelin varaan. Jo syksyllä pudotuspelimahdollisuutensa menettäneelle Blackhawksille Niemisen hyöty olikin näin ollen hyvin vähäinen.
Välittömästi Niemisen siirron jälkeen apulaistoimitusjohtaja Dave Tallon ilmoitti organisaation napanneen laitahyökkääjä Eric Nickulasin waivers-listalta. St. Louis Bluesin listalle laittaman Nickulasin hankinta perusteltiin juuri poimintaa edeltäneen Niemisen kauppaamisella. Blackhawks-kokoonpanoon Niemisen tilalle täytemieheksi hankittu Nickulas julistettiinkin kiertoilmaisuin täysin väliaikaiseksi ratkaisuksi. Tallonin sanojen mukaan Nieminen-kaupassa saatu Morgan hankittiin ensisijaisesti pudotuspelipaikasta taistelevan Admiralsin vahvistukseksi, Nickulas vastaavasti Niemisen korvaajaksi.
Marginaalikauppojen maaliskuu
Mehukkaimmat kauppatavaransa jo helmikuussa kauppaneen Blackhawks-kokoonpanon suursiivous ei hellittänyt maaliskuussakaan. Siirtorajan lähestyessä organisaation palkkalistoilta saivat lähteä hyökkääjä Ty Jones ja puolustaja Nathan Dempsey. Maaliskuun 3. päivänä kaupatun kaksikon marginaalisuus näkyi kuitenkin jo vaihdossa saaduista korvauksista.
Florida Panthersiin matkanneen Ty Jonesin pelaajaoikeudet toivat Blackhawks-organisaatiolle epämääräisen tulevaisuudessa päätettävän korvauksen. Ongelmalapseksi ja ikuiseksi lupaukseksi kehkeyteen Jonesin uran ja maineen kannalta korvaus oli erittäin oikeutettu. Vuonna 1997 Blackhawks-ykkösvarauksena kuuluisuutta niittäneen Jonesin ura kattoi ennen kauppaa ainoastaan kahdeksan NHL-ottelua. Useita farmiliigoja kiertäneen Jonesin mollivoittoinen ura veikin yhdysvaltalaishyökkääjän kaudella 2002-03 jopa WCHL:n Anchorage Aces -joukkueeseen.
Kuluneeksi kaudeksi Blackhawksin farmijoukkueeseen Norfolk Admiralsiin tryout-sopimuksella liittynyt Jones ehti kuitenkin kiekkoilla virginialaisseuran riveissä vain hetken. Ainoastaan 37 ottelussa esiintyneen tuittupäisen laiturin sopimus purettiin ennen virallista määräaikaa tämän rikottua joukkueen sisäisiä sääntöjä.
Hyvän kauden pelanneen Nathan Dempseyn kauppaaminen Los Angeles Kingsiin lisäsi Blackhawksin varausvuoroihin vuoden 2005 neljännen kierroksen varausvuoron. Lisäksi kauppaan liittynyt myöhemmin määriteltävä korvaus oli ainoastaan kosmeettisen lisä. Varsin tasaisia otteita läpi kauden esittäneen Dempseyn kauppaaminen vaikutti melko oudolta, mutta tulevaisuutta ajatellen siirto oli kaikinpuolin mainio.
Jo 29-vuotias Dempsey muodosti Bryan Berardin, Stephane Robidas’n ja Steve McCarthyn kanssa ominaisuuksiltaan hyvin samankaltaisten puolustajien ryhmän. Kukin pelaajista liikkui vikkelästi luistimilla, mutta ei lukeutunut raamiensa puolesta kaukaloiden pelotteisiin. Liian monen samantyylisen puolustajan peluuttaminen ei ollutkaan missään tapauksessa ideaalia tilanne Blackhawks-takalinjoille. Näin ollen joukon vanhimman, eli Dempseyn, kauppaaminen osoittautui lopulta hyvin loogiseksi vaihtoehdoksi.
Nuorennusleikkausta vauhdittaneen organisaation päätös kaupata Dempsey jättikin kokoonpanoon kanukkikonkaria nuorempaa pelaajamateriaalia. Samalla Dempseyn siirto avasi jälleen yhden oven organisaation puolustajalupauksille näiden taipaleella NHL-ympyröihin. Vaihtokaupassa saatu varausvuoro puolestaan lisäsi jo ennestään runsasta varausvuorojen valikoimaa.
Maaliskuun marginaaliset kaupat saivat jatkoa siirtorajalla Blackhawks-kannattajien keskuudessa jo ikuisuuden odotetun siirron vihdoin toteutuessa. Alexander Karpovtsevin kauppaaminen New York Islandersiin vei yhden kaikkien aikojen tunnetuimman Blackhawks-inhokin lopultakin pois joukkueen keskuudesta. Lähinnä tasaisin väliajoin rikkoutuneeksi törmäystestinukeksi kehkeytyneestä Karpovtsevista saatu vuoden 2004 neljännen kierroksen varausvuoro olikin kuin lottovoitto sekä Blackhawks-kannattajille että -johtoportaalle.
Kaudella 2000-2001 Blackhawks-palkkalistoille liittyneen Karpovtsevin kyseenalainen kunto oli kenties selkein syy venäläisveteraanin huonoon maineeseen: Karpovtsev huilasi runsaan kolmen Blackhawks-kauden aikana uskomattomat 131 ottelua loukkaantumisten vuoksi. Pääasiassa posliinipolvia poteneen Karpovtsevin muhkea nelivuotinen ja 12 miljoonan dollarin arvoinen sopimus teki venäläisestä yhden liigan ylipalkatuimman pelaajan. Pulleaa tilipussia nauttineen Karpovtsevin kankeat jalat ja kyseenalainen asenne lisäsivätkin väistämättä kannattajien vihaisuutta.
Tulevaisuus tienhaarassa
Senior Vice President Bob Pulfordin astuessa lokakuun lopulla Mike Smithin tilalle toimitusjohtajan toimistoon pelko nopeasta veteraanipainoitteisesta pelaajahankinta-aallosta oli käsin kosketeltavissa. Nuoruusleikkauksen raiskaajaksi pelätyn Pulfordin toimet yhdessä apulaistoimitusjohtaja Dave Tallonin kanssa muokkasivat pelaajamateriaalia kuitenkin täysin vastakkaiseen suuntaan.
Syyskaudella ainoastaan Bryan Berardin joukkueen vahvistukseksi saaneen Pulfordin olikin antauduttava pudotuspelihaaveensa kanssa viimeistään keväällä. Lisävahvistuksitta jääneen joukkueen johtoporras joutui näin ollen siirtämään tavoitteensa tulevaisuuteen. Uuteen työehtosopimukseen valmistautuminen ja palkkabudjetin karsiminen näkyivät selkeästi kevään suursiivouksessa syntyneissä mittavissa pelaajakaupoissa.
Veteraanipelaajia joukkueesta pois lähettäneet kaupat vahvistivat nuorennusleikkausta merkittävästi. Vastuullisimpiin rooleihin päässeet nuorukaiset loivat uskoa uuden Blackhawks-sukupolven syntymiselle samalla kun kauppojen seurauksena lisääntyneet varausvuorot kasvattivat mahdollisuuksia entistä valoisammasta tulevaisuudesta. Pelaajakaupoissa korvauksena saadut nuoret pelurit toivat myös takaisin ripauksen vanhaa taistelutahtoista Blackhawks-imagoa.
Tulevaisuuden kannalta pääasiassa mainiot siirrot sisälsivät kuitenkin väistämättömiä uhkatekijöitä. Lokakuussa Mike Smithin kanssa irtisanotun osaavan varauksista ja kykyjenetsinnöistä vastanneen henkilökunnan tilalle nostettu kyseenalainen ryhmä Michel Dumasin johdolla voi tehdä seuraavien vuosien laajasta varausvuoromäärästä täysin hyödyttömän. Asiantuntemattomien henkilöiden käsissä tulevaisuuden pohjarakenteena toimivat varausvuorot kun voivat muuttua orastavan kivijalan murentaviksi ongelmatapauksiksi.
Pelaajakauppojen avulla palauttamaan pyrityn vanhan Blackhawks-imagon liiallinen ihannointi voi niin ikään sortaa hyvän rakennusalustan. Liika panostus kovaan taistelutahtoon ja taitopelaajien paitsioon jättäminen kun saattaa mukauttaa pelaajamateriaalin liian yksipuoliseksi puukäsiarmeijaksi. Pulfordin ja Tallonin ensi kesän päätökset ja teot ovatkin erittäin tarkan suurennuslasin alla, sillä hyvässä rakennusvaiheessa olevan joukkueen pohjarakenteen ei tohtisi murentuvan kyseenalaisten aivotusten johdosta.
Jo kuluneella kaudella kiistelyä aiheuttaneet kaupat lisäävätkin johtoportaaseen kohdistettua kritiikkiä, mikäli varaukset ja kaupoissa hankitut nuoret pelaajat epäonnistuvat. Takuuvarmasti kiistely kauppojen ympärillä kuitenkin huipentuu, jos luvattuja kovan luokan pelaajavahvistuksia ei kesän aikana tuttuun tyyliin hankitakaan.
