Kello pysähtyy aikaan 108.59. Veli-Matti Savinainen on juhlittu sankari, koko patapakka hullaantuu voitonjuhliin. Hakametsän porilaiskannattajat huutavat keuhkonsa pihalle, ja joukkue yhtyy mukaan riemuhuutoon.
Pian pelin jälkeen riemunhuudot täyttävät pukukoppikäytävän ja päävalmentaja Karri Kiven puhe hädin tuskin kantautuu toimittajien nauhureihin Ässien pukukopista kantautuvan basson jytkeen yli.
Tämähän on aivan kuin mestaruusjuhlissa.
Aivan. Mestaruus on kuitenkin oikeasti pelissä ensi kerran tänä keväänä vasta keskiviikkona Porissa, ja Tapparalla on yhä yhtä suuret mahdollisuudet voittaa Porissa kuin Ässilläkin. Klisee on klisee, pelissä lähdetään 0-0-tilanteesta liikkeelle.
Tappiostaan huolimatta kirvesrintainen Tappara-ryhmä pelasi maanantaina sarjan parhaan ottelunsa ja hallitsi pelin virtauksia ensimmäisen vartin jälkeen yhä enenevissä määrin.
Kärjistäen sanottuna, Tappara hallitsi ottelua yhden jalkapallo-ottelun verran.
Tappara pelasi kiekollisesti varmasti ja sen kiekkokontrollipelaamisen pienet nyanssit ja siirrot olivat ensi kertaa finaalisarjassa Jukka Rautakorven vaatimalla tasolla. Tästä varmasti kumpusikin valmentajan rauhallisuus pelin jälkeen.
Yksilöpuolelta Juha Metsolan ottelu toki muistetaan karvaasta tasoitusosumasta, mutta mies oli 74 torjuntansa ajan itse varmuus. Lisäksi tamperelaisten kokeneet Tuukka Mäntylä, Ville Nieminen ja Pekka Saravo pelasivat nimenomaan jääkiekkoa, eivätkä keskittyneet epäolennaisuuksiin kuten suunsoittoon ja kiekonmenetyksiin.
Tapahtuiko tämä herääminen kuitenkin liian myöhään?
Näin ei kuitenkaan tapahtunut, sillä kirvesrinnat löysivät maanantaina peliinsä juuri tarvittavat aseet.
Tapparan mahdollisuudet finaalisarjan kääntämiseksi piilevät juuri itseluottamuksessa omaan tekemiseen maanantain tapaan. Kiekon on liikuttava, turhat jäähyt on minimoitava ja oman pään pelaamisen sekä kiekottomana että kiekollisena on oltava varmaa.
Tapparalla on mahdollisuus pilata ennakkoon pedatut kansanjuhlat. Tämän viitan haltijan hartioiden on oltava leveät, mutta niin on ratkaisijan hymykin onnistumisen jälkeen. Tämä kuulsi Savinaisen naamalta maanantaina. Kuka tappara haluaisi nousta näihin saappaisiin?
Keskiviikko ei silti tule olemaan Tapparalle mikään helppo iltapuhde, ei todellakaan. Patapaidat pääsevät pelaamaan villin kotiyleisönsä eteen, panoksenaan seuran ensimmäinen mestaruus 35 vuoteen.
Ässät on suorastaan dominoinut kotiotteluitaan tähän mennessä finaalisarjassa. Padan energia, tehokkuus ja henkinen kantti ovat olleet aivan omalla tasollaan aiemmissa otteluissa. Katkaisupelit ovat kuitenkin aivan oma maailmansa ja altavastaajaa ei voida näin tasaisessa sarjassa koskaan pudottaa pois laskuista.
Ässät on etukäteen suosikki nostamaan Kanada-maljaa keskiviikkona, täysin ansaitusti. Tapparalla on kuitenkin perustellut mahdollisuudet sarjan viemiseksi vielä kerran Hakametsään, aina siihen asti kunnes lihava leidi laulaa.
Kanada-maljan kohtalo on vielä auki.
