11. Pitsiturnaus päättyi lopulta isäntien riemuun Lukon kukistaessa Moskovan ZSKA:n finaalissa 3-2. TPS ja Ässät lähtivät Mustan Pitsin yöhön välierien jälkeen. Kärpät jäi Mestis-maajoukkueen tavoin alkulohkonsa jumboksi.
Lukolle kolmas Pitsivoitto
Isäntäjoukkue Rauman Lukko ei jättänyt vastustajilleen kuin mukavat muistot kaataessaan järjestyksessä Mestismaajoukkueen, Turun Palloseuran sekä Moskovan ZSKA:n matkallaan turnausvoittajaksi. Voitto oli Lukolle turnaushistorian kolmas, yhtä moneen voittoon on yltänyt myös Lukon rakas verivihollinen Porin Ässät, joka nytkin aiheutti Lukon kilpeen sen ainoan tahran alkulohkon avauskamppailussa, joka päättyi 0-0.
Turnauksen avausottelussa Ässiä vastaan Lukko esitteli katsojille tukun nuoria pelaajia. A-nuorten pelejä vähemmän seuranneetkin katsojat havaitsivat että Ilkka Heikkinen, Otto Honkaheimo ja Jarkko Kauvosaari ovat erittäin lahjakkaita ja kehityskelpoisia pelaajia. Avausottelussa jäällä esiintyi yllättäen myös puolustaja Jaakko Harikkala, jonka piti alunperin olla pelikunnossa vasta aikaisintaan syyskuun puolivälissä. Hyvin Harikkala pelasikin ollen Lukkolaisista lähimpänä maalintekoa. Kova lämäri kilahti kuitenkin porilaismaalin yläputkeen. Olkapäävammasta kärsivä Harikkala ei kuitenkaan enää avausottelun jälkeen pystynyt turnausta jatkamaan.
Mestismaajoukkuetta vastaan pelatussa pelissä Lukosta esille nousivat kolme tehopistettä tehnyt Sami Torkki sekä kaksi maalia laukonut, vahvasti luisteleva kanadalaissentteri Quinn Hancock. Lukon maalissa pelasi Antti Jokela, jonka taidoista ei juuri kuvaa saatu. Mestiksen avausmaali meni helposti, mutta ottelun loppupuolella Jokela pääsi käyttämään muutaman kerran nopeaa hanskakättään. Kaikkiaan Jokela pääsi kuitenkin helpolla, mutta samaa ei voitu sanoa muusta joukkueesta. Mestismaajoukkueen pelaajien liukkaus ei kuitenkaan yllättänyt kokenutta maalitykkiä Pasi Saarelaa: - Joskus Jokerien aikoina kävin jollain maaottelutauolla treenaamassa divariporukan kanssa, ja jo silloin huomasin että siellä on erittäin teknisiä ja taitavia pelaajia joilta ei ainakaan vauhti kesken lopu, jutteli Saarela pelin jälkeen.
Alkulohkonsa voittanut Lukko sai välierässä vastaan B-lohkon kakkosen, TPS:n. Nämä kaksi joukkuetta ovat olleet suomalaisista turnausjoukkueista kauimmin jäällä, ja se näkyi vauhdikkaassa ja tasaisessa pelissä. Varsinainen peliaika päättyi tasan 1-1, ja sen jälkeen käydyssä rankkarikisassa Lukko oli parempi maalein 1-0. Ainoana onnistujana kymmenestä laukojasta oli Lukon Markku Tähtinen, jolle maali oli ensimmäinen Lukon paidassa. Muut yhdeksän laukojaa joutuivat toteamaan huonon jään ja hyvät maalivahdit paremmikseen, varsinkin Petri Vehanen Lukon maalissa oli elementissään torjuen kaikki viisi turkulaisyritystä.
Illan finaali oli uusinta vuoden takaisesta. Avauserä tarjosi katsojille vauhtia, rajuja taklauksia (Lukko) sekä rajua mailankäyttöä (ZSKA). Lukko menetti nopeasti hankkimansa 2-0-johdon, eikä toinen erä enää muutenkaan noussut avauserän tasolle. Siitä huolimatta erän loppupuolella Erik Hämäläinen huudatti kotikatsomoa laukomalla ylivoimalla Lukon voittomaalin, syöttäjinä Quinn Hancock sekä Markku Tähtinen.
Kokonaisuudessaan Lukon kauden avauksesta jäi varsin positiivinen kuva. Joukkue oli harjoitellut jäällä jo kauan ennen turnausta ja pelannutkin yhden täysimittaisen harjoituspelin, joten hyökkäyskuviot olivat jo aika hyvin hallussa. Myös puolustus toimi kurinalaisesti, ja Lukko oli turnausjoukkueista selvästi fyysisin, jollei ZSKA:n rajua mailankäyttöä muuhun kuin kiekon siirtelyyn oteta huomioon. Puutteitakin toki on vielä, suurimpana edelleen luokaton ylivoimapeli johon ei lääkkeitä tunnu löytyvän. Pitkä kausi on kuitenkin vielä edessä...
Maalivahdeista ensi kauden ykkösvahti Petri Vehanen pelasi kolme peliä, kakkosvahti Jokela yhden. Kuten jo edellä tuli todetuksi, siinä pelissä ennalta heikointa vastustajaa vastaan ei Jokelan osaamisesta oikeaa kuvaa saatu. Vehanen puolestaan jatkoi tutulla tyylillään: välillä kiekko hukkui näkyvistä mutta maalivahdin onneksi puolustajat olivat paikalla siivoamassa. Vehanen on saanut paljon arvostelua viime kauden otteistaan, mutta kannattaa silti muistaa tämä: vaikkei Vehasen torjuntatyyli ole näyttävää, hänen taakseen on edelleen vaikea kiekkoja saada, varsinkin läpiajoissa Vehanen on vaikea ohitettava.
Puolustajista esille nousi pari Toni Porkka-Janne Niskala. Kaksikko pelasi koko turnauksen ajan yhdessä ja työskentely oli erittäin varmaa koko ajan. Heidän lisäkseen on mainittava kaksi nuorta, Ilkka Heikkinen ja Otto Honkaheimo. Heikkisessä on ainesta erittäin hyväksi kiekolliseksi pakiksi Honkaheimon vahvuuksien ollessa enemmänkin varmistavalla puolella. Mikäli Lukon nyt loukkaantuneena olevat pakit Harikkala ja Mikko Purontakanen eivät toivu liigan alkuun mennessä, kaksikon debyytti tapahtunee silloin. Joskaan eivät pojat yhden kesäturnauksessa onnistumisen jälkeen vielä valmiita liigapelaajia ole...
Hyökkäjistä esille nousi kaksi nimeä: Quinn Hancock ja Sami Torkki. Torkki pelasi tuttuun tyyliinsä: taklasi, taisteli, teki maaleja ja riiteli tuomarien kanssa eikä jättänyt ketään kylmäksi (vaikka finaalin kesken jättikin). Quinn Hancock puolestaan piti viime kauden loputtua antamansa lupauksen ja palasi työpaikalleen elämänsä kunnossa. Torkin ja Hancockin rinnalla pelasi väkivahva Saarela, ja tämä ketju lienee jo valmis liigaankin. Viime tammikuussa Porista kaapattu Markku Tähtinen sai yllättävän vähän peliaikaa. Syitä oli kaksi: Tähtinen ei ole vielä täysin pelikunnossa lievän polvivamman jälkeen, ja hänen laidoilleen liigassa povatut Joe Murphy ja Mikko Luovi (mikäli tekee sopimuksen) eivät pelanneet ja sen takia Ismo Lehkonen peluutti Tähtisen laidoilla nelos- ja vitosketjun ylijäämäpelaajia. Finaalissa Tähtisen peliaika tosin kasvoi Sami Torkin puhuttua itselleen suihkutuomion.
TPS:llä uutta ilmettä
TPS osallistui taas pienen tauon jälkeen tähän kauden avausturnaukseen ja saapui päinvastaisista huhuista huolimatta parhaalla miehistöllään Raumalle. Poissa kokoonpanosta olivat vain loukkaantuneet pelurit ja heidätkin saattoi bongata katsomon puolelta.
Liekö uusittu peliasu vai mikä, mutta mustavalkoinen joukkue näytti jotenkin erilaiselta kuin pitkiin aikoihin. Jukka Koivun kädenjälki alkaa jo näkyä joukkueen pelissä. Vaikka osa pelaajista oli syystä tai toisesta vielä vahvasti kesäterässä tai harjoittelun seurauksena jumissa, niin jotakin positiivistakin oli havaittavissa.
Maalivahdeista Teemu Lassila pelasi ensimmäisen pelin ZSKA:ta vastaan epävarmasti, mutta välieräpeli Lukkoa vastaan oli jo tutumpaa Teemua. Tuomo Karjalainen pääsi Kärppiä vastaan helpolla, sillä nuori kärppälauma ei kovin usein tekopaikkoihin päässyt.
Puolustus on Tepsissä kohentunut eniten sitten viime kauden. Jiri Vykoukal pelasi ykköspakkiparissa yhdessä Kimmo Peltosen kanssa ja on selvä vahvistus takalinjoille. Vykoukal avaa hyvin peliä ja ampuu hanakasti. Tämän parin edessä on hyökkääjien hyvä pelata. Toisessa pakkiparissa pelasivat Marko Kauppinen sekä koeajalla oleva David Schneider. Jälkimmäinen on lyhyestä varrestaan huolimatta ilmeinen vahvistus pakistoon. Hän antaa hyviä avauksia ja omaa hyvän pelisilmän. Kolmas uusi puolustaja eli Lappeenrannasta tullut Antti Hulkkonen oli näkymätön, mutta pelimäärän lisääntyessä parempaa on toivottavasti odotettavissa. Päivän mittaan tehtiin pareihin muutoksia, mutta puolustus ansaitsee kokonaisuudessaan arvosanan hyvä
+.
Hyökkääjistössä oli yksi ylitse muiden. Mikko Koivu oli varsinkin avauspelissä moskovalaisia vastaan pitelemätön, mutta hänkin vaipui iltaa kohden muiden tasolle. Kesä näyttää kuitenkin tehneen hänelle hyvää ja vastaavilla otteilla Mikko on Palloseuran ykkössentteri tulevalla kaudella. Ainakin paljon saa nyt ykkösessä pelannut Antti Aalto parantaa, mikäli aikoo ilmoittautua kisaan parhaan sentterin tittelistä. Koeajalla oleva Stanislav Gron pelasi yhdessä Aallon ja Kai Nurmisen kanssa, mutta hän kaipaa selvästi lisää pelejä alle. Isokokoinen slovakki suojaa kiekkoa kohtalaisesti ja näyttää pärjäävän kulmaväännöissä, mutta hitaus ja kankeus näkyy kilometrin päähän ainakin tässä vaiheessa kesää. Taisi kunto loppua kesken, sillä jääaikaa tuli ruhtinaallisesti.
”Rottaketjun” koostumus hieman vaihteli päivän mittaan. Ensimmäisessä pelissä sen muodostivat Marco Tuokko – Mikko Rautee – Mika Suoraniemi, mutta jatkossa Tuokon paikan otti Jani Kiviharju. Samoin nelosen kokoonpano vaihteli koko ajan. Koostumukset varmasti vaihtelevat vielä harjoituspeleissä paljonkin, mutta jotain osviittaa valmennusjohdon ajatuksista oli jo nähtävillä.
Jo viime kaudella Tepsillä toimi ylivoimapelaaminen hyvin ja nähdyn perusteella se tullee olemaan turkulaisten ase jatkossakin. Tulivoima viivalla on lisääntynyt ja tänään nähtiin pariin otteeseen sellainenkin tilanne, jossa ylivoimassa pelasi kaksi sentteriä ja vain yksi puolustaja.
Palloseuran valmennustiimiin kuuluvan Seppo Suoraniemen mielestä päivä oli onnistunut.
- Ollaan tyytyväisiä, että saatiin kolmaskin peli tähän turnaukseen. Meillä on takana raskas viikko ja tämä on meille todella hyvää harjoitusta.
Entä miten Tepsin uudet hankinnat ovat sopeutuneet joukkueeseen?
- Heidän kanssaan pitää tietysti olla kärsivällinen eikä alkaa vielä tekemään syvällisiä analyysejä näin nopeassa ajassa. Vykoukal kuitenkin on näyttänyt olevansa meidän peräpäähän todella kovan luokan vahvistus. Gron sen sijaan on vielä keskenkuntoinen ja tarvitsee harjoitusta.
Vähäinen jääharjoittelu näkyi Ässien pelissä
Äijänsuolle aamutuimaan saapuneet kiekkofriikit joutuivat varmuuden vuoksi hieraisemaan silmistään vielä viimeiset rääpät pois, kun Ässät liukui jäälle uudistetussa sotisovassaan. Vanha tuttu patalaumahan se oli, vaikka sitä ei heti ensisilmäyksellä huomannutkaan. Poissa oli se jo tylsäksi haalistunut punavalkokolttu, ja tilalla oli perinteitä kunnioittaen uudistettu patanuttu.
Ehkäpä suurennettu logo kasvattaa aikaa myöden suurempia patasydämiä ja kenties aiempaa särmikkäämpi asu tuo sitä särmää myös peliin. Vielä Pitsiturnauksessa nuo visiot eivät kuitenkaan toteutuneet, sillä jäällä nähtiin melko vaisu ja sekava porilaisjoukkue. Kun takana oli vain kolme jääharjoitusta, tämä oli toki odotettuakin. Siihen nähden ero esim. Lukkoon, joka oli viilettänyt jäällä jo toista viikkoa, ei ollut kovinkaan merkittävä. Päinvastoin, Ässät kamppaili raumalaisten kanssa hyvinkin tasaisissa merkeissä, toista erää jopa hienokseltaan halliten.
Sekavuuden lisäksi jääharjoituksen vähäisyys näkyi siinä, ettei Ässät kyennyt nostamaan tasoaan päivän edetessä. Muiden joukkueiden parantaessa tahtiaan peli peliltä, Ässien ote meni koko ajan vaisumpaan ja väsyneempään suuntaan. Välierässä ZSKA:ta vastaan jäällä olikin kovin kankeita patapaitoja, jotka eivät tahtoneet päästä hyökkäyksiin millään.
Scott Langkow kantoi torjuntavastuun Ässien kaikissa kolmessa ottelussa. Huojentavaa oli havaita, ettei kesä ole vienyt tämän kanukkiveskarin taitoja, kuntoa, eikä motivaatiota. Itse asiassa Langkow osoitti olevansa huomattavasti paremmassa tikissä kuin vuosi sitten Suomeen saapuessaan. Mies oli maalillaan itse varmuus, pitäen tuttuun tapaan Ässät kuvioissa mukana. Vaikka rangaistuslaukaukset tuottivatkin vaikeuksia, niin ei ole kahta sanaa turnauksen parhaasta Ässä-pelaajasta.
Oli kuitenkin jokseenkin yllättävää, että Ässät peluutti maalillaan ainoastaan Langkowia ja kakkosvahti Matti Järvinen sai yhä edelleen avata vain vaihtoaition luukkua. Langkow tulee varmasti pelaamaan tulevallakin kaudella niin paljon kuin jaksaa, ehkä enemmänkin, mutta ei hänkään sellainen ihmemies ole, että pelaisi jokaisen ottelun, säilyttäen samalla tasonsa. Herää vain kysymys, miten Järviseen uskalletaan liigassa luottaa, jos peliaikaa ei anneta edes Pitsiturnauksessa.
Katseenvangitsijana Ässissä toimi Martin Bergeron, jonka jokaista liikettä seurattiin silmä kovana. Tiukasta seurannasta huolimatta taidot jäivät vielä piiloon, mutta on kuitenkin liian aikaista puhua mistään floppihankinnasta. Peliaikaa Bergeron kyllä sai, parhaimmillaan jopa kahdessa ketjussa, mutta väläykset osaamisesta jäivät lähinnä muutamaan oivalliseen syöttöön. Aloituksissa tämä itseluottamusta uhkuva kanukki oli vaikeuksissa, eikä liikekään varsinkaan parin ensimmäisen potkun osalta kaikkein liukkainta ollut. Maalintekijäksihän mies on kuitenkin hankittu, mutta Raumalla ei vielä maalipaikkoja siunaantunut, joten arviot tuostakin osaamisesta on jätettävä toiseen kertaan.
Try out-miehistä Marko Kivenmäki sai mukavasti vastuuta Bergeronin rinnalla. Kivenmäki tuo kyllä kiekollista osaamista muuten melko kädettömään joukkueeseen, ja kaiketi hänen tehtävänsä ainakin tuolla paikalla olisi luoda Bergeronille niitä maalipaikkoja. Tässä tehtävässä hän ei ainakaan vielä onnistunut, mutta kokonaisuutena Kivenmäki pelasi ihan tyydyttävästi.
Juha-Pekka Ketolalle avautui näyttöpaikka vain Lukkoa vastaan, jossa hän pelasikin suhteellisen pirteästi. Toisaalta saman tyylinen oma kasvatti Mikko Peltonen hoiti ruutunsa Ketolaa paremmin ja sai enemmän vastuutakin, joten siinä mielessä Ketolan osakkeet eivät ainakaan Pitsiturnauksen perusteella ole kovin korkealla.
Ismo Läntisen kanssa Ässien peliä johtanut Karri Kivi oli turnauksen antiin tyytyväinen. Olosuhteisiin nähden Ässät onnistui Kiven mielestä jokaisessa pelissä vähintäänkin tyydyttävästi. Erityismaininnan hän antoi nuorisokaartin Mikko Peltoselle sekä vasta 15-vuotiaalle Jesse Joensuulle, joka kieltämättä pelasikin miesten joukossa ennakkoluulottomasti.
Seuraavan arvion paikka Ässien nykytasosta on torstaina, jolloin Vaasan Sport saapuu harjoitusvastustajaksi Isomäkeen.
Kärpillä odotettu Pitsiturnaus
Kärppien Pitsiturnaus kulki päällisin puolin juuri ennakoidun mukaisesti. Tarkoituksella kokeneita pelaajia lepuuttaneen joukkueen pelit tyssäsivät alkulohkoon.
Joukkue jätti itsestään kuitenkin myönteisen kuvan. Vaikka pisteitä ei TPS-tasapelin lisäksi tullutkaan toimi turnaus hyvänä mittarina siitä, missä mennään. Kärpille ei pitsiturnauksessa pärjääminen ollut suurin tavoite, mutta nuorten pelaajien sisäänajo ja muutaman pelaajan testaaminen oli. Kärppien vanhin pelaaja oli 1981-syntynyt Antti Aarnio, nuorimmat olivat 1986-syntyneitä.
Joukkueesta erottui muutama pelaaja edukseen. Hyökkäyksessä parhaimmistoa molemmissa otteluissa oli Janne Pesonen, joka viime kaudella esitti hyviä otteita Kajaanin Hokissa. Pesosella on takanaan muutamia liigaotteluita kaudelta 2001-2002 ja hänen odotetaan taistelevan tosissaan myös tällä kaudella liigapaikasta. Pitsiturnauksessa hänen asemansa nousivat selvästi.
Puolustus oli nuori ja kokematon. Ari Vallin, Ilkka Mikkola, Kimmo Lotvonen, Mikko Lehtonen ja Mikko Myllykoski loistivat poissaolollaan. Viime kaudella liigassa vakiokokoonpanoon kuuluneita pelaajia oli vain kaksi, Topi Jaakola ja Oskari Korpikari. He keräsivätkin suurimmat peliajat. Virolainen testipelaaja Lauri Lahesalu pelasi hyvä turnauksen ja hänellä saattaa olla käyttöä myös ensi kauden rosterissa. Lahesalu jatkaa Kärppien harjoitusringissä ja hänen pelipaikkansa päätetään myöhemmin.
Maalissa nuori Pekka Rinne pelasi myös vahvasti. Hänestä on hyvää vauhtia kasvamassa liigatason torjuja ja hän pelasi turnauksen molemmat ottelut. Torjuntatyylissä on vielä hiomista, mutta hyvään suuntaan ollaan menossa.
Pitsiturnauksesta ei voi Kärppien osalta vetää kovinkaan suuria johtopäätöksiä. Joukkueen avainpelaajat saivat vapaata ja puolet joukkueesta eivät ensi kaudella liigassa tule esiintymään. Silti kahden näinkin tasaisen ottelun pelaaminen vahvempia joukkueita vastaan nosti varmuudella nuorten itsetuntoa. Liigavauhdin testaaminen oli varmasti hyvä kannustin kuuman harjoitusjakson keskellä.
Kärpät jatkaa harjoitusotteluitaan 7.8 Kempeleen jäähallissa, jossa vastaan asettuu viime kausien rakas kiistakumppani Jokerit.
