Pelaajana pääosin Forssassa SM-sarjaa ja I divisioonaa pelannut sekä B-maajoukkueessakin esiintynyt Kari Lehtinen työskenteli Ahmojen peräsimessä viimeksi kaudella 1999-2000. Valmentajana “Pina” on toiminut myös FPS:ssä, Jää-Ahmoissa, HPK B:ssä ja PUK:ssa. Edellinen pesti oli Jokereiden C-junnujen penkin takana.
- Alkamassa on 24. kauteni valmentajana, joten ei ole sellaista tarvetta menestyä valmentajana, vaan pyrin enemmänkin toimimaan kasvattajana. Sitä kautta yritän tehdä ratkaisuja enemmän järjellä kuin tunteella. Seuraava iso tavoite onkin eläkkeelle pääsy, 52-vuotias Lehtinen heittää.
- Parasta on pelaajien kehittyminen. Aina kun näkee nuoria valmennettaviaan pelaamassa liigassa, maajoukkueessa tai NHL:ssä, on se ikään kuin palkinto tähän hommaan uhraitusta tunneista, kun pojat pääsevät urallaan eteenpäin. Onhan tämä muuten vähän koiran hommaa, täytyy vähän hullu olla, Lehtinen pohtii.
- Tänä päivänä monet nuoret ovat valveutuneempia verrattuna 20 vuoden takaisiin nuoriin. Enää ei kiivetä perse edellä puuhun, jos valmentaja käskee, vaan käskyille pitää olla järkevät perustelut.
Kritisoitavaakin nykymenossa on.
- Suomessa on tehty liian iso juttu voittamisesta, mitään muuta ei sitten nähdäkään. Pitäisi nähdä taso ja lähtökohdat, kuinka joukkue voi pelata hyvin ja kehittyä, vaikka ei aina voittaisikaan. Hyvä ystäväni Suhosen Alpo on sanonut, että Suomessa on enemmän voittamisen pakkoa, Pohjois-Amerikassa on enemmän kulttuuria ymmärtää myös muuta.
Vaikeimmat kolme kuukautta
Kausi 1999-2000 Ahmojen vastuuvalmentajana ei ollut helppo Kari Lehtiselle ja joukkueelle. Pelit pyörähtivät iloisesti liikkeelle maalirikkaiden otteluiden ja voittojen merkeissä, mutta avainpelaajien lähdön jälkeen suunta kääntyi. Karsinnoissa tappio Kiekko-Vantaalle olisi tiennyt sarjasta putoamista, mikäli liigaa ei olisi samanaikaisesti laajennettu.
- Syksy oli hieno. Peli oli sen näköistä kuin sen haluan olevankin. Kun pois lähti avainpelaajia ja muitakin, olivat kevään kolme kuukautta valmentajanurani raskainta aikaa. Kun 14 pelaajalla matkustettiin Kärppien vieraaksi ja kierrettiin kolmessa tai neljässä VIP-tilaisuudessa Juhani Tammisen kanssa ja piti olla sen näköinen, että oltiin tulossa tosissaan voitosta taistelemaan, oli se kova paikka, ahmavalmentaja muistelee.
- Syöksykierre kun tulee, se on käsittämätöntä, kuinka kaikki tulee kertymässä. Vaikka olisit parempi, sieltä tulee ne kaksi ihme kämmiä, ja häviät taas. Jäljelle jääneiden pelaajien osalta kävi vielä niin, että joukkue alkoi syödä sisältä itseään. Kaikilla pelaajilla ei ollut riittävää henkistä tasoa.
Samoin kuin kaudella 1999-2000, on myös tämän päivän Ahmoissa sama tilanne kuin TPS:ssä SM-liigassa, isä valmentaa ja poika pelaa. Vaikuttaako se jotenkin valmennustyöhön?
- Ei. Kyllä Janne on kuin kuka tahansa pelaaja. Viisi vuotta Jannea jo juniorina valmensin, ja silloin jo sovittiin, että hallilla ollaan valmentaja ja pelaaja, ja kotona isä ja poika. Mielestäni se on toiminut hyvin, isä-Lehtinen kertoo.
Ei liian vaikeasti
Keskushyökkääjä Janne Lehtinen on erittäin tärkeä pelaaja joukkueelleen, sillä poissa ovat viime kaudella kovat minuutit pelanneet ja hurjat tehot iskeneet Miikka Jäske, Juha-Pekka Loikas ja uransa päättänyt Jukka Penttinen.
- En usko, että löydetään sellaista ketjua. Tämän joukkueen vahvuus on materiaalin laajuus, ja kaikki ketjut ovat tehneet maaleja harjoitusotteluissa, Kari Lehtinen miettii.
- Pyrimme yksinkertaistamaan peliä. Edetään helpoilla ratkaisuilla, eikä yritetä liian vaikeita. Pyritään myös olemaan koko ajan aktiivisia kentällä. Kun yksi ketju ei pelaa koko ajan ja muut istu penkillä kymmentä minuuttia kylmissään odottamassa pelivuoroa, peli pysyy aktiivisempana.
Tilaa uusille läpimurron tekijöille olisi Ahmojen hyökkäysmateriaalissa. Toissa kaudella Tomi Lindfors nousi sarjan eliittiin Hyvinkäällä iskemällä 44 tehopistettä, vaikka ei ollut mahtua sitä ennen KJT:ssä edes pelaavaan kokoonpanoon. Eikä viime talvenakaan kukaan olisi uskonut Miikka Jäsken jyräävän 61 tehopistettä.
- Paljon odotan Willströmin Terolta, Tomusen Juha-Matilta ja Forsbackan Patrikilta, jotka ovat vielä kirjoittamattomia kortteja. Viime vuoden pelaajat, kuten Raine Pulkkinen ja Tuomas Tikkanen, varmasti parantavat suuremman roolin myötä. Myös omat juniorit Antti Chrons, Joni Heiskanen, Teemu Jäske ja Lauri Mattila ovat menneet pirusti eteenpäin ja näyttäisivät täyttävän ne roolit, joihin heitä on kaavailtu, kertoo Lehtinen odotuksistaan.
Ahmojen kapteenina toimii alkavalla kaudella kaukalon väsymätön taistelija Raine Pulkkinen. A-kirjain rinnassaan kaukaloon pääsevät Antti Uitto ja Tuomas Tikkanen.
- Kapteenisto valittiin valmentajan demokraattisella päätöksellä, valmentaja Lehtinen naurahtaa.
Torstaina valmista?
Uuteen kauteen valmistautumisessa Ahmoilla on ollut kiire, mutta ryhmä on onnekseen säästynyt loukkaantumisilta. Poissa on ollut ainoastaan polvivammansa takia laitahyökkääjä Viljami Taimisto, joka hänkin ehti olla jäällä jo elokuussa urheilujoukoissa. Puukkoa polvi ei tarvinnut, joten Taimistokin nähtäneen kokoonpanossa lähiaikoina.
- Pelonsekaisin tuntein odotan, mikä on valmiustaso, kun kiekko putoaa jäähän. Töitä on paljon, eikä myöhäinen jäällepääsy palvellut. Toisaalta kun aikaa on ollut tosi vähän, on se pyritty todella käyttämään hyödyksi, joten ehkä laatu korvaa määrää, toivoo Lehtinen.
- Pelin taso heiluu liikaa ottelun sisällä. On pelattu jo huippuerä, sitten oltu ihan pihalla. Suoritustason heilahtelu johtuu varmaan juuri vähäisestä jäälläolosta.
Sarjaohjelman alku ei helli Ahmoja. Ensin on vastassa vieraskaukalossa sarjanousija Salamat kaikkein nälkäisimmillään, ja sen jälkeen vastaan asettuvat kärkipään porukat KalPa, Kiekko-Vantaa ja Sport.
- Sarja-avaus on raju, olisi voinut eri laillakin alkaa. Toisaalta joskus kaikki on kuitenkin kohdattava, Lehtinen pohtii.
Kestääkö joukkueen henkinen kantti, jos plakkarissa on neljän ottelun jälkeen pelkkiä tappioita?
- Sen on pakko kestää. Siihen valmennaudutaan jo etukäteen, ei voida antaa sen vaikuttaa.
Torstain sarja-avauksessa Ahmoja vastaan saattaa luistella myös Hayley Wickenheiser. Kari Lehtisen mielestä naispelaajalle ei pidä antaa erityiskohtelua sen enempää hyvässä kuin pahassakaan.
- Sitä tähdennän pojille, että pelataan kuin ketä tahansa vastaan. Ei väistellä, mutta ei lähdetä mitenkään erityisesti taklauksia myöskään hakemaan.
