Kärpät sen sijaan paini IFK:n kanssa, kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti, viisi täyttä erää. IFK:lla oli kaksi ottelupalloa, mutta niiden kenttään lyöminen ei Aravirralta ja kumppaneilta onnistunut. Vuosituhannen ensimmäinen loppuottelupaikka oli Helsingin punaisella joukkueella joka tapauksessa enemmän kuin lähellä. Kaikki kolme tappiota Kärppiä vastaan kärsittiin jatkoajalla.
Tasaista tallaamista
Kärppien loppuotteluun menon syitä etsiessä on helppo osoitella oululaisjoukkueen materiaalin laajuutta tai etukäteen vahvalta vaikuttaneen IFK:n maalivahdin Dave Stathosin konseptien sekoamista jo pleijareiden alkumetreillä.
Olisin silti odottanut IFK:n pelinjohdolta jotain pientä taktista räväkkyyttä kevään mittaan. Jo puolivälieräsarjassa Ilvestä vastaan alkoi katsomossa tuskattuttamaan samojen viisikoitten katseleminen pelistä toiseen vaikka noutaja oli siinäkin sarjassa lähellä tulla nopeaan.
Runkosarjassa hyväksi havaitun polun tallaaminen pleijareissakin, tiukasta paikasta huolimatta, on ehkäpä merkki erittäin hyvästä itseluottamuksesta. Toisalta kyse saattaa olla myös ongelmista reagoida tarvittavilla luovilla muutoksilla totuttuun konseptiin silloin kun jengistä pitäisi koittaa kaivaa esiin vielä yksi lisävaihde selkä seinää vasten pelattaessa.
Skandaali Hämeenlinnassa
Tätä emme ole tottuneet viime vuosina näkemään: Hämeenlinnan pronssipyhättö kumisee poikkeuksellisesti tyhjyyttään kun tänä keväänä isketään himmeimpien mitalien kohtalosta. Moni kiekkotoimittaja joutuukin perumaan jo hyvissä ajoin syksyllä Tampereen moottoritien puolivälin paikkeille tehtyjä hotelli- ja muonitusvarauksia.
Hätä ei ole kuitenkaan tämännäköinen. Yhdistysmiehet ovat toki perinteisesti mukana ratkomassa pronssisten killuttimien kohtaloa. Pronssikohtaaminen käydäänkin vain tänä vuonna poikkeuksellisesti Nordenskiöldinkadulla Helsingissä.
Pääkaupungissa ei olla mitalipelejä pelattukaan sitten kevään 2002 jolloin Jokerit kuittasivat Kanada-maljan itselleen. Mitalitta pääkaupunkiseutu taitaa tosin jäädä jo toista vuotta peräkkäin. Ennusmerkit viittaavat näet siihen että kiinnostus monen mielestä kauden turhimpaan peliin on Hämeenlinnassa huomattavasti Stadin vastaavaa suurempaa.
Ai niin, ne finaalit!
Suomen mestari mallia 2004, sen asian ratkaisu on aika paljon yhden polven varassa. Nyt ei puhuta TPS:n nelosketjun konkareista tai Kärppien nuoresta sukupolvesta. Nyt on kyse Niklas Bäckströmin liikuntaraajan nivelestä.
Nuori maalivahti Rinne tuli tiukkaan paikkaan IFK:ta vastaan sunnuntaina viisi minuuttia ennen loppusummeria Bäckströmin loukkaannuttua, mutta selvitti jatkoajalle menneen ottelun kunnialla. On kuitenkin kohtuutonta odottaa että hän olisi valmis kokonaiseen loppuottelusarjaan Palloseuran tasoista joukkuetta vastaan.
Tällä hetkellä Kärpät antaa kuitenkin ymmärtää että Bäckström pelaa normaalisti finaaleissa. No, pelaako ja kuinka pitkään, sen näemme myöhemmin. Loppuottelun tuloksen ennustaminen on jokatapauksessa erittäin vaikeaa ilman varmaa tietoa oululaisten maalivahdin polven kunnosta.
Sanotaan nyt kuitenkin että TPS voittaa mestaruuden, kävi polvien kanssa sitten kuinka hyvänsä. Kärpät on sen verran kokemattomampi ryhmä, että materiaalietu kallistuu TPS:n hyväksi. Onhan Machulda tosin ennenkin mestaruuksia ratkonut kun Lappeenrannasta kesken kauden tien päälle laitettu, mutta eivätköhän kevään ratkaisijat löydy kuitenkin akselilta Tuokko-Kiviharju.
että sikäli...
