Nik Antropovin saldo pudotuspeleissä: 0+2. Runkosarjassa 62 peliä, 31 pistettä. On selvää,
että Antropov-kokeilu on katkolla. Nik pelasi lupaavasti osan kautta, mutta lopulta Alex
Ponikarovsky meni kehityksessä heittämällä ohi. Antropovin kankea olemus ei hurmaa Leafs-faneja,
ja moni vaatii hänestä luopumista. Kazakstanilaisen palkka on 925 000 dollaria, joten 10 prosentin
korostus ei ole aivan poissa laskuista. Riippuen syksyn tapahtumista tilanne saattaa kuitenkin ajautua
istumalakkoon, sillä Antropov vaatinee enemmän. Toimitusjohtaja Fergusonin suhteesta Antropoviin
on vaikea sanoa mitään. Leafs-hyökkäyksestä on kuitenkin lähdössä paljon pelaajia, joten Antropovin
jättäminen olisi turvallinen ratkaisu. Allekirjoittaneen täytyy kyllä tunnustaa, että kazakstanilaisen
olemus ei herätä positiivisia tunteita. Eli jos minä saisin päättää pukeutuuko Antropov vielä
Leafs-paidassa sävytettyyn visiiriin niin...
Wade Belak, Ossin tappaja... Belakia kuvaillaan hyväksi pojaksi, mutta kaukalossa
naksahtaa pimeä puoli päälle. Domi aikoo kouluttaa Belakista uutta versiota itsestään, mutta
näinköhän Tie onnistuu. Belakin sopimus jatkuu, ja se on arvoltaan tasan miljoona taalaa. Se ei ole
järkyttävän paljon, mutta ei Leafs tämän suojelijan mukana elä tai kuole, joten taaloille olisi muutakin
käyttöä.
Ed Belfourin sopimus päättyi, ja uusi maksaa noin seitsemän miljoonaa taalaa. Leafs on
tukalassa asemassa pitkien ja kalliiden veteraanisopimustensa kanssa, mutta pakko kai se on
Belfourille maksaa. Eddie on halukas jatkamaan, eikä Quinn luota Tellqvistiinkaan. Tietenkin on
syytä kysyä onko Leafsilla kasassa ensi kaudeksi SC-tason joukkue, ja jos näyttää että ei ole, miksi
maksaa nelikymppiselle veskarille mansikoita.
Drake Berehowsky palasi pitkältä kierrokseltaan hänet varanneeseen organisaatioon
loukkaantumisturvaksi, mutta miehellä ei ollut asiaa pudotuspeleissä jäälle. Vain ihme pitää miehen
Torontossa vielä ensi kaudellakin. Berehowsky on hyvä seitsemäs pakki, koska vain kuusi pelaa.
Aki Berg pelasi uransa parhaan runkosarjakauden. Erityisesti syksy oli raisiolaiselta
erinomaista työtä. Pakkiparina häärinyt Ken Klee ilmeisesti ohjasi Akin oikeille raiteille, sillä
kaksikko oli syksyllä liigan toimivimpia pakkipareja. Bergin pelistä jäi pois turha panikointi ja jopa
Don Cherryn oli sanottava, että mieshän pelaa hyvää hokia. Valitettavasti Bergin loppukausi oli
vähemmän hyvä, ei tosin mitenkään huono. Loppukauden Berg joutui pelaamaan ilman Kleetä, ja
vanhoja tuttuja virheitä alkoi taas tulla. Lopulta Berg istui pudotuspeleissä muutaman ottelun ajan,
vaikka ei välttämättä olisi sitä ansainnutkaan. Hyvä syksy joka tapauksessa unohtui, ja Bergin lähtö
Torontosta on mahdollinen. Sopimus loppui tähän kauteen, ja Berg on rajoitettu vapaa agentti.
Mitään varmaa ei voi sanoa. Jos Toronton pakisto uudistetaan täysin, on Berg helppo lähettää töitä
hakemaan, toisaalta hänet voitaisiin jättää edustamaan jatkuvuutta, jos liian moni lähtee. Bergistä
olisi myös helppo tehdä syntipukki ja jättää uusi tarjous tekemättä. Työsulun uhatessa Bergin asema
on enemmän kuin hankala.
Carlo Colaiacovo pelasi vain kaksi peliä Leafs-paidassa. Näin Quinn kohtelee nuoria
pelaajia, ja on aina kohdellut. Ensi kaudella Quinninkin on pakko myöntyä ja peluuttaa Colaiacovoa.
Carlo ei ole mikään junnu enää. Hänestä on ainesta runkopakiksi ja kausi AHL:ssä sujui hyvin.
Leafs-organisaation tuntien kuitenkin pelottaa, että Stajanin ja Anders Steenin ohella Toronton
harvoihin kruununjalokiviin kuuluva pakki myydään muualle vaikkapa paluun tekevän Bob Rousen
tieltä.
Tom Fitzgeraldin elämänvaihe Torontossa lienee ohi. Jäähyntappaja putosi pudotuspeleissä
muutamasta pelistä ulos kokoonpanosta. Roolipelaajien minuutteja valui Chad Kilgerille ja jopa
Clarke Wilmille, joten vapaaksi agentiksi pääsevälle entiselle Predators-kapteenille tuskin sorvataan
aktiivisesti jatkosopimusta. Fitzgerald teki muutaman vuoden hyvää työtä jäähyntappajana ja
rikkojana, ja miehen Leafs-urasta jää hyvät muistot. Miestä tullaan muistamaan samalla arvostavalla
hymähtelyllä kuin Garry Valkia, jonka saavutukset vertautuvat hyvin Fitzgeraldiin.
Ron Francis vuokrattiin maaliskuussa hankkimaan Stanley Cupia, mutta kävi niin kuin Phil
Housleylle viime keväänä, eli penkki kutsui pudotuspeleissä. Koska Francis lopettanee uransa, on
Leafsilla kyseenalainen kunnia kahden legendan uran päättämisestä siviilit päällä. Oli hienoa nähdä
Ronnie Leafs-paidassa, mutta taivaankappaleet olivat väärissä asennoissa.
Tie Domi oli pudotuspeleissä Leafsin pirteimpiä hyökkääjiä ja kasasi
runkosarjassa 20 tehopistettä, maaleja tosin odotettiin enemmän kuin seitsemää. Domin
palkkaamiseen kuluu ensi kaudella parisen miljoonaa taalaa. Domia on sanottu ylipalkatuksi
tappelijaksi, joka ei tappele, mutta kyseiset rahat ovat tulleet normaalista laiturin roolista. Domillekin
kertyy kuitenkin ikää, joten herää kysymys, kannattaako rahoja tuhlata huippunsa jo ohittaneeseen
tsemppariin. Domi kuitenkin jatkanee Leafsissa. Hän on ollut mukana viime aikojen menestyksessä,
joten hänet on helppo jättää pitämään yllä traditiota.
Harold Druken pelasi muutaman pelin ajan tulikuumassa ketjussa, mutta saldoksi jäi
yhdeksän runkosarjapeliä ja niissä neljä syöttöpistettä. Entinen Canucks-lupaus tuskin pelaa enää
NHL-pelejä kovinkaan paljon, mieheltä puuttuu tarvittava tsemppi, eikä pää ole pääsarjatasoa.
Taitoja on aivan tarpeeksi.
Pierre Hedinin odotettu NHL-uran avaus jäi kolmen pelin mittaiseksi. Leafs ei tohtinut ajaa
ruotsalaista sisään, eikä Hedin itsekään antanut aihetta nopeuttaa farmista nostoa. Jury on yhä
miettimässä ratkaisuaan. Näyttää siltä, että Ferguson ja Quinn ovat vallinneet puolustukseen Karel
Pilarin, ja tshekki vie Hedinin paikan. Jokereihin?
Calle Johansson kaivettiin kaikkien yllätykseksi Ruotsista maaliskuussa takaisin NHL:ään.
Runkosarjan loppu sujui jopa yllättävän hyvin ruosteiselta Callelta, mutta pudotuspeleissä Calle
väsyi, pyysi lepoa ja jäi pois kokoonpanosta. Kaikki voivat nyt sitten miettiä, miten hienoa oli
järjestää tällainen episodi. Kenellekään jäi tuskin hyvä maku.
Tomas Kaberle teki runkosarjassa kolme maalia, pudotuspeleissä ei
yhtään. Kausi oli kaikessa karuudessaan yksinkertaisesti katastrofi. Kaberlella on uusittavanaan 2,75
miljoonan taalan kontrahti, ja sopimustensa kanssa pulassa oleva Leafs harkitsee pitkään kannattaako
ylivoiman erikoismiehelle maksaa miljoona taalaa per maali. Kaberle pelasi jo toiset onnettomat
pudotuspelit, vaikka uransa ensimmäiset vuodet hintelä tshekki päätti vahvoihin loppupeleihin.
Kaberlen saattaa pelastaa se, että Leafs laskee miehen palaavan pinnalle ja lisäävän vaihtoarvoaan.
Toronton paineiden alla itseluottamuksen keräily on kuitenkin hankalaa, joten punaposkinen pakki
voi varautua jopa vapaisiin papereihin. Kaberlen lähdön hetkellä fanin puseroon kyllä hiipii suru, sillä
uran alku lupasi todella, todella paljon.
Näkemiin vaan, Trevor Kidd! Vihdoin loppuu kaiken kansan ihmettely siitä, miksi Kidd
hengaa Leafs-joukkueen ympärillä, sillä ei kai edes Quinn ala vaatia Fergusonilta Kiddin sopimuksen
jatkamista. Kidd oli joskus ihan ok kakkosmaalivahti, mutta Belfourin selän takana Trevor sai jauhaa
purkkaa ja miettiä uutta tukkamuotia. Tietenkin Kidd oli ringissä siltä varalta, että Belfour olisi
loukkaantunut, mutta kuka tosissaan uskoo, että Kidd olisi hoitanut homman kyseisessä
skenaariossa.
Chad Kilger tuli maaliskuussa Montrealista huonon maineen kanssa, mutta iso
voimahyökkääjä hoiti hommansa vakuuttavasti, ja tuo ensi kaudella Toronton nelosketjuun aivan
uutta sykettä -mikäli jaksaa painaa samalla innolla. Mikäli Kilger osoittautuu kuplaksi, ei sopimuksen
ulosostaminen maksa maltaita. Kilger on epäonnistunut niin monessa joukkueessa, että Leafs-fanien
rinnassa pamppailee epäilevä sydän.
Ken Klee ansaitsee alkukaudesta täyden kympin. Aki Bergn kanssa peli luisti, ja ainoana
rightin pakkina Klee teki mukavasti pisteitäkin, jopa oman ennätyksensä. Runkosarjan lopussa iski
loukkaantuminen, ja pudotuspelit sujuivat puolikuntoisena vähän sinne päin. Kleen sopimus kesti
vain yhden kauden, joten heinäkuussa mies on vapaa. Se harmittanee Leafs-johtoa siinä tapauksessa,
että uuteen kauteen lähdetään kokeneella porukalla, sillä puolentoistamillin hintaan parempaa pakkia
on vaikeaa löytää. Kleelle luulisi ottajia löytyvän, joten Toronto jättänee Kleen rauhaan, pitkin
hampain tosin.
Brian Leetchin tulosta Torontoon maksettiin kova hinta, mutta sopimusta on jatkettu ja
Leetch jää vielä Leafs-paitaan. Rangers-ikoni täytti paikkansa, vaikka ei tehnyt yhtään
pudotuspelimaalia, ja pelasi muutaman heikohkon pelin. Ensi kaudella pakisto on sitten Leetchin
alainen, ja on mielenkiintoista nähdä miten ylivoimapeli sujuu McCaben kanssa. Odotukset Leetchin
suhteen ovat kovat, mutta joukkueen tilanne on sekava. Leetchin pakkikaverista ei voi vielä sanoa
yhtään mitään..
Bryan Marchment pelasi seitsemää peliä vaille kaikki Toronton kauden ottelut. Välillä
polvenrikkojan saama vastuu tuntui ylimitoitetulta, mutta miestä tarvittiin tuomaan fyysisyyttä omaan
päähän. Nyt Toronton on etsittävä Marchmentin tuomia taitoja jostain muusta suunnasta, sillä
Marchmentista tulee vapaa agentti ja hän tuskin kuuluu toimitusjohtaja Fergusonin to-do-listan
kärkipäähän. Miehelle maksettiin viime kaudesta kaksi miljoonaa taalaa. Se oli aika paljon siitä, mitä
saatiin.
Bryan McCabe on murhaavan tehokas viivamies ja saa jatkoa 3,5 miljoonan taalan
paperilleen. McCabe on Toronton pakiston selkäranka vielä monta vuotta. On kuitenkin sanottava,
että McCabe on pahimmillaan surkea pakki, luisteleva katastrofi. Irokeesitukka ei saa pidettyä oman
maalin edessä hyökkääjiä kurissa. McCabe pyörii vailla suuntaa omassa päässä ja on suorastaan riski
kun sille päälle sattuu. Norris Trophysta puhuminen on rikos niin kauan kun omassa päässä on näin
vakavia puutteita. McCaben vajavuudet huomattiin vihdoin myös mediassa Philadelphia-sarjan
aikaan, ja nyt englanninkieli sisältää sanat mccabeilla, mccabemainen ja mccabemaisuus. Niiden
sisältö ei ole mairitteleva. Että sellainen kakkospakki on tällä Stanley Cup-ehdokkaalla. Toivottavasti
kehitystä tapahtuu. 53 tehopisteen kausi pakin paikalta on kuitenkin loistava saavutus, joten
lopetetaan tämä purkaus sentään positiivisesti.
Alex Mogilny iski kaksi maalia pudotuspeleissä. Runkosarjasta puolet kului
loukkaantuneena, mutta siitäkin huolimatta kahdeksan maalia on liian vähän. AlMo ei päässyt
missään vaiheessa kunnolla vauhtiin. Toronton kannalta ongelma on se, että Mogilnyn sopimus
jatkuu, ja on arvoltaan 5,5 miljoonaa taalaa. Se on hirmuinen hinta alaspäin menevälle laiturille.
Leafs-fanit rukoilevat epäuskoisina Mogilnylta superkautta, jotain sellaista, mistä hän antoi viitteitä
niinkin myöhään kuin Phillyä vastaan kevään 2003 pudotuspeleissä. Toivossa on hyvä elää, mutta
karu totuus voi sitten sattua sitäkin enemmän. Ex-maalikuninkaan kaudesta on tulossa henkisesti
raskas.
Joe Nieuwendyk täytti paikkansa enemmän kuin hyvin. Runkosarjasta tosin jäi neljäsosa
väliin, mutta mies kaivoi Nik Antropovista ja Alex Ponikarovskysta paljon esiin. Yhdessä kolmikko
oli enemmän kuin osiensa summa ja fanit palvoivat SKY-lineä. Joey Who jatkoi vahvaa menoa
pudotuspeleissä iskemällä kuusi maalia, mutta loukkaantuminen esti kaikkien pelien pelaamisen.
Terve Joey olisi jopa voinut heilutella verkkoja Robert Eschen takana juuri tarpeeksi... Valitettavasti
Joeyn kausi saattoi jäädä ainoaksi Leafs-paidassa. Leafs on naimisissa Nolanin, Sundinin ja Mogilnyn
kanssa ja Tuckerille tulee palkankorotus. Lisäksi Robertsille kaivetaan kuvetta ennen Nieuwendykiä.
Joeyta olis mukava katsoa ensi kaudellakin vaahteranlehtipaidassa, mutta minkäs teet.
Owen Nolan oli hetken ajan liigan parhaita hyökkääjiä, mutta siinä se. Suuri osa kautta sujui
keskinkertaisesti, ja pudotuspelit Nolan katseli loukkaantuneena. Moni Leafs-fani kiroaa
ymmärrettävästi sitä päivää kun Alyn McCauley vaihdettiin Nolaniin. Nyt Nolanilla on vielä vuosi
sopimusta jäljellä ja hintalappu vaatimattomat 6,5 miljoonaa. Torontolla olisi rahoille parempaakin
käyttöä kuin semitehokkaan laiturin elättäminen. Loukkaantumisista kärsivä Nolan tuskin paranee 70
pisteen laituriksi, joten monta makeaa miljoonaa valuu vääriin käsiin.
Nathan Perrott pelasi 40 runkosarjapeliä ja teki yhden maalin. Jälleen kerran Toronton
media osoitti, että se pystyy tekemään kenestä tahansa kohupelaajan. Perrott toi nyrkkejä ja energiaa
Toronton nelosketjuun ja piristi kieltämättä syksyllä Leafs-ilmettä.
Karel Pilar sai kuin saikin sopimuksen syksyllä, ja pelasi 50 peliä runkosarjassa ja kävi jäällä
pudotuspeleissäkin. Pilar suoriutui hyvin peleistä, ja jatkaa Toronto-paidassa ensi kaudella. Tshekillä
on takana vaikea kamppailu sydänvaivojen kanssa, joten odotukset eivät olleet korkealla. Pilar esitti
ennen ongelmiaan varsin lupaaviakin otteita, joten pieni toivo elää siitä, että hänestä on NHL-tason
pakiksi. Karelilla ei kuitenkaan ole erityisavuja, joten hänelle on hyvin vaikea löytää roolia. Taidot
viittaavat enemmänkin huippupakiksi Eurooppaan.
Alex Ponikarovsky vakuutti vihdoin esityksillään, ja ohitti monessa mielessä Nik Antropovin
joukkueen hierarkiassa. Pony piti pelipaikkansa kovassa kilpailussa ja raatoi Joey Nieuwendykin
laidalla. Läpimurto ei ollut niin suuri, että palkka kasvaisi liikaa, joten reilun puolen millin sopimusta
jatkettaneen mukavalla palkankorostuksella höystettynä. Ainakaan allekirjoittanut ei näe mitään
mieltä niissä ehdotuksissa, joiden mukaan Pony saisi mennä. Ukrainalaislaituri on palkittava hyvästä
kaudesta.
Robert Reichelin sopimuksessa on pykälä joukkueen optiosta. Torontolla on mahdollisuus
siis jatkaa neljän miljoonan taalan tilipussin maksamista tshekille. Sellaista ihmettä ei tapahdu.
Reichelille annettu miljoonasopimus oli alusta asti huono veto, vaikkakaan Reichel ei ollut mikään
huono pelaaja. Reichel hoiti pieniä tehtäviä monta vuotta hyvin, eikä parina viime kautena Reichelille
enää jaksettukan ilkkua. Alussahan niskaan satoi lokaa jatkuvasti. Reichel teki Tie Domista yllättävän
hyvän pelaajan, mitenhän Tie sopeutuu elämään ilman vakisentteriään?
Mikael Renberg pelasi 59 runkosarjapeliä, mutta vain kaksi pudotuspeliä. Mies on niin rikki
kuin vain olla voi. Leafs ei missään nimessä tarjoa uutta sopimusta, ja tuntuupa Renberg itsekin
miettivän koko rääkin järkeä, kun keho huutaa jo loppua ammattilaisuralle. Eurooppa kutsuu niin
kuin kutsui Jonas Höglundia viime keväänä. Renbergin kunniaksi on sanottava, että Mickellä oli
enemmän tulta ja tappuraa tekemisessään kuin Jonaksella. Renberg pelasi silloin tällöin runkosarjassa
erinomaisia pelejä Sundinin rinnalla, mutta niin taitaisi pelata kuka vain. Renbergin NHL-ura jäi
valitettavasti vaille kunniallista päätöstä.
Hieman yllättäen Gary Roberts kykeni pelaamaan kymmentä peliä vaille
täyden runkosarjakauden ja kaikki pudotuspelit. Mies on edelleen Toronton glue guy, joukkueen
sydän. Merkityksen soisi olevan pienenemään päin, sillä ikä painaa, mutta paikkaajia ei veteraanille
ole. Rymistelijän sopimus on katkolla heinäkuussa, joten Leafs-toimistossa on kiire värkätä uutta
paperia. Fergusonilla tuskin on halua päästää Robertsia muualle, tosin kesän markkinat eivät ole
vapaiden agenttien kannalta aivan parhaita. Fergusonin ongelma on kuitenkin se, että Mogilny ja
Nolan sitovat laitureiden palkoista jo lähes 12 miljoonaa taalaa, ja Robertsille pitäisi pulittaa vielä
nelisen miljoonaa lisää. Yhtälö on hankala. Robertsin lähtö olisi kauhistus Leafs-faneille.
Nieuwendykille kuitenkin maksettiin 2 miljoonaa taalaa tästä kaudesta, vaikea Robertsille on kaivaa
paljon enempää kouraan.
Matt Stajan pelasi vakuuttavan tulokaskauden, mutta jostain kumman syystä ei saanut
kunnolla peliaikaa pudotuspeleissä. Vaikka NHL:ssä pelasi paljon hyviä tulokkaita, harva näytti niin
paikkansa löytäneeltä kuin Matt. Owen Nolan ja Harold Druken pelasivat kauden parasta jääkiekkoa
Stajanin kanssa, ja tekee mieli sanoa, että kiitos kuuluu nimenomaan 19-vuotiaalle sentterille. Ehkä jo
ensi kaudella Stajan vie Antropovin paikan hierarkiassa ja jatkaa kehitystään kohti loistavaa
kakkossentterin uraa. Oma varaus matkalla runkopelaajaksi Torontossa, onko tämä tottakaan!
Mats Sundin voitti Toronton pistepörssin runkosarjassa ja pudotuspeleissä. Mats
loukkaantui jälleen kerran pudotuspeleissä, se on muodostunut jo tavaksi. Sundilla on totta kai
sopimus myös ensi kaudeksi, sillä miestä ei todellakaan voi päästää markkinoille. Sundin on edelleen
Toronton tärkein kenttäpelaaja, ja valitettavasti muutosta ei ole edes näkyvissä. Valitettavasti siksi,
että Sundin tarvitsisi jo apua. Mies hoitaa kapteenintehtävänsä kunnialla ja on liigan parhaita
hyökkääjiä, mutta viimeinen silaus on aina jäänyt puuttumaan. Toronto on ollut Sundinin joukkue
kohta kymmenen vuotta, joten kärsivällisyys hupenee.
Mikael Tellqvist saanee ensi kaudella mahdollisuuden näyttää kykynsä Leafs-paidassa,
toivottavasti ruotsalainen kestää Belfourin metkut. Ensmmäinen näytönpaikka on jo World Cupissa.
Toistaiseksi Tellqvist on onnistunut kansainvälisissä peleissä vakuuttavammin kuin
Pohjois-Amerikassa. Mutta kyllä Tellqvist sentään Jamie Hodsonia ja Sebastien Centomoa parempi
on.
Kukapa ei pitäisi Darcy Tuckerista! Moni ei pidä, mutta kaikkien on myönnettävä, että
Tuckerissa on poweria. Darcy takoi 21 maalia runkosarjassa ja pelasi ylivoimaakin. Edessä saattaa
olla nousu pysyvästi ykkös- tai kakkosketjuun, ainakin Tuckerin potentiaali tullaan katsomaan
loppuun asti. Darcy on nimittäin varsin taitava pelaaja, vaikka onkin viime vuodet lähinnä aiheuttanut
hämminkiä. Nolanin ja Mogilnyn jättisopimukset saattavat tosin syödä Tuckerin peliminuutteja.
Lisäksi Tuckerille pitää tehdä uusi kontrahti. Entinen kustansi 1,6 miljoonaa taalaa. Takana ei ole
uran paras kausi, joten palkankorotus tulee olemaan sentään maltillinen. On tietenkin aina mahdollista, että Tucker päättää agenttinsa kanssa istua kotona leirien alkaessa. Mutta sitä kannattaa
pohtia sitten kun tiedetään, alkaako harjoitusleirejä vuonna 2004.
Clarke Wilm ei saanut peliaikaa kovinkaan paljon runkosarjassa, mutta pelasi viisi peliä
pudotuspeleissä. Wilmiä pidettiin aikoinaan Calgaryssa suurenakin jarruttajatähtenä, mutta ura on
sittemmin mennyt alamäkeen. Kun Sami Heleniukselta kysyttiin, kuka on NHL:n typerin pelaaja,
vastaus oli Wilm... Persoonallisennäköinen Wilm on edelleen sopimussuhteessa Leafsin kanssa, ja
hänelle kaavaillaan varmaankin paikkaa Toronton nelosketjuun ensi kaudeksi. Halpa duunari
täyttänee paikkansa, mutta nouseeko Wilm enää sille tasolle, jolla oli viitisen vuotta sitten?
Valistunut arvaus on kieltävä.
