- Totta; viime vuosi meni ihan nappiin, muttei se ole meitä sokaissut millään tapaa. Nöyrillä mielillä lähdemme tähänkin kauteen. Seuran pitkän ajan tavoitehan on olla useampi vuosi Mestiksen kärjessä, ja kyllä me sinne tähdätään. Runkosarjassa lähdemme tavoittelemaan neljän parhaan joukkoon pääsemistä. Se on realistinen tavoite, johon tällä joukkuella on mahdollisuudet mennä. Toki se vaatii hyvää onnistumista kaikissa asioissa.
KooKoo oli tänä vuonna ensimmäisenä joukkueena "valmiina". Toukokuun puolessavälissä lähtijät olivat selvillä, eikä uusia miehiäkään tullut sen jälkeen harjoitusryhmän ulkopuolelta. Mansikka ei kuitenkaan myönnä tästä olevan suoranaisesti etua verrattuna vasta viime hetkillä pakettinsa valmiiksi saaneisiin joukkueisiin.
- Etua ja etua. En mä osaa sitä verrata muiden joukkueiden tilanteisiin. Jokainen kasaa porukan omalla tavallaan ja jollekin palaset loksahtelee eri tavalla kohdalleen. Meillä loksahti aika hyvin, nopeaan tahtiin jo keväällä.
Pelaajien lisäksi myös tulevan kauden sarjataso oli tiedossa koko ajan, toisin kuin viime kauteen valmistautuessa. Eroavaisuutta ei ainakaan harjoittelussa Mansikan mielestä ole.
- Ei se harjoittelu viime vuonna olisi hirveästi muuttunut, olisimme sitten pelanneet Mestistä tai Suomi-Sarjaa. Enemmänkin erilainen tilanne oli nyt joukkueen rakentamisen kannalta. Emmekä me voi enää harjoittelumäärää lisätä, nyt mennään jo ihan maksimissa. Harjoitusmääriä tai -kovuutta ei voi enää lisätä.
- Se mitä voimme tehdä, on tehdä kaikkia pieniä asioita paremmin. Aina löytyy parannettavaa. Silloin kun asioita tekee paremmin ja paneutuu niihin, niin silloin on myös mahdollisuus kehittyä. Tekemällä samalla tavalla kuin viime vuonna jämähtää paikalleen tai ottaa jopa askeleen takapakkia.
- Olemme selkeästi pyrkineet parantamaan suoritusta kaikissa pienissä asioissa. Kun niitä jauhaa päivittäin ja on kärsivällinen, niin se rupeaa pikkuhiljaa poikimaan ja pystymme kehittymään. Sitä myötä kun kehitystä tapahtuu, on meillä joukkueenakin mahdollisuus mennä pelillisesti pieni askel eteenpäin. Sen, mihin tuo riittää, näyttää vasta sarja.
Tasavahva rintama
Vaikka muutokset joukkueessa siis vähäisiksi jäivätkin, niin ainakin paperilla tämän kauden pelaajaluettelo näyttää tasaisemmalta ja monipuolisemmalta kuin viime kauden vastaava. Todellisia huippuvahvistuksia ei miehistöön kesän aikana tarttunut, mutta sen sijaan Mansikalla on varaa valita kokoonpano tasaisesta ryhmästä. Pelaajia löytyy viitisen kentällistä, joten loukkaantumistenkaan ei pitäisi KooKoota romahduttaa.
Viime kauteen verrattuna kukkoparvi on nyt aavistuksen pienikokoisempi ja nuorempi. Vertailu naurattaa Mansikkaa:
- Kun saisikin valita joukkueeseen kaksi metriä pitkän loistavan pelaajan, joka liikkuisi kuin Lindfors, niin eihän se kaveri meillä kauaa pelaisi. Mutta, kyllä joukkueemme on mielestäni ihan kilpailukykyinen ensi kaudeksi. Hyökkäyskalusto on hyvin lähellä samaa kuin viime kaudella, ja puolustuspäähän meillä on puolestaan hivenen viime vuotta leveämpi materiaali. Varsinkin kiekollisessa pelissä uskon meidän pystyvän parempaan.
Kalle ja Niilo peräpään lukkoina
Pelityylissä miehet eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Kokenut Heikkinen pelaa eleettömästi ja rauhallisesti. "Niilo" on otteissaan perusvarma, ja hänen tasonsa säilyy torjunnasta ja illasta toiseen. Neljä nollapeliä viime kaudella pelannut Grahn sen sijaan on temperamenttisempi ja ehkä jossain määrin lahjakkaampikin. Hän osallistuu peliin mielellään ja ottaa riskejä: viime kaudella seikkailut maalin takana sekä huolimattomat avaukset aiheuttivat monelle katsojalle ylimääräisiä sydämentykytyksiä, mutta vastaavasti avasivat myös useita nopeita vastahyökkäyksiä. Luonteiden erot näkyvät myös tilastoista. Kuumaverisimmillään Heikkinen on ottanut kauden aikana neljä jäähyminuuttia, kun taas Grahnille minuutteja kertyi pelkästään viime kauden aikana 26. Maalivahtipeliin KooKoo ei kaadu, sillä kumpikin maalivahti on todistanut otteillaan olevansa Mestiksen eliittiä. Lisäksi omista junioreista löytyy tarpeen vaatiessa kelvollisia paikkaajia.
Liikkuvat taakse
Kuten Mansikkakin totesi, KooKoon tämänkautinen puolustus on erittäin liikkuva ja hyvä kiekollisessa pelissä. Kalustoa ei voi kuitenkaan väittää kovin fyysiseksi, mikä luokin kouvolalaiskannattajan taivaalle ainoat uhkakuvat. Tosin isokokoisella Marko Fromilla ja aiemmin hurjia jäähymääriä keränneellä Tero Ihantolalla ei ollut tässä asiassa viime kaudella yhtään sen enempää annattavaa kuin joukkueessa jatkaneilla pakeilla. Yhdeksästä puolustajasta peräti viisi on alle 180-senttisiä, ja joukkueen kookkain pelaaja Tony Grönrooskin häviää mitoissa selvästi muiden seurojen kolosseille.
Hyökkäyspäässä KooKoon puolustus sen sijaan vaikuttaa kovalta. Grönroosin siniviivakuti teki jo viime kaudella tuhojaan ylivoimalla ja "all-aroundpakki" Mikko Pukasta lienee samaan. Hyvänä luistelijana tunnettu J-P Holopainen taas säikäytteli vastustajia nousuillaan maalin kulmalle. Kulttihahmo Mikko "Motti" Outinen kuuluu joukkueen kokeneeseen kaartiin ja vaikuttaa vain vertyvän vanhetessaan. Nuoret Jani Haapalainen ja Mika Rissanen pelasivat itsensä vakiomiehistöön jo viime kaudella, nyt luvassa lienee entistä enemmän vastuuta. Simo Mälkiällä menee luultavasti jonkin aikaa mestisvauhtiin tottumiseen, sillä hän on pelannut aiemmin vain juniorisarjoissa. Toinen uusi nuorukainen, Jussi Onnela, sen sijaan oli Titaanien Suomi-sarjajoukkueen avainpelaajia.
Viisi maalintekoon pystyvää ketjua
KooKoolla on laaja hyökkääjämateriaali. Mikäli Tomi Lindfors pystyy yhtä vahvaan peliin kuin viime kaudella Ahmoissa, on Pölläsen mukana hävinneet tehopisteet paikattu. Muut ketjuthan pysyvätkin lähes muuttumattomina, mikäli Mansikka näin päättää. Keskushyökkääjäosastolla KooKoosta löytyy kaksi kokenutta kettua: Timo Nurmberg sekä Mikko Kinnunen. Varsinkin ylivoimapelissä heidän merkityksensä korostuu. Teemut Timoskainen ja Peltola puolestaan ovat vahvimmillaan puolustuspäässä. Viime kausi todisti, että Teppo Liukkonen pystyy tarvittaessa pelaamaan kaikilla kenttäpelaajan paikoilla.
Mitä luvassa?
Joukkue on vähintään samantasoinen kuin viime vuonna. Tosin: viime keväänä kaikki natsasi niin hyvin yhteen, että paljoakaan parannettavaa ei jäänyt. Viime kausi oli onnistunut myös taloudellisesti. Runkosarjan katsojamäärät toteutuivat budjetin mukaisesti, pudotuspeleissä yleisö löysi halliin mukavasti, ja saihan joukkue vielä kakkostilastaan rahapalkinnonkin. Toivottavasti keväinen innostus KooKoon otteita kohtaan on vielä Kouvolassa tallella.
Kausi vaikuttaa erittäin tasaiselta, ja kotiedustakin tulee varmasti taistelemaan seitsemän-kahdeksan joukkuetta. Reijo Mansikka ja Markku Mustonen tekevät kuitenkin niin vahvaa työtä KooKoon peräsimessä, että tavoitteeksi asetetun "runkosarjassa neljän sakkiin" pitäisi toteutuman.
