If they build it, Wayne Gretzky will come
Tiistaina Edmonton Oilers piti virallisen lehdistötilaisuuden asiasta: marraskuun 22. päivä ensi
syksynä Edmontonin Commonwealth stadionilla tullaan ensimmäistä kertaa NHL:n historiassa
pelaamaan sarjaottelu ulkojääkaukalossa. Edmonton Oilersin vieraaksi saapuu tähän historialliseen
otteluun Montreal Canadiens.
Tapahtuma tullaan pitämään osana Oilersin 25:ttä juhlavuotta NHL:ssä ja vielä sopivasti NHL:n
86:a syntymäpäivänä. "The Heritage Classic"-nimellä nyt kulkeva tapahtuma tuo siis jääkiekon ja
NHL:n historian yhteen hienolla tavalla. Marraskuun 22. päivä 1917 neljän eri jääkiekkoseuran
edustajat - Montreal Canadiensin, Montreal Wanderersin, Ottawa Senatorsin ja Quebec Bulldogsin -
kokoontuivat Montrealissa kokouksessa, jossa NHL perustettiin.
Ottelu tulee olemaan huipentuma kolme päivää kestäville juhlallisuuksille. Ennen NHL-peliä
tullaan näkemään tunnin mittainen ikämiesottelu Edmonton Oilersin Oilumnin ja Les Ancient
Canadiensin välillä. Guy Lafleur on ilmoittanut pelaavansa vanhojen Habsien paidassa; The
Flower saattaa tuoda mukanaan Edmontoniin mm. Larry Robinsonin, Steve Shuttin, Jacques
Lemairen, Doug Risebroughn, Serge Savardin ja ehkä Habsin uuden GM:n Bob Gaineyn. Wayne
Gretzky tullaan näkemään pitkästä aikaa Oilersin paidassa Edmontonissa. Oilersin ikämiesten
joukkueessa tullaan näkemään Paul Coffey, Kevin Lowe, Grant Fuhr, Al Hamilton ja
todennäköisesti myös Glenn Anderson. Oilersin valmentajat Craig MacTavish ja Charlie Huddy
pelaavat elleivät ole liian kiireisiä valmistautuessaan viideltä samana iltana alkavaan NHL-otteluun
Oilers vs. Habs. Toivottavasti Oilers lennättää suomalaisia pelaajia paikalle; Jari Kurri, Esa
Tikkanen ja Reijo Ruotsalainen olisi hienoa nähdä jäällä - ikämiespelistä saattaa tulla koko
tapahtuman kohokohta.
Ainoastaan Mark Messier Oilersin suuruuden aikojen joukkueista ei pääse paikalle - hän pelaa
viimeistä kauttaan New York Rangersissa.
Gretzky on tunnettu siitä, ettei hän koskaan pelaa veteraanien näytösotteluissa. "Tästä tulee
ainoa kerta", sanoi Wayne viime viikolla haastattelussa. "Sanoin, etten koskaan pelaisi ikämies-
peleissä. Mutta tässä pelissä on jotain erikoista. Se pelataan Edmontonissa; ulkona, 60
tuhannen ihmisen edessä. Siitä tulee ainoa kerta kun tulette näkemään minut veteraaniottelussa."
Wayne Gretzky sanoi ettei ole pelannut jääkiekko-ottelua ulkona kuin kerran sen jälkeen kun hän
oli vain kuusivuotias - ellei isän takapihalle rakentamassa kaukalossa pelattuja pelejä lasketa. Tuo
peli pelattiin Las Vegasissa, se oli näytösottelu Los Angeles Kingsin kanssa.
"Pelistä tulee jännittävä ja kerron teille miksi", sanoi Gretzky tiistaisessa lehdistötilaisuudessa
näytetyssä filmissä. "Vaimoni ja lapseni saavat viimeinkin nähdä minun pelaavan Oilersin
paidassa Edmontonissa."
Jääkiekkokaukalon lisäksi stadionille tullaan rakentamaan lava, jossa yleisöä tulee viihdyttämään
neljä eri esiintyjää - nimiä ei ole vielä ilmoitettu, mutta paikalle odotetaan suuren luokan nimiä.
Edmontonin Commonwealth stadionille mahtuu amerikkalaista jalkapalloa varten 60.081 katsojaa
istumaan - jääkiekko-ottelua varten kapasiteetti tulee olemaan noin 59.000. Aikaisempi NHL:n
katsojaennätys sarjaottelussa on Philadelphia Flyersin ja Tampa Bay Lightningin nimissä
Tropicana Field-nimisessä hallissa vuonna 1996 pelatusta ottelusta, jossa oli 28.183 katsojaa.
Kaksi vuotta sitten lokakuussa Michiganissa kaksi osavaltion yliopistojoukkuetta pelasivat
jalkapallostadionilla ennätysyleisön, 74.554 katsojan edessä samalla tavalla keskelle kenttää
rakennetussa jääkiekkokaukalossa. Sitä ennen maailmanennätys oli maaliskuulta 1957, jolloin
Neuvostoliiton ja Ruotsin jääkiekko-otteluun tuli 55 tuhatta katsojaa Moskovan Lenin stadionille.
Liput Edmontonin otteluun tulevat maksamaan $35:n ja $135:n välillä, Oilersin kausikortin
omistajat saavat valita paikkansa ensin - yleinen lipunmyynti aloitetaan syyskuun 15. Edmonton
Oilers on jo nyt saanut suuren määrän kyselyjä lipuista ympäri Pohjois-Amerikan.
Stadionille rakennettavan kaukalon rakentaminen aloitetaan kolmea päivää aikaisemmin, jään
alle tullaan asentamaan putket - kyseessä on siis tekojää - ja pelaajapenkeille lämmittimet.
Neljä ekstrascreeniä yleisöä varten tullaan asentamaan stadionille paremman näkyvyyden
takaamiseksi. Koko projekti tulee maksamaan järjestäjille noin kaksi miljoonaa dollaria.
Yleensä marraskuun 22:n päivän lämpötilat Edmontonissa vaihtelevat miinus 1.5:n ja miinus 11.4:n
välillä - jos sään vuoksi ottelua ei voida pelata ulkona; se tullaan pelaamaan sisällä Skyreach
Centrellä seuraavana päivänä.
If you´re not watching - you´re missing a pretty good show
Viime aikoina on esitetty paljon erilaisia mielipiteitä julkisuudessa siitä, että NHL:ssä on jotain
vikana - mutta kukaan ei ole esittänyt hyviä ehdotuksia siitä, miten asioita voitaisiin parantaa.
Monet sanovat, etteivät viitsi edes katsoa Stanley Cup-finaalia, koska peli on tylsää eikä maaleja
tehdä enempää kuin jalkapallossa. Tylsää verrattuna mihin?
NHL:n kommissionääri Gary Bettman jopa ehdotti - en tiedä oliko tosissaan vai ei - että maalit
pitäisi tehdä suuremmiksi. Tämä ei tunnu hyvältä idealta mielestäni - miten voitaisiin verrata
vanhoja maaliennätyksiä uusien kanssa jos maalit olisivat erikokoisia kuin ennen? 39 maalia 50
ottelussa? Maalivahtien isojen suojuksien pienentämisestä voisi aloittaa.
Jotkut ilmoittivat etteivät aio katsoa koko finaaleja kuultuaan, että puolustuspeliin omistautunut
NJ Devils tulee kohtaamaan puolustuspelimielisen Anaheim Mighty Ducksin finaaleissa. On pakko
sanoa, että nuo jääkiekkoa satunnaisesti katsovat ovat missaamassa oikeastaan aika viihdyttävää
pelisarjaa - josta saamme kiittää erityisesti Anaheimia, joka onnistui nousemaan 2-0
tappiotilanteesta löytämällä aukot Jerseyn systeemissä ja on nyt tehnyt Stanley Cup-finaaleista
todella mielenkiintoisen taistelun, jossa pelataan nyt paras kolmesta systeemillä.
Stanley Cup-mestaruusfinaalista on tullut todellinen taistelu - paras kolmesta taistelu tässä
vaiheessa - jossa vastakkain on yksi NHL:n lähihistorian parhaista joukkueista; New Jersey Devils,
joka yrittää voittaa kolmatta mestaruuttaan yhdeksän kauden sisällä - sekä Anaheim Mighty Ducks,
altavastaaja-joukkue, joka on altavastaajan asemasta noussut jokaisen pelisarjan voittoon
vieraskentällä aloittaen kolme kierrosta peräkkäin tänä keväänä noussen yhdeksi koko NHL:n
historian hurjimmista yllättäjä-tarinoista. Jos Ducks onnistuu voittamaan Stanley Cupin, heistä
tulee ensimmäinen NHL-joukkue 32:een vuoteen, joka on onnistunut nousemaan 2-0
tappiotilanteesta mestaruuteen.
Vastakkain on kaksi erittäin nopeaa joukkuetta, jotka pelaavat tiukkaa intensiivistä taklauspeliä,
joka ei kertaakaan ole pudonnut ruman väkivallan tasolle. Kolmannessa ottelussa Anaheimissa
NHL:n tilastojen mukaan Anaheim lähetti kaksi miestä karvaamaan Devilsin puolustuspäähän 52
kertaa - Devils teki saman 36 kertaa - kaikkea muuta kuin passiivista jääkiekkoa. Kovaa,
aggressiivista peliä ilman rähinöitä tai pikkusikailuja vihellysten jälkeen. Todellista urheiluhenkeä
molempien joukkueitten taholta.
Finaalisarja on täynnä hienoja tarinoita - 19 vuotta NHL-kaukaloita kiertänyt Steve Thomas, jonka
maali jatkoajalla tasoitti pelisarjan tilanteeseen 2-2 maanantaina Anaheimissa. Pelkästään se ilo,
joka tämän arpinaamaisen veteraanin kasvoilta on nähtävissä on katsomisen arvoista.
Tai Devilsin Grant Marshall, joka Ottawassa pelatessaan A-junioreissa loukkaantui vakavasti
katkaisten niskansa. Marshall on kulkenut pitkän tien saapuen nyt yrittämään uransa toista
Stanley Cup-mestaruutta 30-vuotispäivänsä kynnyksellä
Tai Jean-Sebastien Giguere, joka lauantaina rikkoi muutamaa päivää aikaisemmin uransa
lopettaneen Patrick Royn ennätyksen nollanpitämisessä playoffseissa jatkoajalla - Royn vanha
ennätys vuodelta 1997 oli 162:56, Jiggyn maanantain pelin jälkeen jo 168:27 ja lisää tulee jos
pelit menevät vielä jatkoajalle.
Jäällä Gigueren historiallisen uskomattomista otteista tämän kevään playoffseissa on jo puhuttu
hyvin paljon tällä palstalla ja muutenkin. Seitsemän jatkoaikavoittoa, viisi nollapeliä - joista kolme
maalein 1-0, yllämainittu ennätys - kaikki nämä uskomattomat numerot tullaan muistamaan. Gigueren peliä kannattaa todella katsoa - hän keskittyy pelkästään kiekon pysäyttämiseen; mikään muu ei merkitse mitään - miehiä lentelee hänen vieressään päin maalin kehyksiä ja osa lähes häntä päin -
mutta hän pelaa vain yksinkertaisesti omaa peliään, aina oikeassa paikassa, aina valmiina ottamaan ensimmäinen laukaus.
Mutta, ennen kolmatta peliä JS nousi esiin ja teki jotain, josta tullaan vielä puhumaan enemmänkin
jos käy niin että Ducks onnistuu voittamaan Stanley Cupin.
Ennen kolmatta peliä Anaheimissa Giguere nousi esiin ja piti niin medialle kuin omalle joukkueelleen
puheen haastaen nämä pelaamaan paremmin. Hän uskalsi nousta esiin ja sanoa, että nyt on aika
lopettaa pelaaminen kuin joukkue ei kuuluisi koko finaaliin. 26-vuotias maalivahti haastoi omansa
ottamaan tilanteesta kiinni ennenkuin se nopeasti menee ohi ja pelaamaan kaikkensa antaen.
Hän antoi kylmät, kovat faktat joukkuekavereittensa mietittäväksi. Nyt tai ei koskaan.
Maalivahti uskalsi heittää ämpärillisen kylmää vettä omien joukkuekavereittensa naamaan.
Ja sitten Giguere seisoi omien sanojensa, oman haasteensa takana pelaten juuri samalla tavalla
itse voittaen kaksi ottelua.
"Jiggy osoitti olevansa johtaja"; sanoi Steve Thomas. "Jonkun oli noustava esiin, sanottava mitä
piti sanoa ja näytettävä vielä esimerkkiä ja hän on ollut todellinen muuri meille koko näitten
playoffsien ajan. Kukaan ei kunnioita häntä enempää kuin minä sen vuoksi, että hän teki mitä teki.
Se oli hyvin ajoitettu ja tärkeä teko."
Valmentaja Mike Babcock myönsi, että jos joku ei olisi noussut esiin ja sanonut mitä piti, pelisarja
olisi pian ollut ohi ja kaikki olisivat miettineet mitä oikein tapahtui. Kun pelaaja tekee jotain tällaista,
hän ottaa ison lasti painetta omille harteilleen ja siinä tilanteessa pelaajan on oltava valmis
vastaamaan omaan haasteeseensa. Mutta juuri Giguere on tarpeeksi taitava pelaaja ja niin kova
henkisesti, että hänellä oli kovuutta tämän tekemiseen. Muuten hän ei olisi kertomassa
tapahtuneesta nyt jälkikäteen.
"Devils ei ole parempi kuin me olemme", sanoi Giguere perjantaina lähes huutaen. "Hei eivät ole
täällä ylhäällä ja me tuolla alhaalla. Me olemme aivan heidän vieressään. Ehkä me emme omassa
mielessämme ansaitse voittoa, mutta se ei ole totta. Meidän on annettava itsemme menestyä.
Emme ole mikään vahinko. Meidän on tultava hallille tunnetta mukanamme. Meidän on pelattava
tässä hetkessä."
Kaksi jatkoaikavoittoa myöhemmin Giguere sanoi tarkoittaneensa puheessaan kaikkia; itseään,
joukkuekavereitaan, valmentajia. Hän sanoi, että Ducksin oli otettava aloite käsiinsä. Hän ei
ollut ollut vihainen - hän vain halusi tehdä mielipiteensä selväksi.
Harvoin saa nähdä jääkiekkoilijan, joka pystyy tekemään tällaisen tempun - ottamaan
joukkuekavereitten paineet vastaan haukuttuaan heidät ja peräti vihjailemaan valmennusjohdon
suuntaankin.
Giguere itse sanoi tienneensä, että joukkue pystyisi vastaamaan haasteeseen - hän ei pelännyt
sanoa mitä sanoi. Jos temppu olisi mennyt pieleen - Jiggy olisi saanut tuntea sen nahoissaan,
niin joukkueen sisällä kuin mediassakin.
"Jiggy´s call-to-arms" tullaan varmasti muistamaan kävi finaalissa miten tahansa.
JS Giguerea pidettiin kolme vuotta sitten liian huonona maalivahtina Calgary Flamesille - nyt hän on
Anaheimissa voittanut jo seitsemän jatkoajalle mennyttä peliä yksissä playoffseissa.
"This is your time, Stump"
Anaheim Mighty Ducksin pienikokoinen laituri Steve "Stumpy" Thomas on pelannut 19 kovaa
kautta jo NHL:ssä; 1.191 runkosarjaottelua ja 165 playoff-peliä. Hän kasasi kokoon kymmenen
20 maalin kautta. Hän ei ole koskaan aikaisemmin pelannut Stanley Cup-finaalissa; nyt heinäkuun
15. seuraavat 4:lla alkavat synttärinsä viettävä Thomas elää unelmaansa Mighty Ducksin paidassa,
ketjukaverinaan ensimmäisen vuoden pelaaja Stanislav Chistov, joka oli vasta kuukauden ikäinen
kun Thomas aloitti uraansa NHL:ssä - ja Sami Pahlsson Ducksin kolmosketjussa.
Steve Thomasin tarina tämän kevään playoffseissa muistuttaa jonkin verran Ray Bourquen tarinaa
parin vuoden takaisista playoffseista kun Bourque lopulta pääsi toteuttamaan unelmansa ja voitti
Stanley Cupin Colorado Avalanchen paidassa.
Steve Thomas on tehnyt enemmän jatkoaikamaaleja NHL:n runkosarjassa kuin kukaan muu pelaaja -
13 sekä kaksi lisää kevään playoffseissa. Näistä ensimmäinen ensimmäisen kierroksen toisessa
pelissä Detroitia vastaan ja toinen maanantai-illan pelissä Anaheimissa; se oli maali, joka tasoitti
finaalisarjan tilanteeksi 2-2 ennen viidennettä peliä New Jerseyssä torstaina.
Kaksi vuotta sitten Thomas ei saanut Toronto Maple Leafsiltä jatkosopimusta, koska seura piti
häntä liian vanhana. Hän mursi nilkkansa kahdesti viime kauden aikana missaten paljon pelejä.
Vain kolme kuukautta sitten hän pelasi vain 5-6 minuuttia per peli Chicagossa ja juuri ennen
siirtotakarajaa hän sai GM Mike Smithiltä kuulla siirtyvänsä playoffseihin menossa olevaan
joukkueeseen.
"En ollut kovin innoissani kun sain tietää uuden seurani olevan Anaheimin. Ajattelin, että ehkä
saamme pelata kierroksen tai kaksi playoffseissa", sanoi Thomas haastattelussa. "Nyt kun
olemme täällä, on suuri kunnia saada istua näitten kavereitten vierellä tässä pukuhuoneessa."
Thomas teki kolme maalia ensimmäisistä neljästä laukauksestaan Anaheimin paidassa
maaliskuussa - näistä kaksi oli voittomaaleja. Hän teki 10 maalia viimeisissä 12:ssa runkosarjan
pelissä - sitä ennen hän oli tehnyt vain neljä maalia kuuden kuukauden aikana Blackhawksin
paidassa.
"Minun on nipistettävä itseäni aina kun kävelen sisään pukuhuoneeseen", sanoi Thomas,
"I´m having the time of my life right now." Thomas lennätti Torontossa koulua käyvät kaksi lastaan
katsomaan Anaheimiin toista ja kolmatta finaalia, koska hän halusi lastensa näkevän itse paikalla
kun isä elää unelmaansa.
Neljääkymppiä puskeva Steve Thomas nauttii pelaamisesta kuin pieni poika. "En usko, että
koskaan olen nähnyt pelaajaa, joka olisi innoissaan kuin Stumpy"; sanoi valmentaja Mike Babcock.
Kukaan ei ole pelannut enemmän NHL-pelejä ilman Stanley Cup-mestaruutta kuin Steve Thomas.
Hän on pelannut vuosikausia ja nyt vasta 19 vuoden jälkeen on saanut tilaisuuden pelata finaalissa.
Hän on tehnyt paljon enemmän kuin odotettiin. Hän ei ole pelkästään auttanut nuorempia pelaajia;
hän on myös tehnyt tukun todella tärkeitä maaleja. Kun Thomasilla on itseluottamus päällä,
hän on erittäin vaarallinen maalintekijä, joka ampuu todella nopeasti, kovaa ja tarkasti -
hän haluaa kiekon ratkaisevissa tilanteissa. Nyt voi olla Thomasin aika.
Nuoret NHL-pelaajat eivät ymmärrä miten harvinaista Stanley Cup-finaaleissa pelaaminen on.
Jotkut saattavat luulla, että playoffseissa menestytään joka vuosi. Veteraanien kuten Thomasin ja
Oatesin läsnäolo muistuttaa vanhempia pelaajia siitä, miten ainutkertaista pelaaminen finaalissa on.
Never give a sucker an even break
Stanley Cup-finaaleissa ja pudotuspeleissä yleensäkin niskan päällä olevan joukkueen on
muistettava kaksi asiaa: Jos toinen joukkue saadaan alas - se on pystyttävä tuhoamaan
tyrmäävällä iskulla antamatta mahdollisuutta nousta ylös. Toiseksi, vastustajalle ei koskaan
saa antaa syytä tulla takaisin. New Jersey Devils näyttää epäonnistuneen molemmissa
ottaen huomioon eron missä tilanteessa ollaan nyt verrattuna missä tilanteessa oltiin
kahden ensimmäisen New Jerseyssä pelatun pelin jälkeen. Kotikenttäetu on tietenkin
yksi asia, mutta tässä on kyse jostain muustakin.
Kahdessa ensimmäisessä pelissä Devils näytti pelaavan Stanley Cup-finaalissa - Ducks
ei. Vasta päästyään kotiin ehkä omien kannattajiensa toimesta Anaheimin pelaajat saivat
muistutuksen siitä mistä nyt pelataan. Ja yhtäkkiä Anaheim Mighty Ducks pelaa samanlaista
kiekkoa kuin kolmella ensimmäisellä kierroksella.
Kun New Jersey Devils pelasi kuudetta peliään Ottawaa vastaan Sens käytti Marian Hossaa
Scott Stevensin puolella jäätä luistellen jatkuvasti ylös tätä puolta ja vetäen Stevensin
mahdollisimman lähelle laitoja. Tämä taktiikka teki tilaa ja antoi mahdollisuuksia toiselta puolelta
tuleville.
Anaheim pelasi kaksi ensimmäistä peliä Devilsiä vastaan hyökäten yleensä ylös vasenta puolta,
jossa pelaavat kaikki Devilsin parhaiten liikkuvat puolustajat - pelaajat, kuten Brian Rafalski ja Scott
Niedermayer, joilla on niin paljon luottamusta omaan liikkuvuuteensa, että he mielellään haastavat
hyökkääjät ja tulevat aivan näihin kiinni - tämä antaa toisen puolen koville puolustajille aikaa ja
tilaisuuden olla maalinedustaa vartioimassa.
Kolmannessa ja neljännessa pelissä Anaheim alkoikin hyökätä ylös oikeaa puolta, kohti Stevensiä
ja Colin Whitea - tämä jätti pienemmät pakit, kuten Niedermayerin ja Rafalskin maalin eteen -
koko Devilsin puolustus joutui tilanteeseen, joka ei ollut sille paras eikä mukavin vaihtoehto.
Nyt Ducksin hyökkäykset toivat myöhään tilanteeseen tulevan hyökkääjän maalin eteen, jossa
pienet pakit olivat vaikeuksissa näitten kanssa. Steve Thomasilla oli pari tällaista paikkaa
neljännessä pelissä jo ennen voittomaalia. Devilsin taktiikalle olisi helpompaa lähettää pelaajat
kuten Niedermayer ja Rafalski liikkuvuudellaan hyökkääjiin kiinni ja antaa Whiten ja Stevensin
pelata maalin edessä. Niin kauan kuin Anaheim jatkaa hyökkäyksien tuomista ylös oikeaa laitaa
Devils ei saa pelata haluamallaan tavalla.
Ensimmäisen ja toisen pelin jälkeen jotkin Devilsin pelaajien mediassa antamat lausunnot aivan
selvästi herättivät Anaheimin pelaajien mielenkiinnon. Kun joukkue dominoi toista kuten Devils teki
kahdessa ensimmäisessä finaalipelissä - parasta olisi antaa toisen nukkua, eikä sanoa mitään
erikoista, eikä tehdä mitään erikoista.
Muutamat pelaajat, kuten Jeff Friesen ja John Madden nauttivat hyvästä tilanteesta vähän liian
näkyvästi kameroiden kirkkaissa valoissa ja siten antoivat Ducksille insentiivin kostaa, he juhlivat
maaleja jäällä jne.; he antoivat syyn näyttää. Puhuminen kannattaa tehdä vasta kun on voittanut
Cupin - koskaan ei tiedä kenet herättää tuollaisella toiminnalla. Nämä pelaajat herättivät Anaheimin,
joka pääsi mukaan pelisarjaan.
Games 3 ja 4
Game 3 oli Anaheimin kannalta hyvä ottelu - joukkue onnistui kaventamaan pelisarjan tilanteeseen
2-1 paremmalla energialla ja yrityksellä. Valmentaja Mike Babcock teki pari muutosta
kokoonpanoonsa tähän peliin - Paul Kariya siirtyi Petr Sykoran ja Adam Oatesin ketjuun ja Kariyan
entiselle paikalle ketjuun Steve Rucchinin ja Rob Niedermayerin kanssa siirtyi puolestaan Mike
Leclerc.
Tästä siirrosta hyötyi eniten Rob Niedermayer, joka oli paras pelaaja jäällä tuossa pelissä. Kuten
valmentaja Babcock pelin jälkeen totesi, Niedermayer oli todellinen hevonen; hän pelasi alivoimalla;
käytti kokoaan ja nopeuttaan dominoiden laitoja kaukalon molemmissa päissä. Todella erinomainen
siirtotakarajakauppa Anaheimille.
Niedermayerin johdolla Ducksin alivoimapeli piti New Jersey Devilsin poewr playn aisoissa - Devilsin
ylivoimapeli oli NHL:n 30:s paras runkosarjassa ja näytti yhtä huonolta kolmannessa finaalissa.
Loppujen lopuksi Martin Brodeurin toheloima maali ei ratkaissut ottelua, koska Scott Gomez
tasoitti pelin ja vei sen jatkoajalle.
Outoja maalivahtien tohelointeja on nähty Stanley Cup-finaaleissa aikaisemminkin. 1971
finaaleissa jo Montrealin Jacques Lemairen puolikentästä vetämä lämäri meni ohi Chicagon Tony
Espositon - todella outo maali nähdä finaalissa. Patrick Roy käsitteli kiekkoa maalin takana
neljännessä pelissä 2001 finaalissa - Scott Gomez pääsi rankaisemaan - mutta Roy lopulta voitti
Cupin tuona vuonna. Vuosi sitten playoffseissa nähtiin pari ratkaisevaa maalivahtien tohelointia -
Vancouverin Dan Cloutier imaisi Nicklas Lidströmin laukauksen puolesta kentästä ensimmäisen
kierroksen kolmannessa ottelussa Vancouverin oltua jo 2-0 johdossa - tämän maalin myötä
pelisarjan painopiste kääntyi Wingsin hyväksi. Itse Patrick Roy teki Detroitia vastaan kuuluisan
"Vapaudenpatsas"-torjuntansa menettäen kiekon - Brendan Shanahan ehti laittamaan sen maaliin
- alku Coloradon putoamiselle. Avs hävisi seitsemännen todella pahalla selkäsaunalla.
Pelin jälkeen Martin Brodeur vitsaili Sandis Ozolinshin maalille. Kokeneen veteraanipelaajan merkki
pystyä suhtautumaan oikealla tavalla vastoinkäymisiin. Maalivahdit kuten Brodeur ja Roy pystyvät
nauramaan tuollaisille tohelointimaaleille - epäonnistuneista tilanteista ylipääseminen on heidän
tavaramerkkinsä - heillä on niin paljon kokemusta, jonka avulla päästä tilanteitten yli.
Ozolinshin ihmemaali ei aiheuttanut ehkä Devilsin häviötä, mutta koska se tuli vain 45:n sekuntia
2-1 johtomaalin jälkeen se toimi mahtavana piristyspotkuna Anaheimille, mutta oli paha takaisku
taas New Jerseylle. Voidaan sanoa maalin estäneen Devilsin voiton.
Kolmannessa pelissä Anaheim dominoi ottelua ajoittain ja sai tarvitsemansa tuuripaikat - tehden
toki työtä onnensa eteen. Ensimmäistä kertaa finaaleissa Ducks oli pelissä mukana tunteella
ja fyysisestikin - tämän jälkeen pelisarjan luonne muuttui täysin.
Devils valitti aloituksista
New Jersey Devilsin sentteri John Madden ehdotti sunnuntaina kolmannen pelin jälkeen, että
Anaheim on dominoinut aloitusympyrää finaaleissa, koska Ducksien aloittajat fuskaavat.
Maddenin mukaan Ducksin sentterit ovat voittaneet suurimman osan aloituksista, koska he
eivät pysähdy kokonaan paikoilleen kuten sääntöjen mukaisesti pitäisi ennenkuin kiekko
pudotetaan.
Madden itse - Joe Nieuwendykin poissaollessa Jerseyn paras aloittaja - lensi muutamasta
aloituksesta ulos lauantain ottelussa.
"En syytä linjamiehiä," hän sanoi. "Tiedän heidän tehtävänsä olevan vaikean. Pelaajat liikkuvat
aloitusympyrän sisällä ja hänen on valittava piste, johon kiekon pudottaa - kaikenlaista on
meneillään ennen aloituksia - en halua syyttää heitä. Mutta jos he viheltävät virheet toiselta
puolelta, heidän pitäisi viheltää samalla tavalla toiselle puolelle myös."
Valmentaja Pat Burns antoi tukensa sentterinsä valitukselle - tällä lobbauksella selvästi yritettiin
vaikuttaa linjamiesten toimintaan seuraavissa peleissä. Burnsin mukaan fuskaaminen ei näy
helposti muille kuin niille, jotka itse seisovat aloitusympyrässä.
"Sitä on vaikea nähdä pelaajapenkiltä tai katsomosta," sanoi Burns medialle sunnuntaina. "He
eivät pidä mailaansa jäässä oikeaan aikaan. He kääntävät luistimenteränsä. He fuskaavat juuri
sen verran, että saavat toisen liikkeelle....kaikkea voi tehdä jos siitä ei jää kiinni."
Hyvän valmentajan tehtäviin kuuluu median käyttäminen psykologisessa pelissä. Jos Adam Oates saadaan heitettyä ulos aloituksista hyökkäysalueella pari kertaa seuraavassa pelissä tai sitä seuraavassa siksi, että ajatus hänen fuskaamisestaan on nyt saatu istutettua linjamiesten päähän -
Burnsin tehtävä on onnistunut.
Anaheim on voittanut 63 prosenttia aloituksista viimeisissä kolmesssa finaalissa. Lauantaina
Game 3:n voittomaali tehtiin suoraan aloitusvoitosta - Adam Oates otti kiekon puhtaasti Pascal
Rheaumelta ja veti kiekon taakse suoraan puolustaja Ruslan Salein lapaan.
Rheaume myönsi pelin jälkeen ettei Oatesin aloitusvoitolla ollut mitään tekemistä fuskaamisen
kanssa - hän näki viime hetkellä Salein sijoittumisen aivan Oatesin taakse ja ymmärsi kyseessä
olleen harjoitetun kuvion - viime hetkellä Rheaume yritti muuttaa käsiotettaan rystyltä
kämmenotteelle ja hävisi aloituksen.
Anaheim Mighty Ducks käyttää enemmän aikaa aloitusten harjoittelemiseen kuin mikään muu
joukkue NHL:ssä. Valmentaja Mike Babcock todella painottaa aloitusten merkitystä - hänen
mukaansa aloitusten voittaminen ja kiekon saaminen hallintaan ja omaan kontrolliin on erittäin
tärkeää.
Tilastot tukevat valmentajan oppeja - Ducks oli koko NHL:n paras joukkue aloitusympyrässä NHL:n
runkosarjassa. Babcockin mukaan kiekon saaminen suoraan aloituksista on helpoin tapa saada se;
miksi jahdata kiekkoa ympäri kenttää, miksi pelata puolustusta kun sen sijaan kiekon kanssa voi
siirtyä suoraan hyökkäykseen - maalaisjärkeä.
Anaheimin Steve Rucchin ja Adam Oates ovat NHL:n parhaita aloittajia - Oates jopa kaikkien aikojen
parhaita. Adam Oates osaa fuskata juuri sen verran kuin tarvitaan vastustajan saamiseksi ulos
aloitusympyrästä. Hän pitää tarkkaa kirjaa kaikkien NHL-linjamiesten aloitustaipumuksista. Toinen
mielenkiintoinen juttu Adam Oatesin aloituspelaamisen takana on miehen käyttämät mailojen lavat -
ne ovat lähes viisi senttiä lyhyempiä kuin normaalien mailojen lavat. Ne on kuin tehty syöttämistä
ja aloitukseen pudotettujen kiekkojen kauhomista varten - ei niinkään laukomista varten.
Jo Eddie Shore opetti aikoinaan senttereitään sahaamaan mailan lavan kärjestä ylimääräiset 4-5 cm
pois. Old time hockey, Eddie Shore..
Say it ain´t so, Joe
Joe Nieuwendykin poissaolo "alavartalon loukkaantumisen" - kuten playoff-tyyliin ilmoitetaan - vuoksi
on niinikään haitannut Devilsin menestystä aloituksissa. Devilsillä oli aikaisemmin sentteri Bobby
Holikin taidot käytettävissään aloituksissa, mutta seuran tiukan budjettikäytännön vuoksi Holik
päästettiin NY Rangersiin.
Nieuwendyk rikkoi polvensa ensimmäisen kerran 1990 MM-kisoissa USA:n puolustajan Jim Johnsonin
taklauksesta. Myöhemmin 90-luvun loppupuolella Bryan Marchment tilttasi Joen vasten laitoja rikkoen
saman polven. Nieuwendyk voitti Conn Smythe-palkinnon playoffsien parhaana pelaajana 1999 Dallas
Starsin voitettua Buffalo finaaleissa. Kaksi vuotta sitten Edmontonissa Nieuwendyk herätti ihmetystä:
hän pelasi kuudennen pelin Oilersia vastaan playoffseissa, vaikka juuri ja juuri pystyi omin jaloin
hoippumaan peliä edeltäneen aterian ruokajonoon hotellilla. Samana iltana hän teki voittomaalin
luistellen kolmannessa erässä laitaa pitkin ylös ja ampuen kiekon ohi Tommy Salon.
Joe Nieuwendykin poissaolo loukkaantumisen takia saattaa kääntää koko finaalitaistelun Anaheimin
eduksi. Hän oli Ottawa-sarjassa Devilsin paras pelaaja kuudennessa ottelussa vielä, mutta pelasi
seitsemännessa vain vähän. Ennen loukkaantumistaan hän ehti näyttämään miksi hän on ollut
kahden Stanley Cup-mestarin puolella - Calgaryssä 1989 ja Dallasissa kymmenen vuotta myöhemmin.
Nieuwendyk ei lentänyt joukkueen mukana Kaliforniaan kolmannen ja neljännen pelin ajaksi ollenkaan -
valmennusjohdon mielestä viiden tunnin lentomatka yhteen suuntaan olisi ollut vain haitaksi. Devils
voisi todellakin tarvita Joen mukanaoloa viidennessä pelissä kotonaan torstaina - Anaheim on nyt
kolmen ottelun ajan jo voittanut aloitukset 63:n prosentin voittoprosentilla; lisäksi kahden Anaheimissa
kärsityn tappion jälkeen Joe Nieuwendykin paluu jäälle Game 5:een olisi tarvittava henkinen apu.
"Joe oli paras pelaajamme Ottawaa vastaan loukkaantumiseensa saakka", sanoi valmentaja Pat Burns.
Joen poissaollessa Adam Oates (63%), Steve Rucchin (55%) ja Jason Krog (57%) ovat käyttäneet
tilanteen hyväksi ja hallinneet aloitusympyrää - kukaan Devilsin joukkueen senttereistä ei ole voittanut
edes puolia (50%) ottamistaan aloituksista.
Joe Nieuwendyk täyttää jo 37 vuotta ensi syyskuussa - Toronto Maple Leafs saattaa olla hänen
seuraava seuransa NHL:ssä - "Niewy" voisi siellä päättää uransa lapsuuden kaverinsa Gary Robertsin
kanssa samassa joukkueessa.
TSN:n jääkiekkoasiantuntijoitten mukaan Joe Nieuwendyk luisteli harjoituksissa keskiviikkona, mutta
polvivamman tuoma kipu oli niin selvästi nähtävissä, ettei Joeta tulla näkemään viidennessä pelissä.
Game 5
Game 4 oli pelisarjan paras ottelu, kovaa ja nopeaa peliä kaukalossa. Pelisarjan painopiste oli
selvästi muuttanut suuntaa ja nyt Devilsiä kohtaa erittäin kova haaste näitten yrittäessä kohentaa
peliään kaukalon omassa päässään saadakseen painopisteen omalle puolelleen kuten kahdessa
ensimmäisessä pelissä.
Ducksin dominointi aloituksissa - lähes suhteella 2-1 vastaan Anaheimin hyväksi viimeisissä
kolmessa ottelussa - on alkanut viedä veronsa yhä enemmässä määrin Jerseyn pelaajilta, jotka
jatkuvasti löytävät itsensä puolustavasta asennosta saadakseen kiekon takaisin, koska Anaheim
aloittaa kaksi kolmasosaa tilanteista kiekko hallussaan aloitusvoittojen takia.
Joe Nieuwendykin menettämisen merkitys nousee yhä suuremmaksi Devilsin kannalta - Joe ei ole
vielä luistellut kuin kerran joukkueen kanssa - jos hän vielä finaaleissa pelaa, hän tulee auttamaan
enimmäkseen aloituksissa.
John Madden on joutunut ottamaan suuremman vastuun Nieuwendykin poissaollessa ja vastuu
on alkanut painaa häntä.
Anaheim ei onnistunut finaalin kahdessa ensimmäisessä pelissä New Jerseyssä - myöhemmin
syynä kahden pelin vaikeuksiin on pidetty liian pitkää kymmenen päivän taukoa kolmannen
kierroksen ja finaalien välillä. Mitä pitemmälle finaali etenee, sitä enemmän tauko tulee auttamaan
Ducksia. Kahden ensimmäisen finaalin jälkeen moni jo uskoi Devilsin palaavan kotiinsa neljännen
pelin jälkeen yksin; Stanley Cup mukanaan, mutta nyt pelisarjasta on tulossa vähintään kuuden
ottelun taistelu.
Kahden Anaheimissa otetun voiton jälkeen pelisarja tuntuu kääntyneen jo Mighty Ducksin puolelle,
mutta NJ Devils on täysin eri joukkue kotona. Se on hävinnyt vain kerran ja voittanut jo 10 kertaa
kotonaan tänä keväänä - Devils on käyttänyt kolmessa pelisarjassa saamansa kotikenttäedun
hyvin hyväkseen. Anaheim taas on joutunut aloittamaan kaikki pelisarjat vieraissa ja on kahta
ensimmäistä finaalia lukuunottamatta pelannut hyvin vieraissa läpi playoffsien.
Anaheim näyttää tällä hetkellä kypsemmältä joukkueelta - Ducksilla oli neljännessä pelissä peli hallussa suurimman osan pelistä, mutta maalia ei onnistuttu tekemään. Silti joukkue pystyi pitämään hermonsa kurissa ja kärsivällisesti pelaamaan samalla taktiikalla pelisysteemin muuttumatta.
Anaheim on paljon enemmän matkustamiseen tottunut joukkue kuin New Jersey. Ennen kolmatta
finaalia Devils oli pelannut edellisen ottelunsa oman itäisen aikavyöhykkeensä ulkopuolella viimeksi
maaliskuun viidentenä. Anaheim oli ennen finaalia matkustanut 16 tuhatta kilometriä enemmän
kuin finaalivastustajansa.
Ennen finaalia odotettiin Devilsin puolustuksen olevan ratkaisevassa osassa maalinteossa
Anaheimia vastaan Ducksin oman puolustuksen jäädessä sen varjoon, mutta Anaheimin puolustus
oli mukana kaikissa Anaheimissa pelatuissa finaaleissa tehdyissä maaleissa.
Tiistaina Mighty Ducksin saavuttua New Jerseyyn joukkueen hotellia vastapäätä sijaitsevalla
baseballjoukkue NJ Metsin stadionilla pidettiin hip hop-konsertti jonka pääesiintyjä Eminem piti
hotellissa vielä kunnon jälkibailut noin tuhannelle ystävälleen. Valmentaja Mike Babcock ei
tiennyt tästä tapahtumasta etukäteen, eikä ollut siitä tyytyväinen; mutta onnistui sijoittamaan
pelaajansa mahdollisimman korkealle hotellissa sijaitseviin kerroksiin, jonne asti musiikki ei kuuluisi.
Joe Nieuwendyk ei tule ilmeisesti pelaamaan viidettä peliä, mutta myös Ottawa-sarjassa loukkaantunut
Turner Stevenson tullee pelaamaan. Stevenson tulee pelaamaan vain noin 7-8 minuuttia, mutta
hän tuo peliin mukaan fyysisen karvaajapelaajan, joka pystyy pelaamaan Keith Carneya vastaan sekä
kokeneen veteraanipelaajan rauhallisen läsnäolon - kaikenkaikkiaan hän pystyy auttamaan joukkuettaan
kuitenkin vähän enemmän kuin neljännen pelin pelannut Michael Rupp.(joka pelasi Jim McKenzien
paikalla)
Silminnäkijöiden mukaan Anaheimin joukkue on harjoituksissa keskittynyt muutamiin mielenkiintoisiin
asioihin; laitatilanteiden hallitsemiseen, trapin rikkomiseen ja etenkin puolustajan käyttämiseen
hyökkäyksissä kuten Anaheimissa nähtiin - yhden hyökkääjän ajaessa suoraan maalille luoden näin
tilaa tälle nousevalle puolustajalle.
On hyvin vaikeaa ennustaa pelisarjan kääntymissuuntaa tästä eteenpäin - se on jo kahdesti muuttanut
suuntaa aikaisemmissa peleissä. Ylimääräisen vapaapäivän uskotaan auttavan NJ Devilsiä kotona;
joukkueen ei tarvitse mennä vieraaseen hotelliin - Devils asuu hotellissa playoffsien aikana kotonaankin -,
on parempi olla kotona tutussa elementissä, ja aikaa on tutkia videoita ja nähdä mitä Anaheimissa
oikein tapahtui.
Mielenkiintoinen yksityiskohta: Joukkue, joka tekee ensimmäisen maalin aina voittaa finaalissa.
Viidennestä pelistä tulee vaikein ja kovin peli Anaheimille näissä playoffseissa tähän saakka. Tämä ei ole ehkä mielenkiintoinen sarja hienojen hyökkäyskuvioitten kannalta, mutta tämä on hieno sarja seurata kahden tarmokkaan ja hyvin systeemiään pelaavan joukkueen välillä.
JS Giguere pelasi ensimmäiset kaksi finaalia ikäänkuin hän ei uskonut olevansa Stanley Cupin finaaliin kuuluva maalivahti - hän pelasi kuin ei uskonut pystyvänsä kisaamaan toisessa päässä kenttää pelaavan Martin Brodeurin kanssa. Nyt hän on kahdessa viimeisessä pelissä saanut uskonsa takaisin.
Paul Kariya on pelannut jo neljä peliä ilman pisteitä - hänen odotetaan viidennessä pelissä tekevän jotain. John Madden taas Devilsin puolella saattaa kärsiä rannevammasta - josta emme saa tietää mitään ennen kuin Cup on ratkaistu tietenkään - mutta hänen on parannettava peliään myös.
Pienet virheet maksavat voittoja jatkoajalle menevissä peleissä: Devils hävisi kolmannen pelin pienen aloitusvirheen takia ja neljännen pelin hyökkääjän laskettua liian alas oman maalivahdin eteen - jatkoajalla tällaiset virheet ovat kuolemaksi.
Pelisarjassa toistaiseksi kotijoukkueet ovat ottaneet voitot omilla "syöttövuoroillaan". Vieraissa ensimmäiseksi voittoon pystyvä joukkue tulee voittamaan Stanley Cupin.
Big $$$ for Brodeur..
New Jerseyn maalivahti Martin Brodeur on jo varmistanut itselleen $500.000 bonuksen päästyään
kolmen finalistin joukkoon sekä Hart - että Vezina Trophy-äänestyksissä. Hart menee NHL:n
"joukkueelleen arvokkaimmalle pelaajalle" ja Vezina parhaalle maalivahdille. Voittaessaan Brodeur
saa vielä lisää; $300.000 Hartista ja $200.000 Vezinasta - jos hän sijoittuu äänestyksessä toiseksi,
hän saa $700.000 bonuksen.
Jos Brodeur taas voittaa molemmat palkinnot, hän saa $900.000 bonuksia - Stanley Cupin voittajan
tai toisen finalistin bonusten lisäksi.
Devilsin valmentaja Pat Burns on mukavimmillaankin yrmeä ja vähemmän hyvin median edustajia kohteleva mies. Näissä playoffseissa hän on jo rikkonut omatkin ennätyksensä töykeydessä ja työtään tekevien ihmisten kunnioittamatta jättämisessä. Burns on tietenkin mitä mukavin mies medialle aina ollessaan työttömänä, etsiessään seuraavaa paikkaa valmentajana. The Hockey News TV-ohjelman mukaan Burnsin töykeys tullaan muistamaan seuraavalla kerralla kun tämä entinen konstaapeli löytää itsensä työttömänä.
Viikko Patrick Royn lopettamisen jälkeen kukaan ei usko Colorado Avalanchen tyytyvän peluuttamaan
David Aebischeriä ykkösvahtinaan. Nikolai Khabibulin ei pitänyt siitä, ettei saanut pelata Tampan
viimeistä playoff-peliä Devilsiä vastaan, mutta Lightning ei aio treidata häntä pois tänä kesänä - joten
Khabibulin ei tule pukemaan Avalanchen paitaa päälleen ainakaan vielä. Todennäköisesti Khabibulinin
esitykset ensi kauden aikana tulevat osaltaan ratkaisemaan sen, tullaanko hänet kauppaamaan pois -
jos hän pelaa ailahtelevaisesti kuten viime kaudella ja playoffseissa - hänet saatetaan kaupata muualle
siirtotakarajalla maaliskuussa. Khabibulinin Tampaan hankkima GM Rick Dudley ei enää ole seurassa -
hän on Floridassa - nykyisin seuraa johtaa Jay Feaster. Jos kauppoja Avalanchen kanssa tullaan
tekemään, Coloradon on tarjottava paljon vaihdossa, esimerkiksi Milan Hejdukin.
NHL:ssä vallitsee jonkinlainen kirjoittamaton sopimus tätänykyä siitä, ettei toisen seuran Group 2
vapaille agenteille tarjota hurjia sopimuksia toisten taholta. Jos tämän luokan vapaalle agentille
tarjotaan sopimus toisesta seurasta - pelaajan oman seuran on mätsättävä tarjous - muuten pelaaja
on vapaa lähtemään alkuperäisen seuran saadessa viisi ensimmäisen kierroksen varausta
kompensaationa.
Viimeinen kerta kun tarjous tehtiin se tapahtui Carolinan tarjottua $38:n miljoonan tarjouksen Sergei
Fedoroville joitakin vuosia sitten. Kyseessä oli paljolti kahden toistensa kanssa kilpailevan detroitilaisen
liikemiehen keskinäinen kilpailu - Hurricanesin omistaja Petert Karmanos halusi näpäyttää Wingsin
omistaja Mike Ilitchiä vähän sormille. Nämä kaksi roopeankkaa kilpailevat kaikissa lajeissa kaikilla
tasoilla muutenkin.
Olisi todella mielenkiintoista, jos Colorado Avalanche GM Pierre Lacroix tekisi tänä kesänä
tarjouksen Jean-Sebastien Gigueresta saadakseen tämän Anaheimista - esimerkiksi neljän vuoden
$30 miljoonan tarjouksen nähdäkseen miten Ducksin omistajat reagoivat.
Vuonna 1990 Washingtonissa pelannut Scott Stevens sai todella suuren sopimustarjouksen
St.Louisista, mutta Capitals kieltäytyi tarjoamasta samaa tyytyen viiden ensimmäisen kierroksen
varausoikeuteen kompensaationa. Kolmea näistä varauksista ei voida pitää onnistuneina: Trevor
Halverson, 21:s varaus 1991; Nolan Baumgartner, 10:s 1994 ja Miika Elomo, 23:s 1995.
Mutta kaksi muuta varausta onnistuivat hyvin; Sergei Gonchar, 14:a 1992 ja Brendan Witt,
11:a 1993. Hyviä esimerkkejä siitä, miten vaikeaa 18-vuotiaitten kiekkoilijalupausten varaaminen
on.
Pittsburgh Penguinsin palveluksessa toimiva Herb Brooks on kiinnostunut palaamaan New Yorkiin
valmentamaan Rangersiä. Brooks - USA:n valmentaja 1980 ja 2002 olympialaisissa - valmensi
Broadwayn sinipaitoja 80-luvulla.
Toronton kakkosvahti Trevor Kidd on ollut olkapääleikkauksessa; kuntoutus saattaa kestää neljästä
viiteen kuukauteen. Kiddin kakkosvahdin paikka saattaa olla vaarassa - Mikael Tellqvist pelasi hyvät
MM-kisat pelaten mm. Kanadaa vastaan finaalissa. Viime kauden Tellqvist torjui Leafsin farmijoukkueen
maalilla.
Junnujen MM-kisoissa paljon huomiota herättänyt Jordin Tootoo teki viime viikolla kolmen vuoden noin
kahden miljoonan dollarin sopimuksen Nashvillen kanssa. Tootoo - historian ensimmäinen inuit, eli vanhan
kansan kielellä eskimo, joka on koskaan varattu NHL-seuraan - käväisi viime viikolla Edmontonissa
matkallaan kotiinsa Kanadan pohjoiseen. Predatorsin GM David Poile uskoo Tootoon mahdollisuuksiin
päästä NHL-kokoonpanoon heti ensi syksynä: "Meillä ei ole koskaan ollut hänen kaltaistaan, energistä
pelaajaa aikaisemmin", sanoi Poile.
Dalas Stars on yrittänyt saada Floridan ykkösvarausta tämän kesän varaustilaisuudessa tarjoamalla
vaihdossa Jason Arnottia ja Richard Matvichukia. Dallas ei ole onnistunut vapauttamaan rahaa siirtämällä
Pierre Turgeonin muualle ja seuran on tarjottava seitsemän miljoonan luokassa olevan sopimuksen Derian
Hatcherille pitääkseen kapteeninsa Texasissa.
Yksi julkisuudessa esitetty idea Dallasin ongelman ratkaisemiseksi olisi Pierre Turgeonin vaihtaminen
Bostonin $5.5 miljoonan kolmosketjumies Martin Lapointeen. Boston tarvitsee apua hyökkäykseen ja Dallas
tarvitsee kovuutta - näin seurat ikäänkuin vaihtaisivat ongelmansa keskenään. Dallas Stars joutuu muuten
maksamaan nelosketjussa viimeksi pelanneelle Turgeonille $20 miljoonaa seuraavasta kolmesta kaudesta.
Pieni 18 tuhannen asukkaan kaupunki nimeltä Cranbrook Kanadan kalliovuoriston keskellä tulee tänä
keväänä jo yhdeksännen kerran peräkkäin näkemään kaupungissa syntyneen pelaajan Stanley Cup-
mestarina: Scott Niedermayer voitti Cupin 1995 ja 2000, John Klemm 1996 ja 2001, Brad Lukowich
1999 ja Steve Yzerman 1997, 1998 ja 2002. Ei hassummin pieneltä paikkakunnalta.
Ed Belfour on nyt Patrick Royn lopetettua NHL:n maalivahtien ikänestori. Eddie on vain kahden
nollapelin päässä Royn kaikkien aikojen ennätyksestä runkosarjassa.
A hometown reaction
Nopeajalkainen laituri Toni Salmelainen on pelannut todella hyvin AHL:n playoffseissa, Calder Cupin
finaaleihin saakka päässeen Hamilton Bulldogsin paidassa. Jani Rita taas on Oilersin sikariportaan
Kevin Prendergastin mukaan hyytynyt: "Jani looks like he´s run out of gas."
Salmelainen teki maalin ja syötön keskiviikon ottelussa Hamiltonin voittaessa kolmannen ottelun Houston Aerosia vastaan; ottaen samalla 2-1 johdon pelisarjassa.
Edmonton Journal piti viikko sitten lukijaäänestyksen NHL:n kaikkien aikojen parhaasta maalivahdista.
Edmontonilaisten mielestä Oilersin suuruuden aikojen vahti Grant Fuhr oli kaikkien aikojen paras; ennen
Patrick Royta, Terry Sawchukia, Glenn Hallia, Jacques Plantea ja Tony Espositoa.
Fuhr aloitti NHL:ssä jo 19-vuotiaana eikä lopettanut ennenkuin joutui lopettamaan polvivammojen vuoksi.
Viikko sitten uransa lopettanut Patrick Roy lopetti vähän samaan tapaan kuin Wayne Gretzky vielä
kun olisi hyvin voinut pelata ainakin yhden kauden huipulla. Grant Fuhr edusti luonteeltaan itsevarmasti
esiintyneen Royn vastakohtaa - Fuhr oli hiljainen maalivahti, joka ei koskaan tuonut itseään esille.
Tyyliltään Fuhr oli akrobaattinen maalivahti, stand-up tyylinen; uskomattoman nopea sivuttaisliikkeissä
ja kuuluisa räpylähanskastaan. Fuhr on Royn jälkeen historian kirjoissa toisena playoffpeleissä -
Roylla 248, Fuhrilla -150 - ja playoffvoitoissa, 151-92.
Patrick Roy teki yleiseksi Glenn Hallin ja Tony Espositon aloittaman perhostyylin, joka nykyisin on
lähes kaikkien NHL-vahtien käyttämä torjuntatyyli. Glenn Hallin mielestä Patric Roy oli kaikkien aikojen
paras maalivahti siksi, että hän pelasi niin kauan korkealla tasolla.
"On hyvin vaikeaa verrata eri aikakausien maalivahteja keskenään", sanoi taas Scotty Bowman.
"Olen aina pitänyt Sawchukia, Plantea ja Hallia omassa luokassaan - Fuhr oli myös loistava.
Hasek, Ken Dryden ja Bernie Parent olivat myös, mutta he eivät pelanneet yhtä kauan kuin nuo
muut. Roy pelasi 18 vuotta huipulla."
Grant Fuhr on ensimmäistä kertaa ehdolla Hockey Hall of Famen jäseneksi marraskuun kolmantena kun
"Hooli" taas pitää juhlallisen tilaisuutensa seuraavan kerran. HHOF:n uudet pelaajat ilmoitetaan kesäkuun
11. - 403 NHL-peliä ja viisi Stanley Cupia voittanut Fuhr tulee liittymään jo valituiksi tulleitten Wayne Gretzkyn,
Glen Satherin ja Jari Kurrin seuraan. Paul Coffey on ensimmäistä kertaa valittavana 2004.
Edmonton Oilersin radioselostaja Rod Phillips - jonka kommentteja on saatu tämänkin kolumnin
parantamiseksi muutaman kerran - on myös valittu Hockey Hall of Famen jäseneksi mediasiipeen
tunnustuksena hänen pitkäaikaisesta työstään - rautakurkkuinen Phillips on selostanut kaikki Oilersin
NHL-pelit 24:n kauden aikana missaten vain yhden kurkkukivun vuoksi - uuden vuoden ottelu vuosi sitten
Calgary Flamesia vastaan.
New York Islandersin GM Mike Milbury teki tällä viikolla jo seitsemännen valmentajanvaihdoksensa
sen jälkeen kun hän ryhtyi Islandersin GM:ksi vuonna 1995. Kaksi vuotta sitten nyt kenkää saanut
Peter Laviolette oli kuuma valmentajalupaus Boston Bruinsin organisaatiossa.
Peter Laviolette menestyi hyvin Islandersin valmentajana vieden joukkueen molemmilla kausillaan
playoffseihin - ensimmäisellä runkosarjakaudellaan hän sai lähes uuden joukkueen valmennettavakseen
Michael Pecan, Chris Osgoodin ja Alexei Yashinin kanssa ja samantien tuplasi joukkueen voitot
edelliseen kauteen verrattuna; 21:stä 42:een. Erittäin hieno saavutus ja joukkue pelasi hyvin playoffseissa.
Mutta viime kausi oli pettymys. Islanders joutui taistelemaan päästäkseen playoffseihin; joukkue
hävisi kauden lopussa pelit mm. NY Rangersille ja Pittsburghille, jotka sen olisi pitänyt voittaa.
Islandersin olisi pitänyt olla playoffseissa helposti, mutta niin ei tapahtunut. Joukkueelta odotettiin
enemmän myös playoffseissa ja valmentaja sai maksaa työpaikallaan kuten tavallista.
Milburyn mielestä joukkue ei menestynyt enää tarpeeksi hyvin kauden viimeisellä neljänneksellä
ja playoffseissa - Mad Mike uskoi nähneensä joukkueen harmonian alkaneen säröillä ja uskoi, että
oli aika vaihtaa valmennusfilosofiaa. Milbury sanoi valmentajan potkaisutilaisuudessaan joukkueensa
kärsineen yhtenäisyyden puutteesta, identiteetin puutteesta ja lopulta kaikki näkyivät tunteen ja
motivaation puutteena - valmentajan ja pelaajien välinen kommunikaatio oli menetetty. Tämä kuullaan tietenkin aina kun valmentajalle annetaan kenkää: "He lost the room". Toinen puoli asiassa oli se, että monet Islandersin pelaajista sanoivat menettäneensä kunnioituksensa valmentajaansa kohtaan sen vuoksi, miten tämä kohteli Alexei Yashinia. Yashin on 90:n miljoonan dollarin investointi Islandersin omistajien taholta, jolle annettiin vapaat kädet tehdä lähes mitä huvittaa. Tämä ei toiminut.
Jos Islandersin uusi valmentaja häviää ison tukun pelejä ensi kauden alusta, on mielenkiintoista
nähdä kuinka kauan menee ennenkuin Milbury tajuaa että syyttävä sormi alkaakin osoittaa häntä
itseään kohti jossain vaiheessa. Joka vuosi valmentajan potkaiseminen pois ei voi olla hyvä strategia
pitkällä tähtäimellä. Milbury ei koskaan epäröi painaa nappia kun hän uskoo sen olevan tarpeellista.
Milbury itse myi Chris Osgoodin pois siirtotakarajalla - kukaan ei varmasti uskonut Islandersin
pääsevän pitkälle playoffseissa Garth Snow ykkösvahtinaan.
Moni ympäri NHL:n ihmettelee miten on mahdollista, että Mike Milbury vielä istuu pallillaan.
Lavioletten lyhyt aika NHL:ssä on samankaltainen tarina kuin Calgarystä potkut saaneen Greg Gilbertin.
Farmijoukkueitten valmentajia, jotka ovat valmiita ottamaan minkälaisen sopimuksen tahansa päästääkseen
vain valmentamaan NHL:ssä. Nämä miehet ovat 300:n tuhannen taalan sopimuksineen (NHL:ssä taskuraha)
ensimmäisiä, joista on helppo päästä eroon.
Kuusi eri valmentajaa seitsemän kauden aikana plus pieni aika, jonka Milbury itse toimi valmentajana
1998-99; Rick Bowness, Bill Stewart, Butch Goring, Lorne Henning, Peter Laviolette ja nyt seuraavaksi
Steve Stirling.
Uusi Islandersin päävalmentaja Steve Stirling valmensi AHL:n Bridgeport Sound Tigersia kahden
kauden ajan ennen nimitystään NHL-päävalmentajaksi. Ensimmäisellä kaudellaan Bridgeportissa
hän vei joukkueensa Calder Cupin finaaleihin ja The Hockey News nimesi hänet Vuoden Valmentajaksi
farmiliigoissa.
Stirling on toiminut aikaisemmin scouttina ja apulaisvalmentajana Islandersissa - pelaajaurallaan
hän pelasi Boston Bruinsin organisaatiossa ja oli yhdessä vaiheessa nykyisen pomonsa Mike
Milburyn joukkuekaveri. Stirling valmensi vuosikausia yliopistokiekossa; kun Lou Lamoriello lopetti valmentamisen Providencen yliopistossa; hänen oma valintansa seuraajakseen oli Steve Stirling.
Stirlingin suurimpana erona Lavioletteen pidetään tämän tapaa kommunikoida pelaajien kanssa - Laviolette oli suorassa läheisessä yhteydessä pelaajiensa kanssa; ns. "In-your-face" mies - Stirlingin tapana on olla enemmän taustalla. Stirlingiä pidetään erittäin hyvänä peluuttajana - hän osaa johtaa joukkuettaan pelaajapenkin takana ottelutilanteissa.
NY Islanders tietenkin maalasi itsensä nurkkaan antamalla Alexei Yashinille mielettömän suuruisen sopimuksen. Rookie-valmentajalta ei voida odottaakaan sitä, että tämä tietäisi mitä tehdä Yashinin kanssa - Scotty Bowman ei ehkä tietäisi miten Yashinin kanssa oikein pitäisi menetellä.
Uppercuts won´t fly at law school
Jokereitten paidassa kahdesti Urpo Ylönen Trophyn voittanut Kari Lehtonen teki keskiviikkona
ensimmäisen NHL-sopimuksensa Atlanta Trashersin kanssa. "Kari on ainutlaatuinen urheilija ja
erittäin taitava maalivahti, joka on valmis ottamaan seuraavan askeleen urallaan", sanoi Trashin GM
Don Waddell keskiviikkona. "Hänellä on paljon potentiaalia ja hänen kehitystään tulee parantamaan
kokemuksen saaminen ammattilaistasolta ensi kaudella." Lehtonen on NHL:ään korkeimmalla vuorolla
koskaan varattu eurooppalainen maalivahti. Hän tulee aloittamaan tiensä kohti NHL-pelejä AHL:n
Chicagossa.
Yksi MM-kisoissa erinomaisesti Kanadan paidassa pelanneen Shawn Horcoffin viime kauden
menestyksen salaisuuksista on selvinnyt: hän vietti viime kesän Los Angelesissa harjoitellen
Venice Beachillä useita NHL-pelaajia tallissaan pitävän T.R. Goodmanin johdolla. Tänä kesänä
Oilersin Mike Comrie on tekemässä saman nähtyään miten Horcoffin esimerkki vaikutti tämän
peliin jäällä viime kaudella.
T.R. Goodmanin johdolla kesätreenejään vetävät aamukuudelta alkaen mm. Chris Chelios, Rob
Blake, Alexander Mogilny, Bryan McCabe ja Chris Simon.
Bob Gainey osoitti viime viikolla, että kotiin voi aina palata. Gainey pelasi Montreal Canadiensin
pelaajana 16 kautta - koko NHL-uransa - viime viikolla hän palasi ottaakseen joukkueen GM:n ja
"executive VP":n tittelit haltuunsa Montrealissa. Entinen GM Andre Savard pidettiin seurassa scouttien
johtajana ja apulais GM:nä - itse asiassa hänen aloitteestaan Gainey tuotiiin organisaatioon. Tämä
valinta lopetti huhut Gaineyn siirtymisestä Torontoon.
Huhut Montreal Canadiensin sikariportaan ympärillä ovat jatkuneet jo 4-5 kuukauden ajan. Andre Savard ei tehnyt parasta työtään Monsieur Gilletten tai Monsieur Boivinin silmissä vaihtaessaan viime kesänä Mariusz Czerkawskin Arron Ashamiin; tai tavalla, jolla Jeff Hackettin tapaus hoidettiin; tai antamalla huimalukuisen sopimuksen Patrice Priceboislle. Andre Savard on toisaalta tehnyt paljon hyvää työtä Habsille - hän on saanut seuran draftaamaan paremmin, Oilersin kanssa pidettävä farmijoukkue pelaa Calder Cupin finaalissa. Andre Savard ehkä soveltuu paremmin scouttaushommiin kuin GM:ksi. Kun Habitantsin kaltainen organisaatio halusi miehen pitää - oli hyvä nähdä, että Savard ei suuren egon takia jättänyt Montrealia vaan otti hieman itselleen paremmin sopivan homman. Syksyn 2004 lähestyessä sikariportaan tehtäviä ei NHL:ssä muutenkaan ole liikaa tarjolla.
Bob Gaineyn nimitys GM:ksi oli täydellinen valinta Canadiensilta - entinen Habs-legenda, joka puhuu sujuvasti sekä ranskaa että
englantia - hän aloitti peliuransa aikana, jolloin ranskanpuhuminen oli tärkeää Montrealissa ja se on
vieläkin. Gainey saavutti erittäin paljon menestystä kymmenen vuoden aikana Dallasissa voittaen
divisioonamestaruuden viidesti, Presidents Trophyn kahdesti ja Stanley Cupin kerran.
Bob Gainey on mies, joka osaa valita sanansa hyvin tarkasti ja huolellisesti. Hänen ensimmäinen
sanansa Montreal Canadiensin GM:nä oli myös hyvin valittu - vieläpä ranskaksi: "Bonjour".
Montreal Canadiens antoi tällä teolla hienon viestin kannattajilleen: hienoimmat traditiot omaava seura - kanadalaisen jääkiekon Mona Lisa - on vihdoinkin menossa oikeaan suuntaan.
Mario Lemieux katkaisi tällä viikolla siivet huhuilta, että hän tulisi jatkamaan uraansa muualla kuin
Pittsburghissä. Marion huhuttiin pelaavan joko NY Rangersissä tai Philadelphiassa. Tämän tehdäkseen
hänen olisi pitänyt ensin myydä osakkeensa Penguinsissä. Mario kuitenkin ilmoitti tällä viikolla ettei
hän ole vielä tehnyt päätöstä peliuran jatkamisesta ja jos hän päättää jatkaa pelaamista - se tulee
tapahtumaan Pittsburghissa.
Mario taas ei tällä teolla lähettänyt minkäänlaista viestiä, johon luottaa ensi kautta silmälläpitäen omille kannattajilleen, Pittsburghin maksaville katsojille. Lemieux ei onnistunut saamaan Steeltownin kaupunkia rakentamaan uuttaa hienoa hallia. Ja jos Mario Lemieux ei pysty uutta hallia saamaan Pittsburghissä - siihen ei pysty kukaan muukaan. Tulevaisuus ei näytä hyvältä. Vaikea tilanne Mariolle sinänsä muutenkin - hän pelaa periaatteessa ilmaiseksi omassa seurassaan; rahat liikkuvat vain taskusta toiseen.
Ja lopuksi; Stu Grimson - pitkään yksi NHL:n pelätyimmistä ja kunnioitetuimmista tappelijoista;
valmistui viime viikolla Manitoban yliopistosta suoritettuaan loppututkinnon pääaineenaan
taloustieteet. "The Grim Reaper" aloitti kiekkouransa Manitoban yliopistojoukkueesta, josta
ura vei NHL-kaukaloihin 12 kauden ajaksi; 792 NHL-ottelua - uran päätti pelottava aivotärähdysvamma,
joka tuli Georges Laraquen iskusta 18 kuukautta sitten.
Grimson pystyi suorittamaan opintonsa loppuun NHL:n pelaajayhdistyksen "Life After Hockey"-ohjelman
avulla. Hän suoritti kursseja Nashvillestä käsin paikallisen collegen kautta suorittaen Manitoban
tenttejä etäisoppilaana. Seuraavaksi Grimson aloittaa opinnot Memphisin yliopiston Law
Schoolissa kolmen vuoden lakitiedeohjelmassa ensi syksynä. Sielläkään Grimson ei pääse käyttämään
oikeita suoria ja uppercutteja hyväkseen kuten NHL-urallaan: "I can´t employ any of those tactics
I used to use. I don´t think that´ll fly at law school, from what I understand."
NHL:n kovanaamoista aikaisemmin Ken Baumgartner on suorittanut MBA-tutkinnon Harvardin
yliopistossa.
Jounin NHL-raportti Sport FM-radion taajuudella joka torstai.
Tämän kolumnin juttujen lähteinä - kuten joka viikko - mm. Edmonton Journal, Edmonton Sun, The Hockey
News, CTV Sportsnet, Hockey Night in Canada, TSN Thats Hockey sekä kaikki mahdolliset aihetta
koskevat artikkelit, kirjat, TV-uutiset, radio-ohjelmat ja puskaradion kautta kuullut jutut.