Alkukaudella aivan sekaisin ollut Blackhawks-puolustus tarjosi vastustajille mehukkaat mahdollisuudet maalineduskekkereille. Miltei jokaisen kaksinkamppailun hävinnyt ja fyysiseen peliin kykenemätön pakisto takerteli myös avauspelissä silmiinpistävästi. Vaikeuksissa olleen puolustuksen avuksi hälyytetty hyökkäys muovasikin koko joukkueen pelisysteemistä monotomisen peruuttelutaktiikan, jolloin 0-0 tähtäävän lopputuloksen turvaamiseksi hyökkäyspään luovuus tukahdutettiin täysin. Koko joukkueen voimin tapahtunut puolustus ei kuitenkaan tuonut kaivattua tulosta pitkän kauden aikana.
Puolustuksen luokattomien esitysten lomassa myös päävalmentaja Brian Sutterin erikoiset pakkiparit saivat osakseen huomiota. Esimerkiksi syyskaudella Alexander Karpovtsevin ja Steve Poapstin, Bryan Berardin ja Stephane Robidas’n sekä Nathan Dempseyn ja Steve McCarthyn kaksikoiksi valinneiden Sutterin valinnat ihmetyttivät, sillä samantyylisten puolustajien laittaminen parivaljakoiksi teki koko puolustuksesta hyvin haavoittavaisen sekä kyseenalaisesti roolitetun.
Kyseenalaisien valintojen ja epämääräisten peluutuksien takana piili todennäköisesti pyrkimys luoda energisyyttä ja inspiraatiota aneemiseen joukkueeseen. Loukkaantumisten vuoksi koko kauden ajan runsaasti sekoittuneet pakkiparit kuitenkin osoittivat ketjuruletin täysin tuloksettomaksi. Passiivista paikkapuolustusta pelanneiden takalinjojen otteet aiheuttivatkin runsaasti harmaita hiuksia niin valmennusjohdolle kuin kannattajillekin.
Paikkapuolustuksen nimeen vannonut valmennusjohto ei silti näyttänyt koko kauden aikana huomaavaan taktiikan epäonnistumista. Puolustusalueella passiivisesti paikallaan seisoneet pelaajat pitivät tiukasti oman tonttinsa, jolloin ainoastaan kiekollista miestä vartioinut peluri liikkui. Vastustajan saadessa pelinsä rullaamaan ja kiekon liikkumaan paikkapuolustus kuitenkin petti, sillä liikkeessä täysin jalkoihin jääneet Blackhawks-pelaajat eivät passiivisen taktiikan vuoksi pysyneet nopeassa vauhdissa ja rytminmuutoksissa mukana. Kiekollista miestä vartioineen pelaajan harharetket kostautuivatkin välittömästi muun pakan täydellisellä sekoamisella.
Erittäin lepsusti pelanneiden takalinjojen yksi monista synkistä hetkistä kasautui varsin esimerkillisesti maaliskuun 26. päivä Minnesota Wildia vastaan pelattuun otteluun. Yksi NHL:n vähiten maaleja tehneistä joukkueista hassutteli sekasortoisen Blackhawks-puolustuksen kustannuksella miten halusi iskien peräti kahdeksan maalia. Tiukasta trap-taktiikasta tunnetun Wild-joukkueen antama selkäsauna kuvasikin Blackhawks-puolustuksen pateettista tilaa paremmin kuin tuhat sanaa.
Loukkaantumisten ja pelaajakauppojen vuoksi paljon uusia naamoja nähneen aneemisen Blackhawks-puolustuksen joukosta nousi silti muutamia valopilkkuja. Etenkin kevään pelaajakauppojen johdosta kokoonpanoon siirtyneen Jim Vandermeerin pirteät otteet sekä vuodenvaihteen jälkeen oivaan vireeseen päässeen Bryan Berardin pistetehtailu loivat uskoa paremmasta tulevaisuudesta. Kauden aikana takalinjoilla vierailleet tulokkaat kuitenkin osoittivat parempien aikojen vaativan vielä muutaman vuoden kärsivällisen kehitystyön.
Johnathan Aitken
41 0+1=1 -9 70pim 17:15
Pilvenpiirtäjän kokoinen Johnathan Aitken lukeutuu kauden ehdottomien yllättäjien joukkoon. Kaivattua fyysisyyttä ja pyyteetöntä maalinedustyöskentelyä takalinjoille tuoneen kolossimaisen Aitkenin kauden aikaiset kaksi visiittiä Blackhawks-kokoonpanossa tuskin kuuluivat johtoportaan ja valmennusjohdon alkuperäisiin suunnitelmiin. Kovia taklauksia jaelleen ja tarvittaessa hanskat tiputtaen joukkuetovereitaan puolustaneen pakkijätin esitykset olivat yllättävistä käänteistä huolimatta positiivisia.
Aitkenin ensimmäinen visiitti Blackhawks-kokoonpanoon oli tuttujen loukkaantumisten saattelema. Bryan Berardin ja Steve McCarthyn nivusvammat mahdollistivat kanukkijätin kutsun NHL-kaukaloihin marraskuun 25. päivänä. Kelvollisia, joskaan ei kovinkaan häikäiseviä otteita farmijoukkueessa Norfolk Admiralsissa esittäneen Aitkenin kutsuminen oli silti varsin yllättävä, sillä virginialaisseuran takalinjojen puurtajien joukkoon lukeutui monta muuta kutsun ansainnutta pelaajaa.
Aneemisen puolustuksen fyysisyyden tarve painoi kuitenkin valmennusjohdon vaakakupissa niin paljon, että NHL-tasolla kokematon Aitken astutettiin Blackhawks-puolustuksen mukaan jo marraskuun 27. päivänä pelattuun otteluun. Erityisesti alivoimalla edukseen esiintyneen Aitkenin ensimmäinen visiitti jäi kuitenkin melko lyhyeksi: kanadalaispuolustajan matka vei jo joulukuun 4. päivä takaisin Admiralsin riveihin.
Jälleen kerran loukkaantumissuman hätäaavuksi kutsuttu Aitken palasi Blackhawks-kokoonpanoon vielä joulukuun puolella. Joulukuun 18. päivä olkapäänsä loukanneen Jason Strudwickin jättämä aukko täytettiin seuraavana päivänä apuun kutsutulla Aitkenilla. Maaliskuun 16. päivään asti kestänyt toinen visiitti osoitti sekä Aitkenin avut että puutteet. Mahtavien raamiensa ansiosta Aitken oli mainio mies fyysisessä pelissä ja maalinedusväännöissä, mutta uskomattoman hitaiden ja kankeiden jalkojensa ansiosta samalla aivan liian hidas NHL-vakiokokoonpanon rooliin.
Kaikkiaan 41 ottelua Blackhawks-takalinjoilla kiekkoilleen Aitkenin toinen vierailu Blackhawks-kokoonpanossa päättyi lopulta sairaslomalla olleen Steve Poapstin paluuseen. Loukkaantumisten vuoksi eräänlaisessa poikkeustilassa Blackhawks-puolustuksen avuksi kutsuttu Aitken oli näin ollen NHL:n sääntöjen mukaan lähetettävä takaisin farmiin Norfolk Admiralsiin. Takaisin kutsuminen olisi vienyt Aitkenin waivers-listalle, josta miehen olisi voinut napata mikä tahansa NHL-joukkue, koska Aitken oli niin sanottu kolmannen vuoden NHL-pelaaja.
Anton Babchuk
5 0+2=2 -1 2pim 12:43
Blackhawks-puolustajanuorison lupaavimpiin tapauksiin kuuluva Anton Babchuk kohautti jo harjoitusleirillä sekä organisaation henkilökuntaa että joukkueen kannattajia uskomattoman lujalla lyöntilaukauksellaan. Leirin jälkeen farmijoukkue Norfolk Admiralsiin kehittymään lähetetty Babchuk ilahdutti Blackhawks-kannattajia kuitenkin jälleen tammikuun puolella. Nathan Dempseyn kyynerpäävamman sekä Steve Poapstin aivotärähdyksen vuoksi Blackhawks-kokoonpanoon tammikuun 8. päivä kutsutun Babchukin NHL-debyytin lisäksi tammikuu tarjosi myös muita ilonaiheita venäläisnuorukaiselle.
Tammikuun 8. päivänä tapahtuneen ensimmäisen NHL-kutsun lisäksi Babchuk valittiin samaisena päivänä AHL:n tähdistöotteluun. Valinta oli luonnollisesti suuri kunnia tulokaskautta pelaavalle Babchukille, mutta ennen kaikkea osoitus nuorukaisen valtavasta potentiaalista. Vaikka Babchukin ensimmäinen NHL-visiitti kesti ainoastaan tammikuun 18. päivään asti ja vaikka aluksi hermostuneen puolustajanuorukaisen otteet olivat paikoitellen varsin haparoivia, venäläislupaus osoitti raudanlujan lämärinsä ansiosta kykynsä etenkin vaarallisena viivamiehenä.
Toisen kerran Blackhawks-takalinjoille maaliskuun 4. päivä kutsuttu Babchuk iski seuraavana päivänä pelatussa ottelussa NHL-uransa ensimmäisen maalin - tai näin ainakin luultiin. Ottelun jälkeen tulokashyökkääjä Tuomo Ruutu kuitenkin vaati maalitilanteen tarkistamista, sillä suomalaisnuorukaisen mielestä tämän maila oli osunut Babchukin maaliin viuhuneeseen laukaukseen. Tarkastuksen jälkeen maali merkittiin lopulta Ruudulle, joka vei näin Babchukin NHL-uran avausmaalin itselleen.
NHL-urallaan vielä lukuisia maaleja laukovan Babchukin toinen visiitti jäi lyhyeksi. Organisaation johtoporras passitti Babchukin jo maaliskuun 5. päivä pudotuspelipaikasta tiukasti kamppailleen Admiralsin puolustukseen. Blackhawks-takalinjoilla kaikkiaan viisi ottelua pelanneelle ja varsin vähäiselle peliajalle jääneelle venäläiskeltanokalle loppukauden tärkeät Admirals-ottelut olivat kuitenkin varmasti opettavampi kokemus kuin satunnaiset minuutit NHL-kaukaloissa. Babchukin lupaavan tulevaisuuden kannalta rauhallinen ja tasapainoinen kehitys saattoikin näin ollen tapahtua ainoastaan osaavan Admirals-valmentaja Trent Yawneyn johdolla.
Michal Barinka
9 0+1=1 -5 6pim 13:48
Keväisen suursiivouksen ja pelaajakauppojen seurauksena, mutta myös loukkaantumisten vuoksi runsaasti uusia kasvoja vilisseet Blackhawks-takalinjat saivat uutta väriä myös tsekkipuolustaja Michal Barinkasta. Kevään aikana organisaation nuoria lupauksia katsastaneet sikariporras ja valmennusjohto antoivat maaliskuun 11. päivä myös Barinkalle mahdollisuuden näyttää taitonsa.
NHL-kutsua seuranneena päivänä ensimmäisen NHL-pisteensä saalistanut Barinka ylitti valmennusjohdon villeimmätkin odotukset. Farmijoukkue Norfolk Admiralsissa hyvin pelanneen Barinkan panos NHL-kaukaloissa sai nuoria pelaajia karskilla otteella ohjaavan Blackhawks-päävalmentaja Brian Sutterinkin ylistämään tsekkinuorukaista yhdeksi organisaation parhaimmista lupauksista.
Yllättävän kypsästi NHL-tasolla esiintyneen sekä fyysistä peliä viljelleen Barinkan visiitti Blackhawks-kokoonpanossa poiki lopulta yhdeksän ottelua. Maaliskuun 28. päivä takaisin Admirals-puolustuksen tueksi lähetetty tsekkinuorukainen jätti joka tapauksessa erittäin positiivisen kuvan itsestään. Samalla usko Blackhawks-puolustuksen valoisampaan tulevaisuuteen vahveni entisestään.
Bryan Berard
58 13+34=47 -24 53pim 21:46
Toimitusjohtajaksi lokakuun lopulla asettuneen Bob Pulfordin ensimmäinen pelaajahankinta oli samaisen kuun 31. päivänä Blackhawks-puolustuksen avuksi vapaana agenttina siirtynyt Bryan Berard. Liukasjalkaisesta Berardista toivottiin välitöntä apua etenkin takkuilleeseen ylivoimapeliin ja kiekonylöstuontiin. Koko alkukauden sopimuserimielisyyksien vuoksi missannut puolikuntoinen Berard ei kuitenkaan kyennyt välittömiin ihmetekoihin.
Päinvastoin. Kovalla ryminällä takalinjojen sankariksi hehkutettu Berard takerteli yllättävänkin paljon syyskauden otteluissa. Joulukuun 12. päivänä ilmennyt nivusvamma oli seurausta liian raivokkaasta yrityksestä sekä liian kovista peliminuuteista. Vielä parhaimpaa vauhtiaan hakenut jenkkipuolustaja ei yksinkertaisesti kyennyt ratkaisemaan sitkeässä suossa rämpineen joukkueen kaikkia ongelmia.
Joulukuinen nivusvamma ei kuitenkaan aiheuttanut suurempia huolia hyökkäyspelin katalysaattoriksi toivotun Berardin moottorin lämpeämisessä. Kenties Blackhawks-puolustajalegenda Keith Magnusonin traaginen menehtyminen auto-onnettomuudessa joulukuun 15. päivä ja tätä seurannut Berardin alunperin itselleeen valitseman pelinumeron vaihto Magnusonille kunnioitetusta kolmosesta numeroon neljä sai Berardin jalat hiljalleen vertymään.
Yhtä kaikki, vuodenvaihteen jälkeen huimaan vireeseen päässyt Berard osoitti miksi yhdysvaltalaispuolustaja oli varattu vuonna 1995 koko varaustilaisuuden ensimmäisenä ja miksi parhaalle tulokkaalle jaettava Calder Trophy oli päätynyt hänen käsiinsä kauden 1996-1997 päätteeksi. Blackhawks-hyökkäyksiä tehokkaasti tukeneen ja ylivoimapeliä hiljalleen vahvistaneen Berardin pistetili karttuikin kevään aikana vakuuttavasti samalla kun jenkkipakin nimi nousi vähitellen koko liigan puolustajien pistepörssin kärkikymmenikköön.
Tehokas hyökkäyspeli vakuutti organisaation valmennusjohdon ja sikariportaan Berardin kelvollisesta kunnosta ja terveydentilasta. Vaikka kaudella 1999-2000 kärsitty vakava silmävamma oli vaurioittanut Berardin toista silmää ja näkökykyä merkittävästi, yhdysvaltalaispuolustaja pystyi silti erittäin tehokkaisiin kiekonylöstuonteihin ja avauksiin. Itseasiassa Berard oli paikoitellen hyvinkin aneemisen Blackhawks-puolustuksen ainoa kelvolliseen avauspeliin kyennyt puolustaja.
Hyökkäyksien tukemisen ja kiekollisen pelin liiallinen kasautuminen Berardin harteille näkyi kohtalokkaasti. Vaikka 58 ottelussa kerätyt 47 pistettä ja liigan puolustajien pistepörssin kahdeksas sija olivat enemmän kuin loistavia saavutuksia, tilastoihin vastapainoksi piirtyneet karmeat plusmiinuslukemat -24 olivat rohkeiden hyökkäyspään nousujen ja kauhistuttavien kiekonmenetysten kääntöpuoli. Puolustuspäässä täysin tuuliajolla seilanneen Berardin virheiden paikkaajaksi ei heikkotasoisesta puolustuksesta noussutkaan ketään.
Hyökkäspäässä erittäin tehokkaaksi vahvistukseksi lopulta osoittautunut Berard kaipasikin vierelleen varmaa puolustuspään spesialistia. Vaikka Berard kykeni nopeutensa ansiosta paikkaamaan monet kiekonmenetyksensä, virheitä tapahtui aivan liikaa, jotta nuori ja heikkotasoinen puolustus olisi kyennyt auttamaan runsaasti vaaratilanteita aiheuttanutta jenkkipankkia. Puolustuksen kiekollista peliä sekä ylivoimaa auttamaan toivottu Berard pystyikin täyttämään oman roolinsa melko mallikkaasti - liukasjalkaisen ja kelvolliseen puolustuspeliin itse kykenemättömän yhdysvaltalaisen pariksi vain ei ollut istuttaa ketään virheiden paikkaajaa.
Nathan Dempsey
58 8+17=25 -5 30pim 23:47
Pitkään farmissa tahkonnut ja kaudeksi 2002-2003 Blackhawks-palkkalistoille liittynyt Nathan Dempsey onnistui vakiinnuttamaan vakiokokoonpanon paikan NHL:ssä vasta viime kaudella. Jo ikuiseksi lupaukseksi tuomitun Dempseyn viime kaudella palkittu puurtaminen farmisarjoissa kantoi hedelmää myös kuluneella kaudella. Vahvan kauden pelannut Dempsey olikin yksi nuorentuneen ja loukkaantumisista kärsineen Blackhawks-puolustuksen vähäisistä avainhahmoista.
Hyvänä hyökkäyspään pelaajana tunnetun Dempseyn haparoiva ja epävarma puolustustyöskentely otti suurimmat edistysaskeleet kuluneella kaudella. Kaukaloissa aiemmin ainoastaan pienissä rooleissa esiintyneen Dempseyn varmistunut puolustuspeli näkyikin kasvaneessa peliajassa niin tasakentällisin kuin alivoimassakin. Varsin tasapainoisen kauden pelanneen vikkeläjalkaisen kanukkin loukkaantumiset jäivät myös vähäisiksi, sillä ainoastaan tammikuun 7. päivästä samaisen kuun 17. päivään paranneltu kyynerpäävamma sekä helmikuun lopun kahden ottelun huili pitivät Dempseyn poissa kaukaloista.
Kaikinpuolin kelvon kauden pelannut Dempsey joutui kuitenkin organisaation sikariportaan kevätsiivouksen uhriksi. Maaliskuun 3. päivänä Los Angeles Kingsiin siirtyneen Dempseyn kauppaaminen herätti hyvien otteiden vuoksi kummastusta, mutta Blackhawks-pakan tulevaisuuden kannalta kyseisen siirto oli sittenkin varsin looginen. Bryan Berardin, Steve McCarthyn ja Stephane Robidas’n kanssa hyvin samankaltaisten puolustajien ryhmään kuuluvan 29-vuotiaan Dempseyn kauppaaminen oli eittämättä järkevintä etenkin Dempeyn iän vuoksi. Nuoremmille tilaa antanut siirto palvelikin näin samalla sekä jo kokoonpanossa olleita puolustajia että kokoonpanoon mahdollisesti tulevaisuudessa liittyviä lupauksia.
Blackhawks-nutussa kaikkiaan 58 ottelussa esiintyneen Dempseyn pirteän kauden pistesaldoksi kertyi lopulta mukavat 25 pistettä. Vakuuttavimmat lukemat piirtyivät silti keskimääräisen peliajan osoittaneeseen sarakkeeseen: runsaat 23 minuuttia ottelua kohden tahkoneen kanukkipakin peliaika oli selkein osoitus varmistuneesta yleispelistä.
Burke Henry
23 2+4=6 0 24pim 17:02
Blackhawks-kokoonpanon ja farmijoukkue Norfolk Admiralsin välisen kiivaan hissiliikenteen vakiomatkustajaksi ajautuneen Burke Henryn kausi oli ymmärrettävästi hyvin pirstaloinen. Kauden aikana kolme eri visiittiä Blackhawks-puolustukseen tehnyt Henry olikin loukkaantumissumien hätäavustien selkeä ykkösnimi. Kaksijakoisesta kaudesta ja aaltoilevista esityksistä huolimatta nuoren kanadalaisen tilille kertyi kaikkiaan 23 ottelua Blackhawks-paidassa.
Admirals-kannattajien suurimmaksi sylkykupiksi joutuneen Henryn luokattomat otteet virginialaiseuran puolustuksessa eivät Blackhawks-visiitteihin kenties olisivat oikeuttaneet. Silti Blackhawks-johtoportaan mystiset aivotukset toivat puolustuspäässä haparoineen Henryn kolme kertaa NHL-kaukaloihin. Joulukuun 12. päivänä nivusensa loukanneen Bryan Berardin sairasloma mahdollisti Henryn ensimmäisen visiitin. Joulukuun 12. päivästä tammikuun 2. päivään asti kestänyt vierailu toi mukanaan muun muassa kanadalaispuolustajan uran ensimmäisen NHL-maalin.
Tammikuun 20. päivästä helmikuun 20. päivään kestänyt toinen vierailu ja Deron Quintin selkävamman vuoksi mahdollistunut maaliskuun 30. päivästä huhtikuun 2. päivään asti kestänyt kolmas visiitti kuitenkin osoittivat miksi Henry oli joutunut Admirals-kannattajien silmätikuksi. Vaikka Henry kykeni aggressiivisella pelillään rikkomaan vastustajien peliä ja vaikka hän pystyi kovalla lyöntilaukaukselleen luomaan satunnaisia maalipaikkoja, erittäin epävarma ja ailahteleva puolustustyöskentely teki kanukkinuorukaisesta varsin hyödyttömän ja riskialttiin AHL-tasolle kuuluvan pelaajan.
Alexander Karpovtsev
24 0+7=7 -17 14pim 19:55
Blackhawks-puolustuksen suurimpana vitsauksena kannattajia pitkään piinanneen Alexander Karpovtsevin luokattomat komediaesitykset saivat jatkoa myös kuluneella kaudella. Ei riittänyt, että Blackhawks-kapteeniston häväisevästi tämän luistelevan hasardiautomaatin rinnuksiin iskettiin varakapteenin A-kirjain Alexei Zhamnovin ja Eric Dazen sairaslomien aikana. Päinvastoin, kulunut kausi tarjosi Karpovtsevin jo ennestään uskomattomiin kauhutarinoihin lisää ällistyttäviä käänteitä ja hiuksia harmaannuttaneita kömmähdyksiä.
Karpovtsevin koomisen kauden ehdoton huippuhetki näki päivänvalonsa lokakuun 24. päivä San Jose Sharksia vastaan pelatussa ottelussa. Suoraan aloituksen jälkeen tarkan ja viuhuvan rannelaukauksen omaan maalin iskeneen Karpovtsevin pelätty lyöntilaukaus kuitenkin katosi mystisesti kyseisen osuman jälkeen: venäläisveteraanin kauden pistesaldoksi kertyi ainoastaan seitsemän syöttöpistettä. Seuraavat kaksi viikkoa toivat sitä vastoin lisää taattua Karpovtsev-komediaa.
Marraskuun 1. päivä St. Louis Bluesia vastaan pelatussa ottelussa anteliaalla tuulella ollut Karpovtsevin lahjoitti kiekon ihmeempiä empimättä Blues-hyökkääjä Dallas Drakelle, joka niittäsi alivoimalla välittömästi ottelun voittomaalin. Seuraavana iltana Anaheim Mighty Ducksia vastaan tahkotussa mittelössä Karpovtsevin tarkka ohjaus upposi Blackhawks-maalia vartioineen Michael Leightonin taakse pilaten nuorukaisen mahdollisuuden nollapeliin.
Koko kauden uskomattoman määrän harhasyöttöjä suoraan vastustajille jaelleen ja puolustuspäässä totaalisesti lepsuilleen Karpovtsevin tutut loukkaantumiset olivatkin kuin lottovoitto jo muutoinkin liikaa sekoilleelle Blackhawks-puolustukselle. Kuluneella kaudella jälleen muhkeat 43 ottelua olkapää- ja nilkkavammojen vuoksi sairastuvalla viettäneen venäläisen posliinipatsaan positiiviset hetket jäivätkin erittäin vähäisiksi.
Karpovtsevin aikaisemmin muuta joukkuetta edes hiukan auttaneet tehokkaat laukausten blokkaukset loistivat poissaolollaan lähes täydellisesti. Erittäin laiskasti ja passiivisesti pelanneen venäläiskonkarin ainoan avun uupuminen tekikin miehestä lopulta täysin hyödyttömän tapauksen. Silti runsaasti peliaikaa niin tasakentällisin kuin erikoistilanteissakin saanut Karpovtsev kuului sitkeästi päävalmentaja Brian Sutterin lempilapsiin.
Sutterin sanoin maailmanluokan puolustajiin lukeutuvan Karpovtsevin Blackhawks-taru sai pitkään odotetun päätöksensä kevään suursiivouksen tiimellyksissä. Pitkin kevättä veteraanipelaajia kaupannut sikariporras vastasi kiukkuisten kannattajien rukouksiin viimein siirtorajalla. New York Islandersiin vuoden 2004 neljännen kierroksen varausvuoroa vastaan kaupattu Karpovtsev oli näin vihdoin ja viimein poistunut Blackhawks-joukkueen keskuudesta.
Karpovtsevin kauppaamista kuin Stanley Cup -voittoa juhlineet kannattajat saivat tukensa myös Blackhawks-radioselostaja Pat Foleyltä. Maaliskuun 11. päivä New Jersey Devilsiä vastaan pelatun ottelun erätauolla Karpovtsevia noin kahden minuutin ajan rankasti kritisoinut Foley purkikin sekä omat, mutta samalla varmasti myös miltei jokaisen Blackhawks-kannattajankin patoutumat liian kauan koko organisaatiota kiusannnutta puolustajafloppia kohtaan. Runsaan kolmen Blackhawks-kauden aikana uskomattomat 131 ottelua loukkaantumisten vuoksi huilannut Karpovtsev saikin kuulla kunniansa koko rahan edestä.
Jälleen kerran murheellisen kauden kannattajille tarjonneen Karpovtsevin Blackhawks-taru toi siis lopulta riemukkaan päätöksen. Kuluneella kaudella Blackhawks-puolustuksessa ainoastaan 24 ottelussa esiintyneen, seitsemän syöttöpistettä saalistaneen ja plusmiinussaldossa odotettuihin -17 lukemiin jääneen Karpovtsevin palveluksia jääkään tuskin kukaan kaipaamaan.
Jon Klemm
19 0+1=1 +6 20pim 21:21
Viime kausilla Blackhawks-puolustuksen ehdottomiin avainhahmoihin ja kivijalkoihin kuuluneen Jon Klemmin kulunut kausi näytti 34-vuotiaan veteraanin vauhdissa selkeitä ikääntymisen merkkejä. Vielä lokakuussa etenkin alivoimalla esimerkillisesti puolustusta johtaneen Klemmin kausi valui kuitenkin jo marraskuussa valitettavaan alamäkeen. Marraskuun aikana todella vaisusti pelannut kanukkikonkari olikin lopulta ensimmäinen pelaajakauppojen kohde.
Runsaan kahden Blackhawks-kauden aikana vastuullisissa ykkös- ja kakkospuolustajien rooleissa pelanneen Klemmin vaisuus ja väsyminen olivat toisaalta ymmärrettäviä. Blackhawks-puolustuksen johtohahmona urakoinut Klemm joutui tahkomaan ilta toisensa jälkeen liian vastuullisilla tonteilla miehen sopiessa parhaiten kakkos-kolmospuolustajapareihin. Marraskuun 17. päivä Dallas Starsiin kaupattu Klemm pääsikin uudessa joukkueessaan juuri kyseisille tonteille.
Vaikka kokeneen Klemmin kauppaaminen jätti suuren aukon Blackhawks-puolustukseen, kauppa oli koko joukkueen tulevaisuutta ajatellen mainio. Veteraanimateriaalin kauppaaminen antoi nuorelle pelaajakaartille välittömän mahdollisuuden astua vastuullisempiin rooleihin samalla kun farmissa tahkonneiden nuorten NHL-taipaleen tieltä poistui jälleen yksi este. Vaihtokaupassa Blackhawks-kokoonpanoon liittyneen Stephane Robidas’n pirteät otteet auttoivat myös varsin nopeasti unohtamaan 19 ottelussa Blackhawks-nutussa esiintyneen Klemmin nimen lähes kokonaan.
Lasse Kukkonen
10 0+1=1 -2 4pim 13:37
Hyvin sujuneen harjoitusleirin ansiosta itselleen paikan Blackhawks-kokoonpanosta raivanneen Lasse Kukkosen kausi jäi NHL-tasolla varsin mitäänsanomattomaksi. Blackhawks-paidassa vain kymmenessä ottelussa lopulta viilettäneen oululaisen kausi sujuikin pääasiassa farmijoukkue Norfolk Admiralsin puolustuksen avainhahmona. Admirals-takalinjoilla hyvin sujuneista otteista ja Blackhawks-puolustuksen lukuisista loukkaantumisista huolimatta Kukkosen nimi nähtiin alkukauden lisäksi vain kerran uudestaan Blackhawks-kokoonpanon nimilistassa.
Alkukaudella vähäisiä pelimuutteja kellottanut Kukkonen nähtiin varsin usein pressikatsomossa. Vaikka Kärppä-kasvatti olikin yksi varmimmista Blackhawks-puolustajista, valmennusjohto Brian Sutter etunenässä katsoi muiden puolustajien ansainneen pelipaikan kokemattoman Kukkosen sijaan. Lausunnoissaan Sutter myönsi, ettei Kukkosen istuttaminen pressikatsomossa tuntunut hyvältä, mutta julisti samaan hengenvetoon, että nuorten oli ennen kaikkea ansaittava peliaikansa.
Lausunto oli eittämättä hieman ristiriitainen, mutta kenties Sutterin ja valmennusjohdon näkemykset Kukkosen otteista erosivat muiden huomioista. Oli vähäisten peliminuuttien ja pressikatsomokomennusten syyt mitkä tahansa, Kukkosen tie vei lopulta marraskuun 8. päivä farmijoukkue Norfolk Admiralsin avuksi. Toisaalta passitus oli tasaisesti ja varmasti pelanneelle Kukkoselle harmillinen, sillä esityksillään mies olisi kyennyt auttamaan heikkotasoista Blackhawks-puolustusta - vaikka kokemattomuus saattoikin toisinaan näkyä.
Kukkosen kehityksen ja uran kannalta passitus saattoi kuitenkin olla parhain vaihtoehto. Vähäiselle peliajalle Blackhawks-takalinjoilla jäänyt Kukkonen pääsi Admirals-kokoonpanossa kellottamaan varmoja ja korkeita peliminuutteja vastuullisessa roolissa. Admirals-avainpakin rooli saattoikin olla seuraavia kausia ajatellen hedelmällisempi vaihtoehto kuin satunnaiset minuutit sekasortoisessa Blackhawks-puolustuksessa.
Deron Quintin polvivamma tammikuun 23. päivä mahdollisti Kukkosen toisen vierailun Blackhawks-kokoonpanoon. Toinen visiitti toi mukanaan oululaisen ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan NHL-pisteen tammikuun 28. päivä Vancouver Canucksia vastaan pelatussa ottelussa. Melko hyvin sujunut ottelu ja uran ensimmäinen NHL-piste toivat kuitenkin vain vähän ilonaiheita. Jälleen pressikatsomoon passitetun Kukkosen matka jatkuikin jo tammikuun 31. päivä takaisin Admiralsin riveihin.
Toisen vierailun päätteeksi pressikatsomossa popcornia syöneen Kukkosen istuttaminen katsomossa oli kuitenkin alkukauden komennuksia kummallisempi. Vaikka Blackhawks-kokoonpano oli laitahyökkääjä Ryan Vandenbusschen loukkaantumisen seurauksena vajaa, valmennusjohto ei NHL:n sääntöjen vuoksi voinut peluuttaa Kukkosta: Vandenbusschen loukkaantumisen kanssa samaan aikaan vammoistaan toipuneen ja puolustajaksi listatun Jason Strudwickin paluu kokoonpanoon sekä Blackhawks-takalinjoilla loukkaantumisten hätäapuina jo valmiiksi olleet puolustajat Johnathan Aitken ja Burke Henry tekivät Kukkosen peluutuksesta mahdottoman.
Liigan sääntöjen mukaan kullakin joukkueella saa nimittäin olla ainoastaan kaksi hätäapupelaaja puolustuksessa - polvivammasta kärsinyttä Deron Quintia paikannut Kukkonen oli tässä tapauksessa kolmas. Näin ollen sikariportaan ja valmennusjohdon sekoilujen seurauksena loukkaantuneena ollut Vandenbussche istuikin vaihtoaitiossa samalla kun täysin terveenä ollut Kukkonen pyöritteli peukaloitaan pressikatsomossa.
Steve McCarthy
25 1+3=4 -9 8pim 19:21
Vuonna 1999 ykköskierroksella varatusta Steve McCarthysta odotettiin pitkään Blackhawks-puolustuksen johtohahmoa. Uran aaltoileva alku ja hissiliike farmin sekä NHL:n välillä hiljensivät kuitenkin kovimpia odotuksia kanadalaisnuorukaisen kohdalta. Vaikka 23-vuotiaasta McCarthysta voi yhä kehittyä kovan luokan NHL-puolustaja, suitsutus koko puolustuksen johtajasta on kadonnut realiteettien kohdatessa suuret unelmat.
Kauden alkaessa tulevaisuutensa tienhaarassa seisonut McCarthy kuitenkin osoitti kykenevänsä mallikkaisiin suorituksiin. Erittäin pirteän alkukauden pelannut kanadalaispuolustaja osoittikin hyvän kiekollisen pelin ohella pystyvänsä varsin varmaan puolustustyöskentelyyn. Vaikka liukasjalkainen McCarthy saattoi yhä paikoitellen kadottaa vartioimansa miehen ja vaikka liika yritteliäisyys ja energisyys saattoivat aiheuttaa vaaratilanteita, nuorukainen osoitti selkeää kehittymistä yllättävän kypsillä otteillaan.
Puolustuspäässä petranneen McCarthyn varmuus tuli toisaalta pakon edessä. Hyvänä kiekollisena puolustajana varmistaviin rooleihin muun muassa Nathan Dempseyn ja Bryan Berardin parina pelaamaan pakotettu McCarthy ei kyennytkään tuomaan parhaita kykyjään esille. Lähes koko Blackhawks-uransa epäkelvollisilla tonteilla pelanneen McCarthyn puolustavampi rooli on toki tuonut puolustuspään varmuutta nuorukaisen otteisiin, mutta samalla tukahduttanut tämän todellista potentiaalia.
Parhaimmillaan vapaammassa ja hyökkäävämmässä roolissa esiintyvän McCarthyn onnistunut kausi osoitti nuorukaisen kuitenkin pystyvän monipuoliseen peliin. Hyvin alkanut kausi otti erittäin valitettavaa takapakkia marraskuun 25. päivä McCarthyn nivusvammojen vuoksi. Sitkeät nivusvammat pitivät nuorukaisen lopulta kaukaloiden ulkopuolella aina maaliskuun 28. päivään asti rajoittaen kauden esiintymiset ainoastaan 25 otteluun.
McCarthyn koko kauden päättäviksi pelätyistä nivusvammoista toipuminen oli kanukkipakin tulevaisuutta ajatellen erittäin positiivinen seikka. Pelituntuma ja hyvät otteet kauden lopulla loivat yhä vankistuvaa uskoa McCarthyn noususuhdanteiselle kehitykselle - vaikka nuorukaisesta ei aivan ykköspakkia tulisikaan.
Steve Poapst
53 2+2=4 -16 26pim 22:14
NHL-urallaan todellisen tuhkimotarinan läpikäynyt ja ikuiseksi farmijyräksi julistettu Steve Poapst oli viime kauden Blackhawks-puolustuksen ehdottomia yllättäjiä ja voimamiehiä. Varmaa puolustustyöskentelyä ja yksinkertaista peliä esittäneen Poapstin niksit olivat kuitenkin ilmeisesti kadonneet täydellisestä kesän aikana. Aikaisemmin alivoimapelin avainhahmoihin kuulunut ja puolustuspään harvoihin tasapainoisiin puurtajiin lukeutunut Poapst olikin täysin eri mies etenkin alkukaudella.
Syyspuoliskolla täysin tuuliajolla ollut Poapst voidaan liittää kauden totaalisten epäonnistujien sankkaan joukkoon. Erityisesti alivoimalla uskomattoman sekasortoisesti surffailleen kanukkikonkarin kauden murheellinen ensimmäinen puolisko päättyi lopulta tammikuun 7. päivä kärsittyyn aivotärähdykseen. Aivotärähdyksen vuoksi sairaslomalla maaliskuun 16. päivään asti olleen Poapstin kaudesta ei juurikaan positiivista kerrottavaa jääkään.
Kaikkiaan 53 ottelussa esiintyneen Poapstin epäonnistunut kausi kertonee kuitenkin miehen todellisista kyvyistä. Urallaan pääasiassa farmiliigoissa tahkoneen kanadalaisen viime kausi oli kaikin puolin todella onnistunut, mutta samalla kenties myös todella yli odotusten sujunut. Itsensä ylittänyt Poapst palasikin kuluneella kaudella mitä todennäköisimmin todelliselle tasolleen, jolloin liiallinen vastuunkantaminen ja paineet mursivat koko pakan kohtalokkaasti.
Deron Quint
51 4+7+11 -26 18pim 18:07
Irtisanotun GM Mike Smithin kesän harvoihin pelaajahankintoihin kuulunut Deron Quint sai kuluneen kauden aikana pistävää kritiikkiä osakseen. Loukkaantumisten vuoksi peräti 51 ottelussa esiintyneen Quintin alkuperäinen seitsemännen puolustajan rooli kasvoikin yllättävän isoksi kauden kuluessa. Näin ollen ei olekaan ihme, että niin yli- kuin alivoimallakin peliaikaa saaneen Quintin runsas peluutus hyvin pelanneiden, mutta kokemattomien tulokkaiden sijaan miellettiin kyseenalaiseksi valinnaksi.
Puolustuspäässä epävarmasti ja erittäin ailahtelevasti pelanneen ja vain välttävään kiekolliseen peliin kyenneen Quintin hyöty saamattomalle puolustukselle oli vähäinen. Taitojensa puolesta vain satunnaisiin loukkaantumistuurauksiin kykenevän Quintin huima pelimäärä sekä varsin korkeat peliminuutit toivatkin esille yhdysvaltalaispuolustajan marginaaliset kyvyt: ennakkokaavailuja vastuullisempaan rooliin ajautunut Quint hapuili erityisesti puolustustyöskentelyssään luoden lukuisia vaaratilanteita ja netoten plusmiinustilastoihinsa koko joukkueen pohjanoteerauksen lukemilla -26.
Juuri Quintin runsas peluutus kuvasi esimerkillisesti koko Blackhawks-puolustuksen murheellista tilannetta. Lähinnä sopimuksensa vuoksi koko kauden Blackhawks-kokoonpanossa pysynyt ja ainoastaan tammikuisen polvivamman sekä maaliskuisen selkävamman johdosta hetkellisesti kaukaloista sivussa ollut Quint olisi kilpailukykyisissä joukkueissa ajautunut automaattisesti farmijoukkueisiin - saamattomassa ja heikkotasoisessa Blackhawks-puolustuksessa valitettavasti ei.
Stephane Robidas
45 2+10=12 +6 33pim 20:55
Bob Pulfordin kauden ensimmäinen pelaajakauppa marraskuun 17. päivänä lähetti konkaripuolustaja Jon Klemmin Dallas Starsiin. Kyseinen kauppa toi samalla 27-vuotiaan puolustaja Stephane Robidas’n Blackhawks-kokoonpanoon. Nuoruutta ja energisyyttä takalinjoille tuoneen Robidas’n avut räväkässä taklauspelissä ja vauhdikkaassa luistelussa olivat sekä sikariportaan että valmennusjohdon tiedossa, mutta kanadalaispakin 45 ottelussa saalistamat 12 pistettä ja plusmiinustilastoon piirtyneet lukemat +6 olivat silti odottamattomia yllätyksiä.
Stars-takalinjoilla varsin pieneen rooliin jäänyt Robidas kasvoi Blackhawks-puolustuksessa yhdeksi kevätkauden avainnimistä. Ennakkoluulottomasti kentän kummassakin päässä esiintyneen Robidas’n vahva luistelu ja kovat taklaukset olivat kaivattuja piristeitä aneemiselle puolustukselle. Alivoimalla vakiominuutteja kellottaneen kanadalaisen tasainen työskentely puolustuspäässä keräsi kuitenkin suurimmat kehut. Vaikka ärhäkkä taklauspeli ja liika energisyys ajauttivat Robidas’n paikoitellen ulos tilanteista, kokonaisvaltaisesti hyvin pelannut kanukkipakki jätti silti varsin positiivisen kuvan itsestään.
Robidas’n pirteästi sujunut kausi päättyi kuitenkin valitettavaan poskiluun murtumiseen helmikuun 29. päivä. Koko loppukaudeksi sivuun joutuneen Robidas’n menetys oli heikkotasoiselle Blackhawks-puolustukselle paha takaisku, vaikka joukkue olikin hukannut pudotuspelimahdollisuutensa jo syksyllä. Liikkuvutta ja fyysisyyttä tuonut Robidas kun oli ollut aneemisten takalinjojen harvoja valopilkkuja.
Jason Strudwick
54 2+2=4 -16 73pim 14:43
Kauden hyökkääjänä aloittanut Jason Strudwick siirtyi varsin nopeasti nelosketjun laidasta puolustuksen avuksi. Erityisesti fyysisyyttä lisäämään kaivatun Strudwickin siirron taustalla oli luonnollisesti puolustuksen loukkaantumiset, mutta erityisesti pyrkimys herätellä lepsusti pelanneita takalinjoja. Alkukaudella silmiinpistävästi fyysiseen peliin kykenemätön ja lähes jokaisen kaksinkamppailun hävinnyt Blackhawks-puolustus ei kuitenkaan saanut Strudwickista kaipaamaansa piristäjää.
Vaikka Strudwick kykeni satunnaisesti kelvollisiin suorituksiin ja esimerkilliseen painiin maalinedustalla ja kulmaväännöissä, karmeat notkahdukset puolustuspäässä loivat kanadalaiskonkarin kokonaissaldosta melko murheellisen. Fyysisessä pelissä loistanut, mutta hitaista jaloista ja kankeista käsistä kärsinyt Strudwick jäikin aivan liian usein vikkelien vastustajien jalkoihin. Ainoastaan maalinedustaistojen ja kulmavääntöjen erikoismieheksi Strudwick olikin aivan liian epävarma puolustustyöskentelyssään.
Vaisun kauden kiekkoillut ja lopulta 54 ottelussa esiintynyt Strudwick muodosti kolossimaisen Johnathan Aitkenin kanssa liian yksiulotteisten puolustajien kaksikon. Liigan huippujoukkueiden pakistoissa kumpainenkin olisi ollut kelvollinen tuuraaja seitsemännen puolustajan roolissa. Heikkotasoisessa ja loukkaantumisista kärsineessä Blackhawks-puolustuksessa kumpikin miehistä joutui kuitenkin taitoihinsa nähden liian vastuullisille tonteille.
Jim Vandermeer
23 2+10=12 -6 58pim 21:10
Kevään suursiivouksen ja pelaajakauppojen seurauksena nuoreen Blackhawks-kokoonpanoon liittyneen Jim Vandermeerin roolin odotettiin kasvavan pääasiassa Philadelphia Flyersin farmijoukkueessa sujuneesta alkukaudesta. Fyysistä peliä kaihtamattoman Vandermeerin panos heikkotasoisessa Blackhawks-puolustuksessa ylitti kuitenkin kaikki villeimmätkin odotukset.
Kentän kummassakin päässä edukseen esiintynyt 24-vuotias Vandermeer yllätti positiivisesti etenkin hyökkäyspäässä. Kelvolliseen kiekonkäsittelyyn kyennyt ja kovia lyöntilaukauksia jaellut kanadalaisnuorukaisen nimi liitettiin nopeasti myös Blackhawks-ylivoimaan. Viivamiehenä hyvin pelanneen Vandermeerin pistetilillä komeilikin kauden päätyttyä kaksi maalia kymmenen syöttöpistettä.
Vain 23 ottelussa saalistetut pisteet olivat luonnollisesti erittäin vahva näyttö nuorukaisen potentiaalista. Hyvän kauden varjopuolena kuitenkin kummitteli erittäin huonosti sujunut alivoimapeli ja yllättäen paikoitellen kangerrellut puolustuspeli. Myös fyysisen pelin ajoittainen puute herätti kysymyksiä niin valmennusjohdon ja sikariportaan kuin kannattajienkin keskuudessa.
Muutamista puutteista huolimatta itsensä kauden ehdottomien yllättäjien joukkoon raivannut Vandermeer loi kuitenkin niin positiivisen yleissaldon, että jopa GM Bob Pulford innostui listaamaan nuoren kanukin seuraavien kausien tärkeimpien rakennuspalasten joukkoon. Loppukauden esityksien perusteella Vandermeeristä voi toki odottaa Blackhawks-puolustuksen tulevaisuuden varmaa työmyyrää ja kakkos-kolmosparien pitkäaikaista puurtajaa, mutta luonnollisesti vasta seuraavat kaudet kertonevat oliko kanadalaisnuorukainen vain yhden kevään kirkas tähdelento.
