Tässä haastattelun ensimmäisessä osassa käydään läpi Hahlin tietä harjoitusleirille asti, toisessa osassa käsitellään NHL-unelman toteutumista ja Stanley Cup –pudotuspelejä, viimeisessä osassa pohditaan eroja AHL:n, NHL:n ja SM-liigan välillä sekä mietitään parasta reittiä NHL:ään pääsemiseksi.
Hahl ei SM-liigassa jäänyt kovin monien mieliin, sillä kolmen HPK-kautensa aikana hämeenlinnalaissentterille jäi tehtäväksi puolustavan keskushyökkääjän hommat suurimmat otsikot keränneiden Kerhon hyökkäysketjujen takana. Hahl ei myöskään ole mikään pisteidenkerääjä, joten seitsemän pisteen kaudet eivät olleet omiaan keräämään Rikulle suurta kannattajajoukkoa. Nuorukainen kuitenkin oli roolissaan erittäin pätevä pelaaja, ja hänen todellinen arvonsa on selvinnyt suurimmalle osalle vasta nyt, kun Hahl on Avsien vakiokokoonpanossa.
”Ota tai jätä”
Vielä vuoden -99 kesällä Hahl ei osannut edes kuvitella itseään Avalanchen paidassa, ainakaan pelipaidassa. Avs huusi nuoren suomalaisen nimen tuon kesän varaustilaisuuden kuudennella kierroksella, eivätkä Coloradon pomot joutuneet katumaan tuota valintaansa.
”Silloin oli mielessä vain, että jos saisi Coloradon pelipaidan. Kun varaus tuli, niin ainoana mielessä oli, että saisi sen varauspaidan itselleen. Silloin ei mietitty yhtään mitään sieltä suunnalta.”
Toissa kauden jälkeen Hahlilla oli edessään mietiskelyn paikka. Sopimus HPK:n kanssa päättyi ja useampi SM-liigajoukkue oli kiinnostunut keskushyökkääjän palveluksista, tiukimmin Hahlin kintereillä oli Tappara. Kerhon uusi valmentajakaksikko sai kuitenkin hänet vakuutettua jatkamaan HPK:ssa, mutta ilo Rinkelinmäellä jäi lyhyeksi, kun kuvioon astui mukaan Colorado Avalanche.
”Silloin pelattiin ensin se HPK:n kausi loppuun, ja sen jälkeen ruvettiin miettimään mitä tehdään. Siinä oli Suomessa neljä-viisi seuraa, mihin olisi voinut mennä. Sitten Jalosen Jukka ja Lehkosen Timppa saivat puhuttua minut ympäri HPK:hon. HPK:n kanssa harjoittelin alkukesän, kunnes juhannuksen aikoihin tuli tieto, että Colorado haluaa minut sinne.”
Hahl sai elämänsä tilaisuuden, kun Avs tarjosi hänelle sopimusta. Kolmivuotisessa, kahden suunnan sopimuksessa on toki myös vaaransa. Yhtä hyvin nuo kolme kautta saattavat vierähtää farmissa bussissa istuen kuin NHL:ssä isoja taaloja tienaamassa. Hahl kuitenkin päätti tarrata tarjottuun mahdollisuuteen, meni syteen tai saveen – ja vaikka sitten sitä pisintä reittiä.
”Avsien viesti oli hyvin yksinkertainen: ’Tuossa on se sopimus millä otetaan, ota tai jätä.’ Kyllä se sellainen sopimus oli 6.kierroksen varaukselle, että se kannatti ottaa. Sitähän ei sitten tiedä, että olisiko sieltä tullut enää niitä mahdollisuuksia. Siinä oli sellainen taka-ajatus myöskin, että Hersheyn kolmoskenttä on lähempänä NHL:ää kuin HPK:n kolmoskenttä.”
Koko ikänsä kotikaupungissaan pyörineelle kiekkoilijalle päätökseen vaikuttivat myös muut kuin kiekkoon liittyvät tekijät. Yhtä lailla Hahl lähti rapakon takaa hakemaan uutta oppia elämässä kuin kiekossakin. Samoin kuin monelle muullekin NHL-jäille lähtevälle nuorelle suomalaispelaajalla toimi ensimmäinen kausi Pohjois-Amerikassa myös intensiivisenä kielikurssina.
”Myös elämänkokemuksenkin kannalta tein niitä päätöksiä. Kyllä siellä oppii muutakin tekemään kuin vain sitä kiekkoa. Mitä tähänkin tyhmään päähän nyt menee esimerkiksi kieltä. Oppii myös huolehtimaan itsestään muutenkin kuin tässä kotikaupungissa.”
Training camp – paikka, jossa pojat erotellaan miehistä
Syksyn harjoitusleiri oli Rikulle jo tuttu juttu, sillä hän oli Avsien leirillä jo edellisenäkin syksynä. Nykyään jo useammat suomalaiset NHL-seurojen varaukset käyvät kesän ja syksyn aikana harjoitusleireillä ja palaavat takaisin liigajäille kokemusta rikkaampana, mutta hieman harvinaisempaa tällainen käytäntö yhä on. Hahl kehuu kokemustaan estottomasti, sillä tällöin lähtö leirille sopimus taskussa - pelipaikkaa tavoittelemaan - on helpompaa, koska kaikki ei ole täysin uutta ja outoa.
”Käynti Avsien harjoitusleirillä jo edellisenä syksynä oli minulle hyvä kokemus. Näin millaisia ne jätkät siellä ovat ja minkälaista se meno siellä on. Tiesin silloin jo kun menin sinne, että en sinne jää ja tulen takaisin. Sitä oli ihan mukava nähdä, ja kai siitä jotain jäi käteenkin, kun sitten seuraavana vuonna minut sinne halusivat.”
Toki harjoitusleirille osallistuminen ilman sopimusta sekä ilman aikomustakaan saada sellaista leirin kautta ei sovi kaikille pelaajille. Nyrkkisääntönä voitaneen pitää, ettei aivan kärkikierrosten varausten tai Euroopan jäillä jo selvästi tasonsa osoittaneiden pelaajien kannata mennä näytille. Muille nuorille pelaajille Hahl sen sijaan suosittelee leirillä käyntiä, tutustuminen NHL:n kuviohin paineettomassa tilanteessa kannattaa hyödyntää.
”Vaikka se on vähän kaksipiippuinen juttu, niin kyllä silti melkein suosittelisin, että siellä voisi käydä. Jos on taas joku ykköskierroksen varaus, niin eihän siinä silloin ole mitään järkeä mennä – odottelee vaan, että ne antavat sen kunnon sopimuksen ja sitten menee sopimus taskussa sinne. Minä taas menin sinne vain katselemaan, en odottanut siitä mitään - ei ollut niistä esityksistä mikään pelipaikka kiinni. Se oli minulle ihan positiivinen kokemus, sai ilman mitään paineita nähdä sen menon.”
Panoksena pukukopin paras paikka
Viime syksynä Hahlilla oli edessään lähtö harjoitusleirille, tällä kertaa Avsien sopimuspelaajana. Tavoitteet olivat realistiset ja Riku oli valmis talsimaan pitkän taipaleen farmin kautta NHL-jäille. Toiveena oli myös parempi paikka Rinkelinmäen ahtaassa ja tiivistunnelmaisessa tuomarikopissa Tony Virran ja Niko Kapasen kanssa. Edellisenä kesänä Hahl oli joutunut piskuisen pukuhuoneen huonoimmalla paikalle suihkun viereen kolmikon nuorimpana. Tämän kesän paikat jaettiin pelattujen NHL-otteluiden mukaan ja siinä Hahl sitten loppujen lopuksi veikin selkeän voiton.
”Silloin oli tosiaankin se fiilis, että jos yhden NHL-ottelun saisi pelattua. Sitten pystyy sanomaan, että olen minä siellä yhden pelin pelannut. Ei minulla periaatteessa sen kummempia odotuksia ollut - toivoin vain, että toivottavasti ei ennen joulua tulla kotiin.”
Koko ikänsä reilun 40 000 asukkaan pikkukaupungissa eläneelle Hahlille isommatkaan ympyrät eivät tulleet shokkina. Edellisen syksyn kokemukset ja Ville Niemisen opastus auttoivat Rikun taivalta. Toki Denverin kokoinen metropoli toi mukanaan paljon uutta opittavaa.
”Aika lailla se vastasi sitä Niemisen Ville oli kertonut ja mitä minulla mielessä oli. Hersheyn hommiin kotiuduin tosi nopeasti. Sitten ylhäällä NHL:ssä oli vähän isommat ympyrät ja niihin meni kaukalon ulkopuolella vähän aikaa tottua. Piti ruveta suomipojan katselemaan, että lähdetäänkö tuntia vai kahta aikaisemmin hallille, että ei olla myöhässä. Mutta ei siellä mitään tullut, mitä en olisi odottanut. Tietysti yllätyksiä oli, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä.”
Viime syyskuun leiritys oli Avsilla hieman tavallisesta poikkeava, sillä ykkösmiehistö oli Skandinavian kiertueellaan, joka sittemmin keskeytyi 11.9. tapahtumien vuoksi. Hahl saikin aloittaa rupeamansa Coloradon farmijoukkueen Hershey Bearsien harjoitusleirillä.
”Tämä syksyhän oli sitten vähän erilainen, kun ykkösjoukkue oli Ruotsissa. Menin tänä vuonna suoraan sinne Hersheyn leirille. Sain vähän sellaisen pehmeän laskun, etten mennyt suoraan sinne supertähtien sekaan.”
Suomessa pelaajat tottuvat aamu/ilta-rytmiin, kotomaan liigajoukkueet harjoittelevat yleensä aamulla noin kello kymmenen maissa ja iltaharjoitukset taasen ovat neljän paikkeilla iltapäivällä. Rapakon takana meno sen sijaan on erilaista, kaikki harjoitteet tehdään samaan syssyyn. Myös Hahlille tottuminen tähän toi omat ongelmansa ja tänä kesänä Riku on pyrkinyt toteuttamaan samaa rytmitystä myös kesäharjoittelussaan koto-Suomessa.
”Aamulla puoli yhdeksältä mentiin hallille ja puoli yhdeltä pois. Kyllä Hersheyssä ainakin harjoiteltiin kovaa ja joku sanoi, että siellä treenataan kovempaa kuin AHL:ssä yleensä. Kyllä siellä kovia treenejä oli, onneksi oli täällä harjoitellut sen verran kovaa, ettei siellä ihan heti kuollut niihin.”
Avalanchen saapuessa takaisin Ruotsin leiriltään Denveriin nostettiin Hersheyn leiriä useita pelaajia NHL-seuran leirille. Vaikka Hahl oli ollut Hersheyn leirillä parhaimmistoa ei kutsu kuitenkaan käynyt hänen kohdallaan. Tilaisuutensa saivat ne pelaajat, joiden palkkanauhassa oli isoin luku – tuttua NHL-toimintaa, mutta monelle suomalaistulokkaalle ihmetyksen aihe. Vaikka harjoitusottelut Avsin paidassa jäivät pelaamatta, ei Hahl lannistunut.
”En ollut pettynyt, mutta periaatteessa odotin, että olisin sinne päässyt. Ns. Coloradon tulokasleirin pelit siellä Hersheyssä olivat menneet niin hyvin minulta, kolme peliä ja kuusi pistettä. Ykköskoutsi ei ollut vielä nähnyt minua ollenkaan, joten odotin, että olisin päässyt ylös ja saanut näytönpaikan. Mutta sitten meiltä lähtivät ne pelaajat, joilla oli isoimmat allekirjoitusbonukset.”
