Lokakuun 12. päivä Jokerit kärsi nöyryyttävän 4–8-tappion Kärpille. Sen jälkeen helsinkiläiset ovat marssineet voitosta voittoon, mikä on vaikean alkukauden jälkeen ymmärrettävästi herättänyt huomiota ympäri jääkiekkoilevaa Suomea.
Suositun selityksen mukaan joukkue pääsi lähes viikon mittaisen pelitauon aikana yhteiselle pelikirjan sivulle. Todellisuudessa voittoputken takana oleva syy on paljon yksinkertaisempi: satunnaisvaihtelu.
Vaikka joukkueen peliesitykset ovatkin alkukauden aikana ailahdelleet, ei joukkue ollut ennen voittoputkeaan niin huono kuin tuloksista saattoi päätellä. Vastaavasti tulokset maajoukkuetaukoa edeltävissä otteluissa antoivat sen pelistä harhaanjohtavan mairittelevan kuvan.
Liigakauden ensimmäisen kuukauden aikana helsinkiläisten vastustajien maalivahtien torjuntaprosentti oli keskimäärin lähes 94. Kun joukkue tarvitsi jokaista maalia kohden lähes 17 laukausta vastustajan maalia kohti, on suoranainen ihme, että se ylipäätään pystyi voittamaan otteluita.
Maalinteon vaikeutta valitteli useasti myös joukkueen päävalmentaja Tomi Lämsä. Valmennusjohdon laskujen mukaan joukkue oli ollut niskan päällä lähes kaikissa otteluissaan, mutta hävinnyt niistä suuren osan heikon viimeistelynsä vuoksi.
Sitten koitti lokakuun puoliväli – ja onni kääntyi. Kuudessa ottelussa Jokerit teki 22 maalia, kun se edellisissä 14:ssä oli osunut vain 27 kertaa. Joukkue ei hallinnut otteluita ainakaan sen selkeämmin kuin aiemminkaan, mutta laukaisuprosentti kaksinkertaistui alkukauteen verrattuna.
Vielä huomattavampi laukaisuprosentin nousu on, kun ottaa huomioon, että näissä kuudessa ottelussa joukkue osui ylivoimalla vain kahdesti. Ylivertainen erikoistilannepelaaminen ei siis ainakaan nostanut prosenttia – toisin kuin esimerkiksi sarjajohtaja Oulun Kärppien kohdalla.
Joukkueen ja se kannattajien kannalta olisi tietysti mukavaa vetää johtopäätös, että laukaisuprosentin nousu olisi jollain tavalla ansaittua. Jospa vaikka Jokerit muutti peliään sellaiseen suuntaan, että suurempi osa laukauksista tuli vaarallisista paikoista.
Mikään ei kuitenkaan tue tätä johtopäätöstä. Esimerkiksi kaudella 2012–13 Jokerit pelasi yhden vastaavan kuuden ottelun jakson, jonka aikana sen laukaisuprosentti oli yli 12. Seuraavissa kuudessa ottelussa joukkue viimeisteli 7,8 prosentin tarkkuudella – heikommin kuin koko kaudella keskimäärin.
Vastaavia "kuumia jaksoja" tulee joukkueelle kuin joukkueelle, ja vastaavasti jokainen joukkue kärsii jossain vaiheessa huonommasta tuurista. Varsinaiset tasoerot joukkueiden välillä näkyvät laukaisumäärissä – erityisesti tasakentällisin ja pelin ollessa tasainen – eivät viimeistelytehokkuudessa.
Tarinan varsinainen opetus onkin yleisempi kuin vain Jokereita koskeva. Etenkin kauden alkuvaiheessa sarjasijoitukseen vaikuttavat monet satunnaistekijät. Ennen kuin joku joukkue tai sen valmennusjohto tuomitaan epäonnistuneeksi, kannattaa varmistua, ettei kyseessä ole vain epäonni.
