Palataan ajassa syksyyn, aikaan vain viikkoja ennen harjoituskauden alkua, jolloin Petri Matikainen yksipuoleisesti ilmoitti lähtevänsä Venäjälle Avangard Omskin pääkäskijäksi. HIFK oli yllättävässä tilanteessa vailla päävalmentajaa hetkenä, jolloin vapaita valmentajia ei markkinoilla liiemmin ollut.
Matikaisen lähdön jälkeen Pasi Sormunen olikin seurajohdolle helpoin valinta. Organisaation sisäisessä hierarkiassa Sormunen oli seuraavana nokkimisjärjestyksessä, ja tarkoituksena oli mahdollisesti joka tapauksessa siirtää valmennusvastuu Sormuselle kauden jälkeen.
Kyseinen skenaario olisi voinutkin toimia. Nyt Sormunen joutui liian ahtaaseen rakoon ja saa kontolleen myös paljon aiheetonta rapaa.
Sormusen ottaessa ohjat, HIFK oli 2000-luvun pahimmassa murroksessaan. Mestaruusjoukkueen runko oli suurilta osin vaihtanut maisemaa, etunenässä Mikael Granlund. Sekä [Kari] Jalonen että Matikainen pystyivät vaikeilla hetkillä nojaamaan Granlundin kykyyn ratkaista ottelut henkilökohtaisella osaamisellaan. Sormusella ei ole riveissään vastaavaa pelaajaa.
Missään nimessä Sormunen ei onnistunut repimään joukkueesta kaikkea irti, mutta vastuu on yhtälailla myös Tom Nybondaksella. Joukkueen rakentamisen suhteen seurassa oltiin pahasti myöhässä. Rakennusvaihe on jatkunut aina tähän päivään asti. Kaikkiaan 39 pelaajaa on pukenut HIFK:n paidan päälleen kauden aikana; osa tulleista pelaajista on ehtinyt jo lähteä maitojunalla takaisin.
Osa hankinnoista on ilmestynyt paikalle huonokuntoisina, osalla homma ei vain toiminut missään vaiheessa. Osa hankinnoista on tehty täysin väärään ruutuun ja pakon sanelemana heitä on ollut pakko peluuttaa, vaikka otteet eivät sitä aina olisikaan edellyttäneet.
Vaihtuvuutta on ollut runsaasti myös runkopelaajistossa. Sisäinen harmonia on tärkeä osa menestyvää joukkuetta. Joukkueessa on tietty hierarkia, ja kun uusia pelaajia saapuu jatkuvasti, ei se voi olla näkymättä tekemisessä kentällä.
Aikaisemmilla kausilla kesken kauden tulleille pelaajille tilanne oli helpompi, sillä joukkueen ydin oli ollut jo vuosia yhdessä. Yhden pelaajan sisääntulo ei aiheuttanut yhtä suurta muutosta. Nyt joukkueessa on pelannut seitsemäntoista pelaajaa, jotka eivät edustaneet HIFK:ta viime kaudella yhdessäkään ottelussa. Toki monella heistä, esimerkiksi Ville Varakkaalla ja Arttu Luttisella, on pitkä historia HIFK:ssa.
Oman haasteensa toi myös se, että Sormunen oli edelliskeväänä mukana, kun rivit pelaajien ja päävalmentaja Matikaisen välillä rakoilivat. Muuttiko Sormunen tiedostamattaan omaa ideologiaansa? Muuttiko hän suhtautumistaan sen perusteella, mitä edelliskeväänä tapahtui? Oliko kakkosvalmentajan pallilta nostetulla henkilöllä mahdollisuus lähteä uuteen kauteen puhtaalta pöydältä?
Lähtökohdat Sormusen päävalmentajakaudelle olivat jo lähtökohtaisesti todella haastavat kelle tahansa, etenkin debyyttinsä liigatasolla tekevälle nuorelle päävalmentajalle.
Sormunen kiistatta epäonnistui tehtävässään. Silti nyt koko seuran alakulon kasvoiksi on asetettu päävalmentaja, vaikka jokaisen organisaation jäsenen olisi syytä katsoa oman tekemisensä tasoa. Etenkin organisaation urheilullisen puolen johdon.
