Sport lähti kauteen kovasti uudistuneena. Pelaajia lähti varsinkin hyökkäysosastolta reilusti. Paikkaajat olivat kuitenkin nimekkäitä ja ilmapiiri ennen kautta oli positiivinen. Rohkeimmat vertailivat joukkuetta jopa, Sportin ehkä kaikkien aikojen kovimpaan kokoonpanoon, kauden 1999-2000 joukkueeseen. Sportin peräsimessä oli Arto Sirviö. Entinen huippulaituri, joka oli luotsannut edellisellä kaudella nimettömän joukkueen 4:lle sijalle.
Kovia lähtijöitä
Kausi 2001-2002 oli nimettömältä joukkueelta kova suoritus. Monet pelaajat ottivat suurta roolia ja nousivat tuntemattomuudesta Mestiksen profiilipelaajiksi. Näistä pelaajista kuitenkin moni otti laukkunsa ja vaihtoi maisemaa, vaikka olisivat jatkonsa Sportissa ansainneet.
Maalinsuulta Helsinkiin matkasi Timo Laaksoharju. Noin puolet kaudesta pelannut Laaksoharju puki tällä kaudella päälleen perinteikkään IFK-paidan.
Marko Luomala, Sport-kasvatti, oli noussut siihen asemaan johon moni oli häntä jo aiemminkin kaavaillut. Luistelu- ja asennekone sai sopimuksen Ilvekseen ja pelasikin siellä hyvän kauden. Sportissa 4:s vitjassa luistelleet nopea Sami Kaartinen ja maalintekijä Kimmo Happo suuntasivat nousija Kajaanin Hokkiin. Happo palasi kotiinsa, Kaartinen hakemaan suurempaa roolia.
Pahimmat menetykset koettiin sentteriosastolla, kun kuin varkain Mestispelaajien eliittiin itsensä pelannut Ari-Pekka Pajuluoma siirtyi K-Vantaaseen. Opiskelupaikan pääkaupunkiseudulta saanut ”Maukka” oli koko kauden ollut joukkueen selkäranka. Hermeksestä saapunut Juha-Matti Vanhanen siirtyi lopulta Italiaan. Vanhanen oli loppujen lopuksi juuri semmoinen pelaaja, jota Sport kauden mittaan kaipasi.
Muita lähtijöitä olivat hyvän tulokaskauden pelannut Ville Luoma, joka suuntasi Kuopion Kalpaan. Kankean näköiselle Luomalle ei olisi enää riittänyt ruutua Sportissa. Omat kasvatit Olli Hällfors ja Andre Smulter suuntasivat Norjaan.
Edelliskaudella A-junioreiden pistepörssin voittanut Veli-Matti Otava päätti keskittyä opiskeluun ja kokenut Mika Yli-Mäenpää ”höntsätä” kakkosdivarin Komussa. Toni Sysimies muutti Tampereelle ja tiettävästi lopetti uransa. Ja kun vielä lahjakkaat juniorit Kim Nabb ja, kesken kauden siirtynyt, Eero Ovaska siirtyivät Lukon A:han oli vaihtuvuus suurta.
Todellisia menetyksiä näistä olivat Sami Kaartinen, Marko Luomala ja Juha-Matti Vanhanen. Kaartinen pelasi koko kauden 4:s ketjussa ja oli luonnollista lähteä etsimään suurempaa roolia. Se löytyi Hokista ja mies sivusikin kaudella Markus Jämsän Mestiksen maaliennätystä ampumalla huikeat 30 maalia. Luomalan lähtö Ilvekseen oli totta kai vaasalaismielissä positiivinen tapahtuma. Oman kasvatin menoa ei tietenkään haluttu hillitä. Vanhanen oli peliä tekevä sentteri, jota kauden mittaan oli ikävä. Maalivahti Laaksoharju oli tärkeä lenkki edelliskauden joukkueessa, mutta hänet korvannut Håkan Danielsson onnistui hienosti.
Kovia paikkaajia
Tilalle Sport sai sarjan kovimman pelaajan Patrik Westerbackin, joka palasi kauden mittaiselta Ruotsin keikaltaan kasvattajaseuraansa. Antti Hildén tuli hakemaan nostetta uralleen Sportista. Tatu Backman oli iskenyt Hermes-paidassa Sportin verkkoon näyttäviä maaleja ja hänen tulonsa oli pirteä uutinen Sport-faneille.
Pasi Pieninkeroinen oli Ahmoista tuttu duunari ja Niklas Fogström jatkoi Hermanni Vidmanin ja Veli-Matti Otavan viitoittamaa tietä tulemalla A-junioreiden pistepörssin voittajana Vaasaan. Fogströmin tapauksessa oli kyse kotiinpaluusta, sillä mies on saanut kiekko-oppinsa Vaasassa.
Laaksoharjun tilalle tuli Tapparan A:sta lupaava Håkan Danielsson, joka sai opiskelupaikan Vaasan Hankenista. Puolustaja Mikko Ilkka saapui Sportiin kauden kynnyksellä IFK:sta.
Kovimmiksi vahvistuksiksi, Westerbackin ohella, odotettiin kuitenkin kaksikkoa Latviasta. Janis Sprukts ja Juris Stals olivat lyöneet uskomattomia tehoja nuorten sarjoissa Kanadassa ja maajoukkuepaitakin oli nuorukaisille tuttu.
Sirviön johdolla raskasta
Syyskausi oli raskasta aikaa. Pisteitä ei karttunut odotetulla tahdilla joukkueen tilille ja kun joukkueen syömähammas ja ykkösketjun sentteri Patrik Westerback loukkaantui ensimmäisessä ottelussa, Hokki-pelaajan huitomisen seurauksena, pelättiin pahinta.
Peli ei missään vaiheessa auennut. Hyviä pelejä oli joukossa, mutta kokonaisuutensa joukkue ei esittänyt semmoisia otteita, kun materiaali edellytti. Tiukat pelit kääntyivät toistuvasti vastustajalle. Kärki karkasi.
Täksi kaudeksi perustetun osakeyhtiön osakkaat ja fanit nostivat päätään ja vaativat Sirviön eroa. Sportin kotisivujen ajatustenvaihto Forum täyttyi Sirviön erovaatimuksista.
- Tässä valmentajanvaihto tapauksessa osakkaat kertoivat mielipiteensä ja heitä me tietysti kuuntelimme, kertoi Sportin puheenjohtaja Kalervo Laaksoharju joulun tienoilla Sirviön erottamisen jälkimainingeissa.
2.12.2002 Hokki-Sport TV-ottelun jälkeen Sirviö sai siirtyä valmennusvastuusta. Tilalle palkattiin vaasalainen, entinen Sport-pelaaja Kenneth Westerback.
Westerback ottaa ohjat käsiinsä
Kenneth Westerback tunnetaan Vaasassa tekijämiehenä. Rämäpäinen laitahyökkääjä ihastutti otteillaan vaasalaisyleisöä jo pelaajaurallaan. Myös valmentajana Westerbackin kyvyt olivat tiedossa. Sportin junioreissa Westerback oli saanut hyviä tuloksia. Ennen Sportiin siirtymistä Westerback vastasi Sportin ”farmijoukkueen” HC Stormin valmentamisesta.
- No kyllähän meillä oli tiedossa, että kun tulee valmentajanvaihdos niin ei tää homma käänny nappia painamalla. Nyt pitää vaan tehdä kovasti töitä ja luottaa siihen, että ratkaisu oli oikea. Kena on tehnyt tässä vuosia hyvin hommia tässä A-junnuissa ja tällä kaudella Stormissa, että kyllä mä tiedän, että sillä on nämä hommat hanskassa. Sitä sitten, että millä aikavälillä peli alkaa oikein tosissaan kulkemaan on tässä vaikea sanoa, mutta uskoisin, että tammikuun puolessa välissä, kommentoi Laaksoharju uuden valmentajan kuvioita joulun alla.
Westerback oli kuitenkin kokematon valmentaja. Kokemusta miesten valmentamisesta oli ainoastaan II-divisioonasta. Westerback tiedettiin kuitenkin kovan auktoriteetin miehenä ja hän lupasikin palauttaa joukkueeseen tekemisen meiningin.
- Uskon että katsojat näkevät paljon aktiivista kiekollista peliä, sellaista missä on järki mukana. Koitetaan ottaa vastustajalta punainen matto pois alta. Tehdään jatkossa niiden olo vaikeaksi, kertoi Westerback joulutauolla Sportin tulevasta ilmeestä.
Westerbackin lupaukset pitivät ja joukkue alkoi pikkuhiljaa nostamaan tasoaan. Kentällä nähtiin joukkue, joka taisteli ja taklasi. Harjoitusten tempo nousi ja Westerback vaati pelaajiltaan enemmän.
- Treenit muuttuneet hieman kovemmiksi ja Kenalla on kovempi vaatimustaso. Kenan aikana ollaan otettu käyttöön myös systemaattinen avaus eli tyyli millä avataan, jos peli ei muuten aukea. Sirviön valmennuksen alla mentiin enemmän ehkä tilanteen mukaan. Kena on kaukalon ulkopuolella ehkä lähempänä pelaajia. Juttelee paljon ja näin pois päin, mutta sitten treeneissä ja peleissä selkeä johtaja, arvio Westerbackia puolustaja Jussi Heikkinen muutama viikko valmentajavaihdoksen jälkeen.
Westerback sai joukkueen pelaamaan korkeimmalla tasollaan, mutta silti taivaalla oli harmaita pilviä. Joukkueen otteissa alkoi näkyä entistä enemmän ailahtelevaisuutta. Loistavaa erää saattoi seurata todella huono jne. Tämä henkinen lukko ei ottanut auetakseen millään. Kauden aikana Sport ei pystynyt voittamaan enempää kuin kolme ottelua peräkkäin.
Playoffeissa kulki
Ailahtelevaisuus alkoi kauden loppua kohden hävitä ja Sport kipusikin ohi ”pienien” 5:lle sijalle. Vastaan asettui Kuopion Kalpa, jonka Sport tiputti jatkosta voitoin 3-1. Sportin otteet olivat kuin uudesti syntyneet runkosarjasta. Myös runkosarjan lopussa joukkueeseen liittyneet Lukko-hyökkääjät Markus Jämsä ja Hermanni Vidman antoivat lisää uskoa maalintekoon.
Koko joukkueen luistin liikkui hienosti ja joka pelaaja taisteli kuin talvisodassa. Runkosarjasta tutut virheet olivat kadonneet. Lisäksi roolipelaajat nousivat playoffseissa isojen miesten saappaisiin. Kolmos- ja neloskentän pelaajat olivat monesti otteluiden kirkkaimpia tähtiä. Tasaisuus olikin yksi Sportin vahvoista aseista pudotuspeleissä. Oli kentällä ykkösnyrkki tai neloskenttä, jokainen viisikko pystyi luomaan maalipaikkoja, karvaamaan, taklaamaan ja puolustamaan. Eikä menoa haitannut lainkaan vaikka ketjukoostumuksia jouduttiinkin välillä sekoittamaan.
- Korvien välistä se varmaan oli kiinni. Kaikki ties et jos kolisee ni loma kutsuu ja sitä kukaan ei kuitenkaan halunnu. Tottakai isoa osaa näytteli loistava maalivahtipeli. Jos virheitä tuli ni onneks maalilla seissy ukko otti limput kiinni, kommentoi puolustaja Mikko Ilkka play offeihin löytynyttä virettä.
Menestyksen takeena oli play offeista innostunut kokenut maalivahti Marko Härkönen. Sportin vahvuuksia play offseissa valotti aina positiivinen Pasi Kuusisto Kalpa-sarjan jälkeen.
- Maalivahdit; Häkä huippuiskus ja H-D reenaa ku hullu ja sen voi laittaa koska vaan askiin. Sarjan paras kenttä ja yli kolme muuta kenttää mitkä kaikki pystyy ratkaisemaan otteluita. Loistava joukkuehenki ja kotiyleisön tuki. Heikkouksiahan meillä ei oo.
Sentteri Westerback ja laiturit Vesa Myllyaho ja Markus Jämsä muodostivat yhden sarjan vaarallisimmista hyökkäystrioista ja nimenomaan Westerback oli huippukunnossa.
- Sanotaan ettei sota yhtä miestä kaipaa mut jos on saatavilla sarjan paras sentteri niin ei siitä varmaan mitään haittaakaan oo. Täytyy kuiteskin muistaa ettei yks mies pyramideja rakenna. Paten mukana olo on myös varmaan henkisesti tärkeä koko joukkueelle, kertoi Pasi Kuusisto Westerbackin merkityksestä joukkueelle.
Välierissä vastaan asettui kaksinkertainen Mestismestari Jukurit, joka lopulta kaappasi jälleen mestaruuden.
- Ekassa erässä vastustajan isoin hyökkääjä ajo Marko Härkösen yli ja polvi väänty ja peli loppu siihen. Ajoiko tarkotuksella, sitä ei tiiä kukaan muu kun se ite, mut toivottavasti ei. HD (Håkan Danielsson) hyppäs kehään ja hoiti kyllä hommansa loistavasti, vaikka ei ollu vähään aikaan pelannutkaan ja kylmiltään kesken pelin joutu lähtee. Tokassa erässä Jukureilla paljon yv:tä jopa 2min 5-3, mut onneks kestettiin se ja saatiin vaan lisää virtaa siitä ja loistavasta kannustuksesta. Jatkoajat tosi tarkkaa peliä molemmilta, meillä kyllä paremmat paikat mut maalit ne on ne mitkä ratkasee. Kaveri iski vähän puskista ja meni finaaliin. VÄHINTÄ mitä oltais ansaittu ois ollu viides peli Jukureita vastaan. Kaikki antoi kaikkensa mut ei riittäny, kertoi Mikko Ilkka viimeisestä välieräkamppailusta.
Sport pronssiotteluun kolmannen kerran peräjälkeen. Vastustaja oli tällä kertaa KooKoo Kouvolasta, jota vastaan taisteltiin urheasti. Tuloksena silti 4:s sija. Sportin otteet olivat kuitenkin pirteitä ja vaikka pronssiotteluun tiputtiinkin oli Sport-fanit silti ylpeitä joukkueensa otteista.
Sirviö vs. Westerback
Jos pohditaan hieman näiden kahden valmentajan eroavaisuuksia ja syitä siihen miksi Sportin peli parani Westerbackin aikana tullaan seuraaviin tuloksiin.
Sirviö peluutti joukkuetta kuten edelliskauden joukkuetta. Se oli virhe, koska tällä kaudella joukkue oli paljon epätasaisempi. Siinä oli tähtiä, loistavia pelaajia, jotka ansaitsivat enemmän peliaikaa kuin toiset.
Sirviön tasainen peluutus toimi edelliskaudella, koska silloin joukkueessa oli neljä tasaista vitjaa. Westerback muutti tämän. Pelaajat, jotka ansaitsivat taidoillaan enemmän peliaikaa saivat sitä. Ja vastasivat myös ”huutoon”.
Ylivoimaa pelasivat Sirviön aikana kaikki. Westerback muodosti kaksi ylivoimaa, joissa kätisyydet olivat kohdillaan. Ykkösylivoima rakentui valmentaja-Westerbackin veljen Patrik Westerbackin ympärille ja tulosta alkoi syntyä. Sirviön aikana puolustaja Jarno Kosonen oli yksi pelaavista pakeista. Westerback teki hänestä selkeän ykköspakin ja Kosonen nosti tasoaan hurjasti.
Westerback luotti tekemiseen. Harjoituksissa jäällä ei oltu samaa aikaa kuin Sirviön aikana, vaan homma tehtiin tehokkaaksi. Se aika joka jäällä oltiin tehtiin töitä. Joukkue alkoikin myös fyysisesti kehittyä. Tiukoissa paikoissa luistin kulki paremmin.
Joukkueen rakenne väärä
Sirviön virheiden lisäksi kaudella tehtiin myös muita virheitä. Jo kauden rakennusvaiheessa tehdyt virheet olivat kuitenkin ehkä ne suurimmat.
Viime kauden joukkueesta lähti paljon nopeutta ja taitoa. Luomala ja Kaartinen olivat sarjan nopeimpia pelaajia. Tilalle ei saatu samanlaisia jalkoja, vaan korvaajat olivat enemmänkin isoja ja massiivisia kavereita. Pasi Pieninkeroinen, kesken kauden Hokista tullut Harri Korpela ja persoonallinen Kalle Mattila olivat loistavia duunareita, mutta kuitenkaan suuriin maalintekijärooleihin ei heistä ollut.
Suurimmaksi virheeksi allekirjoittanut kuitenkin laskee selkeiden peliä tekevien senttereiden puutteen. Patrik Westerback ja Niklas Fogström ovat sellaisia pelaajia, mutta Westerbackin loukkaannuttua ja kun Fogström ei vielä pystynyt miesten sarjassa nousemaan ykkössentterin tasolle, oli osasto liian kapea.
Tatu Backman on enemmän laituri-tyyppinen pelaaja ja kokeneen Jori Kokkosen taidot rajoittuneet. Laitureista sentterin tontilla yrittivät Mikko Manner ja myöhemmin Lukosta saapunut Hermanni Vidman, vaihtelevalla menestyksellä.
Latvialainen floppi
Janis Sprukts ja Juris Stals olivat ne suuret nimet, jotka joukkueeseen hankittiin ennen kauden alkua. Aiemmin Lukon A-junioreissa pelanneet nuorukaiset saivat vastustajajoukkueiden fanit muuttumaan vihreiksi kateudesta. Lukko-fanit julistivat Spruktsin jo ennen kauden alkua sarjan parhaaksi pelaajaksi.
NHL-paikkaa tavoitellevat nuorukaiset paljastuivat kuitenkin flopeiksi. Suuri kokoisilla pelaajilla oli suuria ongelmia pysyä vikkelien suomalaispelaajien tahdissa. Varsinkin tilannenopeus, kuten käännökset ja nopeat lähdöt eivät sujuneet latvialaiskaksikolta.
- Ehkäpä eniten minulla oli odotuksia Spruktsin ja Stalsin suhteen. Jostain syystä kaverit eivät saaneet tehoja irti, mietti Laaksoharju kauden jälkeen.
Potentiaalia latvialaiskaksikossa oli, mutta todellisuudessa he eivät juurikaan saaneet kunnollista näyttöpaikkaa. Varsinkin Janis Spruktsissa olisi voinut olla aineksia paljon parempaan. Sirviö ei kuitenkaan koskaan kokeillut Spruktsia esimerkiksi Myllyahon ja Hildénin rinnalla, Westerbackin loukkaannuttua. Sprukts pelaili lähinnä maanmiehensä ja Mannerin kanssa, jotka kaikki tykkäsivät liikaa kiekosta. Kun ketjussa oli kolme pelaajaa, jotka haluavat rakentaa peliä, oli se liikaa. Sprukts olisi voinut tehdä rumaa jälkeä, jos laidalle oltaisiin asetettu nopea ja kovaa työtä tekevä laituri.
Lisäksi pelipaikkana latvialaisilla oli usein kolmos- tai neloskenttä, monesti kaksikko ei päässyt vaihtopenkkiä pidemmälle, niin ei suuria näyttöjä ehdi antamaankaan.
Sprukts lähti jo aikaisessa vaiheessa takaisin Kanadaan, omasta pyynnöstään. Myös Stals teki saman tempun myöhemmin.
Loukkaantumiset nakersivat materiaalia
Sport kohtasi, niin kuin useat muutkin seurat, loukkaantumisia kauden aikana. Suurimmat lovet materiaaliin tekivät Patrik Westerbackin, Miika Jämsän, Kristian Hjerpen ja Mikael Hallbäckin loukkaantumiset. Westerback loukkasi jo ensimmäisessä ottelussa polvensa ja joutui vamman takia olemaan sivussa peräti 25:stä runkosarjaottelusta.
Playoffseissa Kalpa-ottelusarjan viimeisen ottelun viimeisessä vaihdossa tullut mailanisku pilasi miehen välierät, koska Westerback pystyi pelaamaan ainoastaan 2:ssa erässä tuossa ottelusarjassa.
Joukkueen kapteeniksi uuden valmentajan myötä ylennetty Miika Jämsä katkaisi jalkansa syyskaudella ja joutui olemaan sivussa 17:sta ottelusta. Kristian Hjerpen polvivamma kaipasi leikkausta ja otteluita katsomon puolella kertyi 13:sta. Mikael Hallbäck katkaisi kätensä runkosarjan viimeisillä kierroksilta ja kausi oli ohi.
Näiden lisäksi Antti Hildén pelasi miltei koko kauden rikkinäisellä olkapäällä, jonka vuoksi energinen laituri joutuukin nyt leikkaukseen. Loukkaantumiset ovat kuitenkin urheilussa arkipäivää eikä niiden taakse voi piiloutua.
Kohti liigaa
Sport jatkaa matkaansa liigakelpoiseksi. Positiivisia asioita kaudessa oli reilusti. Sport nousi yleisömäärissä Mestiksen valtiaaksi. Myös playoff-otteluissa yleisökeskiarvo oli selkeästi sarjan korkein.
- Istuin ensimmäisessä playoffsmatsissa vakiopaikallani ja katsoin hallissa ollutta “punaista” yleisömerta. Oli vaikea pidätellä kyyneleitä kun muistelin kolmen vuoden takaista tilannetta, vertasi Laaksoharju nykyistä tilannetta muutaman vuoden takaisiin vaikeisiin aikoihin.
Hienot uudistukset ottelutapahtumiin saivat kiitosta yleisöltä. Talousongelmat alkavat olla voitettu kanta ja se näkyy ihmisten asenteissa. Vaasa Arenalle löytää entistä useammin ihmisiä, jotka siellä eivät ole ennen käyneet. Talouden parantuessa Sport on ollut lehtien palstoilla pelillisten ansioidensa takia ja se on ollut selkeä piristysruiske joukkueelle. Myös yhteistyökumppaneiden haaliminen on hyvällä tasolla.
- Olen ollut Sportissa töissä nyt 3 vuotta ja täytyy sanoa, että tällä hetkellä on kaikkein kivointa, kertoi Sportin markkinointipäällikkö Juha Saari Vaasa Sport Fan Club ry:n kaudenpäätös juhlissa.
Sport panostaa myös joukkueen rakentamiseen entistä kovemmalla innolla. Uuden Scout-ryhmän, joka sisältää vaasalaisia kiekkotietäjiä mm. entisen huippupelaajan Håkan Hjerpen, tarkoitus on kaavoittaa Sportille lupaavia pelaajia. Ensi kauden joukkue tulee olemaan entistä vaasalaisempi ja ulkopaikkakuntalaiset tulevat olemaan todellisia vahvistuksia.
