Jääkiekon sarjakausi Pohjolan perukoilla on saatu pakettiin, enää MM-kisat koettelevat kiekkokansaa. Puoli Suomea sai oman mestarinsa ja Jääkiekkoliitto omansa. Yllättäen Mestiksen mestaruusjuna jatkoi matkaansa Mikkelin asemalta – kiitos saumattoman kuopiolais-raumalaisen yhteistyön. Timonen – Hyrkäs – Vuorio – ja siellä lepää!
Mikkeliläisiä lukuun ottamatta kaikki taisivat olla tyytyväisiä siihen, että Mestiksen valtikka viimein vaihtui. Suurin helpotuksen huokaus ehti kuitenkin kuulua Mestis-Suomesta ehti jo ennen loppuotteluja. Saivathan savolaiset järjestettävikseen unelmafinaalit, ja mikä tärkeintä: väärässä sarjassa pelannut Jokipojat pudotti Hyvinkään palkkaturvasoturit. Apuun kaivettiin jo pari täytettyinä vitriiniin asetettua ahmaveteraania, mutta nämäkään eivät pystyneet estämään potentiaalisen Pohjois-Karjalan paluuta Mestis-kartalle. Ahmojen vaihtuminen Jokipoikiin tietää myös sitä, että Jääkiekkoliitto voi jo valmistautua päivittelemään ensi kauden “uutta yleisöennätystä“ ja tyytyväisenä piehtaroimaan sarjan “kasvaneessa kiinnostuksessa“.
Vaikka loppujen lopuksi kaikilla olikin kivaa, osoitti urheilu jälleen suurimman uhkakuvansa: arvaamattomuuden. Triplamestari Jukurit oli kompastua heti ensimmäisellä kierroksella Vantaan lakkovahteihin ja KalPa selvisi juuri ja juuri hengissä läpi Salamoivan mailahelvetin. Ja kuinkas olisikaan Mestiksen kiinnostavuuden käynyt, jos TuTo olisi menettänyt paikkansa KOO-VEE:lle? Koko runkosarjan kestäneestä rämpimisestään huolimatta turkulainen osakeyhtiö veti Kupittaalle säännöllisesti tuhatkunta katsojaa peliä kohden, kun taas Tampereen tulevaa nelosjoukkuetta kannusti kauden huipennuksessa kourallinen pelaajien kavereita, mummoja ja naapureita.
Yläkerrassa varoittava esimerkki
Mestistä uhkasi siis keväällä useakin katastrofi, joten on syytä toimia, ennen kuin uhkakuvat jonakin päivänä toteutuvat. Ja miksi lähteä merta edemmäs kalaan, kun esimerkki löytyy jo luomalla silmäys ylöspäin. Jääkiekkopomot tosin epäröivät suljetun liigansa kanssa, mutta ajatus on niin erinomainen, että siitä täytyy Mestiksenkin ottaa oppia.
Suljetun liigan tärkeimpänä tavoitteena oli tervehdyttää seurojen riutuvat talouslukemat. Nyt selitetään, ettei hommaa saatu toimimaan, koska seurat eivät käyttäytyneetkään niin kuin viisaissa päissä oli ennustettu. Niille tarjottiin mahdollisuus chillailla pari kautta nollabudjeteilla ja ponkaista sitten uuteen kiihdytykseen, mutta kukaan ei käyttänyt tilaisuutta kunnolla hyväkseen. Autuaampaa oli syödä kuormasta.
Vaan hyvästä suunnitelmasta ja heikosta toteutuksestahan on Mestis-seurojen hyvä ottaa opiksi ja ponkaista nousuun. Näytöt suljetun sarjan puolesta ovat nimittäin suorastaan ylivoimaisia, jos niitä vain osaa tulkita oikein. Atte Kumiorava on vakuuttunut, että taloudet kohenevat Mestis-Suomen perimmäisissäkin nurkissa räjähdysmäisesti ja yleinen kiinnostus kasvaa, jos sarja laitetaan säppiin.
Mitämitämitä? Kuulivatko vanhat karvakorvani sieltä jostain takarivistä muminaa ja epäuskoa? Huolet pois, sillä Atte vakuuttaa, että homma toimii. Onhan suljetulla sarjalla sentään vaikutusvaltaisia tukijoitakin. Tieto kertoo, että esimerkiksi lahtelaisten, porilaisten tai lappeenrantalaisten jääkiekkovaikuttajien piirissä suljetun sarjan kannatus on huomattavan korkealla, eivätkä nämä osakeyhtiöiden pyörittäjät toki voi olla aivan ymmärtämättömiä taloudellisista realiteeteista. Eiväthän herrat toki puolustaisi suljettua sarjaa niin innokkaasti, jos systeemi ei olisi hyvä. Eiväthän?
Mestiksen suurimmille seuroille suljettu sarja tarjoaisi tunteen turvallisuudesta ja jatkuvuudesta. Isäaurinkoisten olisi KalPassa, Sportissa ja Jukureissa helppo väsäillä viisivuotissuunnitelmiaan, kun seurojen voimia kalvava taistelu liigapaikasta vihellettäisiin poikki ja sarjataso olisi selvillä jo pitkälle tulevaisuuteen. Seurat myös saisivat kerätä jatkossakin lipputulot kiihkeistä paikallisotteluista, sillä mistäpä liigajoukkueesta Sport saisi Hermeksen, KalPa Jukureiden tai Jukurit KalPan kaltaisen paikallisvastustajan. Myös kannattajille olisi voittokulun jatkuminen taattu, sillä mikäpä nämä vakavaraiset suurseurat Mestiksen kärkisijoilta heilauttaisi. Tosin Sportin pitäisi ensin nousta niille.
Vakautta ja laadukasta estradiviihdettä
Entäpä sitten Mestiksen pienemmät seurat? Suljetussa liigassa taloudellista tappiota tehneet pikkuseurat ovat sortuneet yhteen perusvirheeseen: parhaat pelaajat on myyty pois liian myöhään. Nyt kun varoittava esimerkki on olemassa, on Mestis-kääpiöiden helppo toimia toisin. Kas näin se käy: tähdet ja profiilipelaajat jätetään kokonaan hankkimatta tai sitten ne pari kausikorttimyynnin toivossa hehkutettua kovaa peluria myydään viimeistään lokakuussa SM-liigaseurojen vilttimiehiksi, Ruotsin divariin tai Keski-Eurooppaan. Ja katso: palkkakulut säästyvät, omat juniorit saavat peliaikaa, ja seurojen taloudet lähtevät räjähdysmäiseen kasvuun. Pian on jokainen Mestis-seura pörssissä ja jakaa osinkoa omistajilleen. Eikä kannattajienkaan tarvitse enää jännittää, myydäänkö joukkueen harvat tähtipelaajat pois. Tietenkin myydään – sikäli kun mitään myymisen arvoista on kesällä edes tullut hankittua.
Myös sulkemisen pelillinen vaikutus tulisi olemaan positiivinen. Viimeistään tammikuusta lähtien olisi useallakin paikkakunnalla luvassa viihdyttävää jääkiekkoa vailla paineita. Mailaa ei puristettaisi eikä energiaa tuhlattaisi tuomarille mussuttamiseen, vaan ottelut pelailtaisiin läpi kevyen huolettomasti vailla pelkoa suurten unelmien kaatumisesta. Samalla jääkiekkoilijat voisivat entistä perusteellisemmin keskittyä rooliinsa nykyajan gladiaattoreina ja viihdetaiteilijoina ja ottaa erätauolla mittaa toisistaan leikkimielisissä kilpailuissa tai käydä tulkitsemassa muutaman ikivihreän yleisön mieliksi. Yleisömäärät kasvaisivat niin, että hitaimmat jäävät ulkopuolelle.
Ja jottei kausi loppuisi millään paikkakunnalla ennen oluthanojen tyrehtymistä, niin mikäpä olisi reilumpaa kuin ottaa kaikki joukkueet mukaan pudotuspeleihin. Lipputulojen maksimoimiseksi ensimmäinen kierros voitaisiin pelata paras yhdestätoista -järjestelmällä. Sen jälkeenhän kevät olisikin jo niin pitkällä ja janoisen urheilukansan lompakoista kaiveltu naftaliinitkin, että loput pelit pantaisiin kerrasta poikki ja lähdettäisiin katsomaan MM-kisoja.
Mestiksen sulkemista ei tietenkään pitäisi rajoittaa koskemaan pelkän putoamisuhan poistumista, päinvastoin. Hurjimmissa visioissa SM-liiga supistuu taloudellisista syistä pian jopa kymmenen joukkueen sarjaksi. Silloinhan Mestikseen olisi tyrkyllä kolme korviaan myöten velkaantunutta kiekkoseuraa, jotka tulisivat sotkemaan hienon ja taloudellisesti terveellä pohjalla olevan suljetun sarjan. Ei kiitos, ei meillä pummeja hyysätä. Loksutelkaa leukojanne vaikkapa avoimessa Suomi-sarjassa, mutta uuteen Eedeniin ei saa ottaa avosylin vastaan maineensa pilanneita seuroja.
Ai niin, ne liiganousut. Eiköhän se ole tullut jo varsin selväksi, mitä on pienen seuran arki liigan ikeessä. Tappioita kaukalossa ja tappiota kaukalon laidalla.
Pitäkää liiganne. Mutta antakaa meille suljettu sarja.