On olemassa niitä, jotka uhoavat täysin katteettomia lupauksia. Ja sitten on niitä, jotka uhoavat, mutta myös toteuttavat lupauksensa. HPK lukeutuu tähän kategoriaan.
Seura ilmoitti keväällä toimitusjohtajansa Risto Korpelan suulla kipuavansa takaisin huipulle. Tuolloin Kerho oli ajautunut rappiolle niin urheilullisesti kuin taloudellisestikin.
HPK sijoittui edelliskaudella runkosarjan toiseksi viimeiseksi ja oli menettänyt roimasti kiinnostavuuttaan kannattajiensa silmissä. Korpela paalutti hämeenlinnalaisten kääntävän jokaisen kiven, ettei viime kauden kaltainen rämpiminen enää toistu. Pallokerho aikoi tähdätä valoisampaan tulevaisuuteen.
Ja on totta vie niin toiminutkin. HPK on ottanut itseään niskastaan kiinni, tehnyt miehen työn.
Tällä hetkellä hämeenlinnalaiset majailevat sarjataulukon sijalla kahdeksan, mutta joukkueen suorittamista ei voida arvioida pelkän tuloksen perusteella. On nähtävä tulosten taakse.
Ensiksi Pallokerho on sillä sijalla kuin millä sillä parhaimmillaan on edellytykset ollakin. Seura on käyttänyt pelaajistoonsa rahaa vain 1,7 miljoonaa euroa. Se on kolmanneksi vähiten liigajoukkueista.
Ja Kerhon kohdalla ei edes ole olennaisinta miettiä, millä paikalla HPK sarjataulukossa on. Seuran taloustilanne on tällä hetkellä sen verran heikko. Tärkeintä on, että oranssipaidat pelaavat viihdyttävää jääkiekkoa.
Pallokerhon on pitänyt palata toiminnassaan alkutekijöihin. Ensin sen on saatava innostettua kansa uudelleen käymään matseissaan, sitä kautta rahakirstun sisältö kirkastuu ja jonain päivänä Kerholla voi olla jälleen mahdollisuus kilpailla mitaleista.
Tällä hetkellä hämeenlinnalaisilla on juuri oikeanlaista meininkiä tekemisessään. HPK esittää kaukalossa pirteää, iloista ja taistelevaa lätkää. Saaliiksi on kertynyt huippujoukkueidenkin päänahkoja.
Eli nimenomaan sitä, mistä kansakin tykkää. Tämä on näkynyt Rinkelinmäen yleisölehtereillä lisääntyneinä katsojamäärinä.
HPK on nöyrtynyt myös kaukalon ulkopuolella. Viime vuosien vähättelevä asenne kannattajia kohtaan on poistunut. Faneja on ruvettu kuuntelemaan yhä enemmän. Esimerkiksi Rinkelinmäen ottelutapahtumaa on viety roimasti eteenpäin. Katsojien viihtyvyyttä peleissä on kasvatettu.
Syksy on ollut Kerhon tulevaisuuden kannalta elintärkeää aikaa. Pallokerhon on ollut miltei pakko loistaa jo alkukaudella tai muuten moni kannattaja menettäisi vähäisenkin kiinnostuksensa joukkueeseen.
Seura on ollut kuin vanha Fiat, jonka kuski tarpeeksi monen reistailun jälkeen hylkäisi. Kannattajien usko, kun hiipui Kerhoa kohtaan viime kevään konttauksen vuoksi. Silloin HPK hävisi kaikki 13 viimeistä otteluaan.
Hämeenlinnalaisten lähtökohdat kauteen olivat huolestuttavat. Joukkue remontoitiin isolla kädellä, päävalmentaja vaihtui ja peräti kymmenen pelaajaa vaihtoivat osoitetta. Tästä huolimatta Kerho on kyennyt aloittamaan kautensa erinomaisesti. Juuri niin kuin sen on pitänytkin.
Hämeenlinnassa eletään jälleen kiekkohuumaa. HPK on saanut kiinnostavuutensa takaisin.
Tuota houkuttelevuuttaan kansan silmissä seura vielä kasvatti entisestään maanantaina, kun se värväsi riveihinsä Eric Fehrin. Viimeksi Winnipeg Jetsissä kiekkoillut Fehr on erittäin kiinnostava vahvistus.
Usealla kannattajalla ei ole liiemmin käsitystä tästä pelurista, jonka vuoksi hänen otteitaan tullaan varmasti suurennuslasilla seuraamaan.
Nyt hänet voi jo nimetä yleisömagneetiksi. Ja näitä magneetteja Kerhossa ei entuudestaan kovin montaa ollut. Parhaimmillaan Fehr saattaa lisäksi osoittautua täsmähankinnaksi, puhdasveriseksi viimeistelijäksi.
Ja jos näin tapahtuu, niin Pallokerholla on mahdollisuus keväällä taistella jopa menestyksestä.
