Taas kerran toimitusjohtajaa kesällä vaihtanut Canadiens ei ollut monellakaan veikkauslistalla pudotuspelijoukkueiden joukossa ennen kauden alkua. Bob Gaineyn hyvästä maineesta ja kokemuksesta huolimatta lähtökohdat kauteen 03-04 eivät olleet kummoiset. NHL-tasolla kokematon valmentaja, uusi pelisysteemi ja joukkueeseen nostettujen nuorien pelaajien määrä viittasivat lähinnä välivuoteen. Toisin kuitenkin kävi ja Canadiens esitti kannattajilleen parasta kiekkoa vuosikausiin.
Nuoret pelaajat kiittivät luottamuksesta Mike Ribeiron ja Michael Ryderin johdolla ja nousivat joukkueen tähdiksi. Koko viime vuoden rannevamman takia sivussa ollut Sheldon Souray palasi sairastuvalta hänkin todelliseksi puolustuksen johtohahmoksi. Joukkue omaksui päävalmentaja Claude Julienin tuoman puolustusvoittoisen pelisysteemin mukisematta. Julien itse puolestaan osoitti pystyvänsä koviinkin ratkaisuihin esimerkiksi istuttaessaan joukkueen pistepörssin kärkimies Ribeiroa pelin verran katsomossa liian pitkien vaihtojen takia.
Myös Gaineyn pelaajahankinnat sitä suurinta lukuun ottamatta osoittautuivat erinomaisiksi. Jim Dowd ja Steve Begin ovat tärkeitä likaisen työn tekijöitä Canadiensin valmistautuessa kohtaamaan Bruinsin hyökkäysvoiman. Pierre Dagenais puolestaan nousi vanhan ketjukaverinsa Ribeiron rinnalla yhdeksi joukkueen parhaista maalintekijöistä. Sen sijaan Aleksei Kovalevin kohdalla jury ei ole tehnyt vielä päätöstä.
Kokemuksen puute ongelmana
Pudotuspeleissä jyllää kokemus ja tämä saattaakin koitua Canadiensin kohtaloksi. Mike Ribeiro ja Michael Ryder, joukkeen parhaat pistemiehet runkosarjassa, pelaavat ensimmäisiä pudotuspelejään NHL:ssä. Viimeisimmissä harjoituksissa nämä kaksi ovat jälleen pelanneet samassa ketjussa yhdessä Pierre Dagenaisin kanssa, joten Canadiensin kakkosketju on kokonaan vailla playoffs -kokemusta. Myös energinen Steve Begin, Jason Ward ja kauden mittaan vakiomiehistöön nousseet puolustajat Francis Bouillon ja Mike Komisarek tekevät playoffs -debyyttinsä keskiviikkona Bruinsia vastaan.
Katseet kääntyvätkin nyt joukkueen nestoreihin ja kesken kauden hankittuihin pelaajiin; Joe Juneau on joukkueen kokenein pudotuspelipelaaja 101 playoffs –pelillään. Siirtorajalla Montrealiin siirtyneet Kovalev ja Dowd puolestaan toivat mukanaan yhteensä 183 ottelun verran playoffs -kokemusta ja kaksi Stanley Cup -sormusta. Runkosarjassa tällä kaudella pahasti epäonnistuneelta Kovalevilta odotetaan kuitenkin selkeää tasonnostoa pudotuspeleissä. Tähän mennessä miehelle ei ole kuitenkaan löydetty sopivaa pelipaikkaa. Hyökkäyspään taidoistaan tunnetulla Kovalevillä voi olla ongelmia myös sopeutua Canadiensin puolustavaan pelitapaan. Tapaukset Czerkawski ja Audette ovat tuoreessa muistissa Montrealissa…
Monesti loukkaantumisien runtelema Canadiens lähtee nyt varsin terveenä pudotuspeleihin. Oikeastaan ainoa, mutta sitäkin suurempi, huolenaihe on Sourayn rannevamma. Tähdistöotteluun itsensä runkosarjan ensimmäisellä puoliskolla pelannut Souray ei ole päässyt lähellekään alkukauden liitoa palattuaan loukkaantumisen jälkeen kaukaloon.
Theodore jälleen kaikki kaikessa
Jose Theodore treenasi kovaa koko kesän surkeasti menneen viime kauden jälkeen, eikä edes perhettä kohdannut skandaali pystynyt horjuttamaan Montrealin kultapojan itseluottamusta. Theodore pääsi nyt runkosarjassa helpommalla kuin Vezina -kaudellaan pitkälti uuden pelisysteemin ansiosta. Hänet valittiin silti runkosarjan päätteeksi joukkueen parhaaksi pelaajaksi.
Bostonin tulokastähti Andrew Raycroft antaa Theodorelle varmasti oivan vastuksen, mutta maalivahteja verrattaessa vaakakuppi kallistuu Montrealin puolelle. Mathieu Garon on kehittynyt tasaisesti vuosi vuodelta ja on ollut varma niissä peleissä mitä on tällä kaudella saanut pelata.
Se, että joukkueen menestys on taas vahvasti maalivahdin varassa, ei ole mitään uutta Theodorelle. Uutta se ei ole myöskään Montrealin kiekkoyleisölle, sillä Canadiensin viimeisimmän Stanley Cup –voiton takuumiehenä loisti niin ikään 27-vuotias ranskankanadalainen maalivahti.
Psyykkaus on jo aloitettu
Toissa kaudella siis Canadiensin sytytti Zednikin kasvoihin isketty kyynärpää. Tällä kaudella joukkueen taisteluhengen voisi herättää vaikkapa viime päivien pelaajahaastattelut. Esimerkiksi Bruinsin kokenut keskushyökkääjä Brian Rolston kertoi TSN:n haastattelussa, että Canadiens ei ole heidän tasoisensa joukkue. Puolustaja Nick Boynton puolestaan syytti radiohaastattelussa Montrealin pelaajia sukeltelusta. Eipä olisi iso ihme, jos Claude Julien tulostaisi tällaiset kommentit ja teippaisi Canadiensin pukuhuoneen seinään.
Montrealissa ei ole suuria tähtipelaajia joiden taakse piiloutua. Tämä huippulahjakkuuden puuttuminen on ehkä kuitenkin se Montrealin paras ase myös pudotuspeleissä. Runkosarjassa Canadiens vahvuus oli nimenomaan pelaaminen joukkueena. Otteluiden voittaminen ei ollut enää Koivun ketjun varassa.
