Jatkoaika valitsi maalivahti Mikko Rämön toista kertaa peräkkäin Mestiksen All Stars –ryhmittymään ja siten myös parhaaksi maalivahdiksi. Nykyisin KooKoota edustavan kassarin tähdistövalinta oli jo kolmas peräkkäinen, sillä kaudella 2009–2010 hän torjui Jokipojissa II All Stars –paikan arvoisesti.
KooKoo sijoittui runkosarjassa toiseksi, eikä vähiten Rämön ansiosta. 39 ottelua kouvolalaisten maalilla ahkeroinut lahtelaislähtöinen maalivahti suorastaan dominoi kaikkia merkittäviä maalivahtitilastoja: torjuntaprosentilla, nollapeleillä ja päästettyjen maalien keskiarvolla mitattuna Rämö oli Mestiksen paras.
– No, en tiedä dominoinko. Oli siellä paljon hyviä maalivahteja, mutta osa siirtyi sitten liigaan. [Jonathan] Iilahti, [Antti] Ore, oli niilläkin hyvät tilastot, Rämö sanoo.
Iilahden torjuntaprosentti oli 93,4, Oren 90,9 ja Rämön 94,3.
Runkosarjassa KooKoo päästi vähiten maaleja ja maalinteko-ongelmista huolimatta pysyi sarjataulukon kärkipaikoilla erinomaisesti suoriutuneen peräpäänsä turvin. 31-vuotias Kiekkoreippaan kasvatti ei kuitenkaan lähde leijailemaan omalla suvereeniudellaan, vaan kehuu koko joukkuetta.
– Kyllä se kuvastaa sitä, että olemme puolustaneet hyvin koko joukkueena.
Kohti tosipelejä
Edelliskausien välierätappioiden jälkeen uutta mahdollisuutta on odotettu Kouvolassa kuin kuuta nousevaa. Runkosarja oli pakkopullaa, vasta nyt alkavat pelit, joilla todella on merkitystä.
– Hyvillä mielin lähdetään. Olo on odottavainen, ensimmäinen pudotuspeliottelu pistää aina hieman perhosia vastaan, Rämö hymyilee.
Kaksi edellistä kevättä ovat näet päättyneet Kouvolassa valtavaan pettymykseen. Ensin välierissä D Teamille 2009–2010 ja viime kaudella samassa vaiheessa Vaasan Sportille. Miten edellisvuosien pettymykset käännetään Kouvolassa voimavaraksi, Mikko Rämö?
– En ole varma, voiko sitä voimavaraksi kääntää, mutta ainakin jo viime vuonna mukana olleet tietävät, mitä pitää tehdä paremmin, jotta päästään tänä vuonna pidemmälle. Uusi vuosi ja uudet kujeet.
Viime vuosista Kouvolassa on opittu ainakin nöyryyttä. Tai ainakin Rämö on oppinut kasan tuttuja fraaseja.
– Mennään peli kerrallaan ja katsotaan, mihin se riittää. Kaikki tehdään sen eteen, että mahdollisimman pitkälle mennään.
