Kulunut kausi tarjosi valmennusjohdon osalta jo viime vuosilta tuttua epäpätevyyttä ja asiantuntemattomuutta. Joukkueen heikkotasoiseen materiaaliin suhteutettuna päävalmentaja Brian Sutterin 0-0 tulokseen tähtäävä peruuttelutaktiikka oli ymmärrettävää, mutta luokattomana taktikoijana ja valmennusvelhon irvikuvana jääräpäisen albertalaisen peluutussysteemi muodostui lähinnä painajaiseksi.
Pakonomainen tavoite maalien minimoinnista ja tiukasta trap-kiekosta olisikin voinut toimia Jacques Lemairen kaltaisen nerokkaan käskijän johdolla - vanhoillisiin menetelmiin ja kovaan yritykseen luottaneen Sutterin käsissä ei. Blackhawks-pukukopissa ja -vaihtoaitiossa meuhkanneen Sutterin mielikuvissa 0-1 tappio olisikin ollut toivottavampi kuin 5-4 voitto.
Kuluneiden ja vanhoillisten metodien vuoksi otteensa pelaajiinsa kadottaneelle taistelutahtoiselle ikisoturi-Sutterille kulunut kausi oli luonnollisesti erittäin vaikea. Nuorten pelaajien parissa täysin kyvytön Sutter oli viimeistään kevätkaudella pakotettu asettamaan lupaava nuoriso vastuullisempiin rooleihin. Heikosta menestyksestä syyspuoliskolla suurimmat syyt niskoilleen saaneiden nuorten pelureiden pirteät otteet keväällä eivät kuitenkaan riittäneet pelastamaan joukkuetta saati Sutterin suuria unelmia pudotuspeleistä.
Vaikea kausi oli näin ollen erityisen epäonnistunut valmennusjohdon kannalta. Veteraanipelaajansa viimeistään keväisten pelaajakauppojen seurauksensa menettänyt Sutter osoitti kauden kuluessa useaan otteeseen olevansa täysin väärä mies nuoren joukkueen johtajaksi. Kauden päätyttyä Sutterin tulevaisuus organisaation palkkalistoilla asetettiinkin erittäin kyseenalaiseksi ei ainoastaan umpeutuvan sopimuksen vuoksi, vaan erityisesti joukkueen heikon pistesaldon sekä nuorten pelaajien kanssa kohdattujen ristiriitojen ja konfliktien vuoksi.
Sutterin epävarman tulevaisuuden lisäksi Blackhawks-valmennusjohdon tapahtumien keskipisteessä kiilui kevätkauden ajan organisaation maalivahtivalmennus. Pitkään maalivahtikonsulttina toimineen Vladislav Tretjakin työvelvoitteet Venäjällä pakottivat sikariportaan päättäjät turvautumaan vihdoin ja viimein organisaation ulkopuoliseen apuun. All-stars-tauon jälkeen väliaikaiseksi maalivahtivalmentajaksi palkatun Stephane Waiten jatko organisaation palkkalistoilla jäi kuitenkin Sutterin jatkon ohella täysin avoimeksi.
Toukokuu 19. päivä uuden sopimuksen seuraavaksi kaudeksi saaneen Sutterin jatko organisaatiossa poisti välittömästi toisen valmennusjohdon epävarmuustekijöistä. Blackhawks-GM Bob Pulfordin vankalla tuella uuden mahdollisuuden saaneen Sutterin jatko oli organisaation sikariportaan päättömään politiikkaan enemmän kuin sopiva, mutta loi samalla nuoren joukkueen tulevaisuuden ylle erittäin vakavia uhkakuvia.
Vaikka Sutterin jatkosopimus toi koko organisaation ylle synkkiä pilviä, kesän aikaiset loput päätökset valmennus- ja pelaajarintamalla voivat onnistua karkoittamaan edes osan niistä. Esimerkiksi juuri Stephane Waiten jatkaminen maalivahtivalmentajana olisi enemmän kuin kaivattu uudistus retuperällä olleeseen maalivahtivalmennukseen. Samalla organisaation nuoret maalivahdit saisivat vihdoin kokopäiväisen tukihenkilön.
Denis Savard
Blackhawks-päävalmentaja Brian Sutterin temppuilujen ja asiantuntemattomien toimien rinnalla on erittäin vaikeaa näyttää kovinkaankaan epäpätevältä. Sutterin aisaparina vaihtoaitiossa Blackhawks-pakkaa johtanut Denis Savard osoitti tämän erityisen hyvin. Vaikka Savard'n taidot valmentajana ovat varsin vähäpätöiset, tämä entinen Blackhawks-legenda ei yksinkertaisesti voinut nousta valmentajasekoiluiden päätähdeksi.
Kohun pyöriessä Sutterin ympärillä Savard jäikin ymmärrettävästi taka-alalle. Alivoimapeluutusta johtanut Savard ei saanut suuria kiitoksia joukkueen alkukauden hyvistä otteista miesvajaalla - joskaan raskaita nuhteita ei myöskään kertynyt kevätkaudella heikentyneestä alivoimasta.
Erityisesti median parissa Blackhawks-valmennusjohdon toisarvoiseksi vaikuttajaksi luokiteltu Savard otti kuitenkin itse otteluissa yllättävän näkyvän roolin. Valmennuksen taktiikkapuolta hoitanut Savard kulutti etenkin aikalisillä fläppitaulua ja tusseja Sutterin jääräpäisesti keskittyessä lähinnä taisteluhengen nostattamiseen.
Brian Sutterin vanavedessä sopimuksen seuraavaksi kaudeksi saaneen Savard'n jatko osoitti joka tapauksessa ainakin organisaation sikariportaan arvostavan entisen Blackhawks-legendan työpanosta. Samalla Savard sai uudeksi aisaparikseen tammikuussa organisaation palkkalistoille liittyneen Bruce Cassidyn. Näin ollen neljä kautta apulaisvalmentajana työskennellyt Al MacAdam sai väistyä uuden tulokkaan tieltä.
Brian Sutter
Päävalmentaja Brian Sutterin kolmas kausi Blackhawks-joukkueen pääkäskijänä osoitti esimerkillisesti miksi tämä old-school-kiekkoilun ruumiillistuma on kiertänyt neljän eri organisaation päävalmentaja ja miksi pisin visiitti on kestäny ainoastaan neljä kautta. Valmennustaktiikoista ja -strategioisti täysin tietämätön ja pääasiassa kovaan hurmoshenkeen ja tsemppiin luottava Sutter on mainio herättäjä horrokseen vajonneelle veteraanijoukolle, mutta nuoren joukkueen kehittäjänä ja pitkän tähtäimen opettajana mies on hyödytön.
Yhden kauden valmennusihmeeksi jo aikaisemmissa työsuhteissaan leimattu Sutter onkin osoittanut myös Blackhawks-käskyttäjänä olevansa kyseenalaisena maineensa veroinen. Kaudella 2001-2002 Blackhawks-joukkueen neljän kauden jälkeen pudotuspeleihin johtanut Sutter sai lähes jokaisen väsyneen veteraanin ylittämään itsensä onnistuen luomaan koko joukkueeseen mahtavan taisteluhengen.
Ensimmäiselle kierrokselle tyssännyt pudotuspelimatka ja tätä seuranneet kaudet osoittivat kuitenkin valitettavalla tavalla Sutterin yksiulotteisuuden ja vanhoillisuuden. Viime kaudella pelaajistonsa riitauttanut ja kastijakoon pirstaloinut Sutter valjasti pelaajat erittäin vahingoillisesti suosikkihierarkiaan, jolloin erityisesti saamattomat veteraanit nousivat kehittyvän nuorison edelle peluutusjärjestyksessä.
Lähes täydellisesti veteraanipelaajiin ja omiin suosikkeihin luottaneen Sutterin vanhat ja kuluneet tsemppausniksit eivät kuitenkaan enää tehonneet. Viime kausi, mutta erityisesti kulunut kausi osoittivatkin, ettei Sutter pystynyt tarjoamaan niksinurkastaan mitään uutta. Taistelutahtonsa kadottaneet veteraanit olivat kuulleet samat tsemppausmantrat jo liian moneen kertaan. Nuoriso ja tulokkaat sen sijaan eivät taistelutahdon kohottamiseen tähtääviä palopuheita edes kaivanneet - pikemminkin luotettavaa ohjaajaa ja opettajaa.
Sutterin työkalupakissa oli vasara ja tukku nauloja, joiden avulla nuorille pyrittiin jääräpäisesti lyömään taistelutahtoa. Pakissa ei ollut jakoavainta, jolla valmennusjohto olisi voinut hienosäätää nuorten peliä. Täysin ilman arvokasta ohjausta jääneet nuoret pelaajat joutuivatkin Sutterin moukaroinnin uhriksi tämän pyrkiessä luomaan jokaisesta pelaajasta omia peilikuviaan: kentän kummassakin päädyssä pyyteettömästi raatavia taistelijoita, joilta karsittiin luovuus.
Romuluisten työläisten klooniarmeijan puolustusvoittoinen pelisysteemi iskosti Sutterin ideologian lähes täydellisesti. Puolustava taktiikka ei kuitenkaan voinut tuoda tulosta taktiikoista ja pelisysteemeistä täysin piittaamattoman jääräpäisen päävalmentajan käsissä. Pelaajat istutettiin outoihin ja vääriin rooleihin samalla kun vähäinenkin hyökkäyspään luovuus karsittiin tiukkien puolustusvelvoitteiden vuoksi. Tiukassa, mutta silti hyvin sekasortoisessa tilanteessa nuorison pelko virheitä kohtaan kasvoikin silmiinpistävästi, jolloin koko joukkueen yleisilmeestä tuli sekä arka että sekava.
Koko kauden vallinnut sekava yleisilme näkyi erityisesti syyspuoliskolla, jolloin valmennusjohto jääräpäinen Sutteri etunenässä haahuili vaihtoaitioissa ilman minkäänlaista todellisuudentajua.Täysin ilman suurempia visioita tai taktiikoita pelaajistoaan komentanut Sutter pyrki aivottamalla ketjurumballa herättämään aneemisen joukkueen, mutta pelkkä lottoaminen koostumuksilla ei voinut tuoda tulosta.
Ennalta-arvattava ja monotominen dump-and-chase-pelityyli oli myös totaalisesti tuhoontuomittu. Mikäli kiekko suuren työn tuloksena saatiin päätyyn, sekasortoiset ja arat pelaajat eivät kumilaattaa kulmista uskaltaneet eivätkä halunneet kaivaa. Olemattomaan peruutteluun ja kiekon päätyyn lyömiseen turvautunut Sutter loikin jo aivan alkukaudesta joukkueen keskuuteen haavoittavan ilmapiirin, jossa sekä luovuus että energisyys kuopattiin passiivisen surffailun tieltä.
Pelaajien ohjaamisen ja opettamisen sekä tarkempien taktiikoiden kehittelyn sijaan Sutter keskittyi vanhaan tuttuun karjumiseen ja tsemppihengen luomiseen. Silti Blackhawks-vaihtoaitiossa nähtiin hyvin usein yllättävän passiivinen päävalmentaja, joka ei reagoinut millään tavoin tuomarityöskentelyyn tai kentällä tapahtuneisiin selkkauksiin. Yllättävä passiivisuus saattoikin heijastaa yhä enenevässä määrin kasvanutta kuilua Sutterin ja pelaajiston välillä: Sutterin auktoriteetti ja johtajuus oli mennyttä.
Luottamuksen puute pelaajien ja Sutterin välillä näkyi kentällä selkeästi. Vanhoja fraaseja toistanut Sutter ei kyennyt tarjoamaan vanhoille veteraaneille mitään uutta. Nuorisolle itseään toistava old-school-valmentaja oli lähinnä pahin vihamies. Vaihtoaitioissa heiluva vanha dinosaurus olikin pelaajistolle ainoastaan enää välttämätön paha, joka pyrki huutamaan ohjeitaan kuulemattomille korville.
Epätoivoisessa tilanteessa motivointikeinonsa loppuun kuluttanut Sutter kääntyi lehdistön auttavan kynän puoleen. Avointa kritiikkiä pelaajiaan kohtaan antanut Sutter osoitti kuitenkin härskeillä lausunnoillaan entistä selkeämmän oman asemansa lohduttomuuden. Niksinurkkansa tärpit jo kauan aikaa sitten kadottanut Sutter viestittikin esimerkillisesti vanhoillisuudestaan ja yksiulotteisuudessaan paukuttaessaan naama punaisena pistäviä lausuntoja nuorten pelaajien ailahtelevista otteista paapoen samalla omia suosikkejaan niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin.
Vaikka Sutterin kritiikistä saivat osansa myös märkää ruutia kironneet Steve Sullivan ja Tyler Arnason, erityisesti Michael Leightoniin kohdistuneet lausunnot osoittivat Sutterin kyvyttömyyden käsitellä nuoria pelaajia. Viikolla 52 NHL:n viikon parhaaksi puolustavaksi pelaajaksi valitun Leightonin heikot otteet seuraavalla viikolla olivat luonnollisesti pettymys, mutta Sutterin antama julkinen krititiikki ei varmastikaan nostattanut nuoren maalivahdin itseluottamusta.
Joukkueen heikkoihin esityksiin turhautunut Sutter purkikin valitettavan tilanteen tuomat paineet erityisesti nuoriin pelaajiin. Kenties motivointikeinoksi tarkoitetut lausunnot olisivat saattaneet toimia jo pitkään NHL-kaukaloista tahkonneiden kokeneiden kettujen korvissa, mutta suurissa ympyröissä ensiaskeleitaan ottavien ja ymmärrettävästi haparoivia otteita esittäneiden nuorten mielissä härskit ja pistävät sanat saattoivat tuntua varsin oudoilta.
Vaikka vaisu tulos kaukalossa siivitti Sutterin paikoitellen selittelemään tappioita kiekon epäonneikkailla pompuilla ja muilla sattumuksilla, koko kauden jatkuneet ristiriidat nuorten pelaajien kanssa säilyivät sitkeästi. Lopulta helmikuun lopussa Nashvillessä tapahtunut välikohtaus Tyler Arnasonin ja Sutterin välillä huipensi pitkään jatkuneen skisman.
Sitkeästä yrittämisestä ja ikuisesta taistelutahdosta tunnettu Sutter oli kritisoinut ailahtelevasti ja paikoitellen hyvinkin laiskasti pelannutta Arnasonia jo helmikuun 29. päivän aamujäillä. Samaisen päivän ottelun jälkeinen ilta nashvilleläisessä Tootsies Orchid Loung -baarissa toi aamulla tapahtuneeseen sanalliseen kritiikkiin kuitenkin uusia elementtejä.
Useiden eri silminnäkijälausuntojen tapahtumat eroavat hieman toisistaan, mutta valtaosan mukaan samaan baariin sattuneet Sutter ja Arnason joutuivat illan kuluessa sanaharkkaan. Samalla raivostunut Sutter oli kirjaimellisesti uhannut hakata Arnasonista ilmat pihalle yllyttäen tätä näin käsirysyyn. Vaikka välikohtauksessa lopulta säästyttiin tappelulta, tapaus asetti väistämättä lukuisia uusia kysymyksiä Sutterin tulevaisuudesta.
Ennen kaikkea tapaus kuitenkin osoitti jälleen kerran Sutterin yksiulotteisuuden ja vanhoillisuuden valmentajana sekä kyvyttömyyden käsitellä nuoria pelaajia. Laiskasti ja ailahtelevasti pelannut Arnason tarvitsi ymmärrettävästi motivointia, mutta huutaminen ja uhkailu sekä sanallisesti että fyysisesti eivät olleet missään nimessä oikeita keinoja tähän. Toisaalta Arnasonin motivaatio pelata taistelutahtoisia puukäsiä ihannoivan ja taitopelaajia inhoavan Sutterin alaisuudessa saattoi olla jo valmiiksi alhainen ja säilyä tapahtumista huolimatta varsin alhaisena.
Valitettava tapaus toi esille vuosien takaisia muistoja Sutterin ja Michael Nylanderin välisestä ristiriidasta, jossa ensimmäinen ei voinut sietää jälkimmäisen fyysistä peliä kaihtavaa taitokiekkoa. Tällöin Sutter vei voiton ja organisaation johtoporras kauppasi kyseisen ristiriidan sekä muiden syiden vuoksi Nylanderin pois joukkueesta ja Sutterin alaisuudesta.
Kuluneen kauden välikohtaus Sutterin ja Arnasonin välillä ei kuitenkaan tuonut välittömästi muutoksia organisaation palkkalistoille. Tuttuun tapaan sikariporras vaikeni tilanteesta vaivihkaa, vaikka GM Bob Pulford tutkikin tapausta haastattelemalla välikohtauksen kumpaakin osapuolta. Omalta osaltaan johtoporras siis jätti tapauksen kulissien taakse toivoen välikohtauksen kohun laantuvan.
Suuria mullistuksia ei myöskään tuonut NHL:n pelaajayhdistys NHLPA, joka otti tapauksen käsittelyynsä maaliskuun 22. päivä. NHLPA päätti tapauksen olevan organisaation, Arnasonin ja tämän agentin välinen asia, joten loppukaneetti siirtyi myöhemmäksi.
Yhtä kaikki, vaikka Blackhawks-sikariporras saati NHLPA eivät tuoneet välittömiä vastauksia tapauksen nostattamiin kysymyksiin, eräänlainen ratkaisu saatiin jo toukokuun 19. päivä. Kyseisenä päivänä organisaation johtoporras julkisti Sutterin pelätyn jatkosopimuksen seuraavalle kaudelle, joten välikohtaus ei vaikuttanut ainakaan Sutterin tulevaisuuteen.
Johtoporras soikin näin ollen jälleen kerran suosikkipojalleen voiton ja uuden mahdollisuuden. Pelipöydässä tiiviisti istuneen Sutterin poistaminen sököporukasta olisikin ollut lipevän sikariportaan politiikan vastaista, mutta uusi jatkosopimus siis ainoastaan lujitti Sutterin asemaa pöydän ympärillä.
Sen sijaan Nashvillen valitettavan välikohtauksen toisen osapuolen, Tyler Arnasonin, kannalta Sutterin jatko nostatti suuria kysymysmerkkejä. Selkeät erimielisyydet Arnasonin ja Sutterin välillä kun saattavat Nylander-tapauksen tapaan pakottaa sikariportaan kauppaamaan myös Arnasonin.
Toivotut uudet tuulet Blackhawks-vaihtoaitiossa jäivätkin näin ollen täysin Bruce Cassidyn apulaisvalmentajan pestin harteille. Nuoria opettamaan ja ohjaamaan kykenevän valmentajan tarve jäi yhä toivomuslistan kärkisijoille, sillä nykyisellä tahdilla Blackhawks-pääkäskijänä mesoava Brian Sutter aiheuttaa nuorison kanssa enemmän konflikteja ja kohua kuin Michael Jackson.
Vladislav Tretjak
Pitkään organisaation maalivahtikonsulttina toimineen Vladislav Tretjakin visiitit Blackhawks-maalivahtien avuksi vähemivät kuluvalla kaudella huomattavasti. Tretjakin poliittinen ura Venäjällä sitoi tämän maalivahtilegendan yhä tiiviimmin kotimaansa velvoitteisiin.Tretjakin ainoaksi vierailuksi Blackhawks- ja Admirals-maalivahtien luona jäikin viikolla 50 tapahtunut visiitti.
Odotettu vierailu poiki välittömiä tuloksia. Viikolla 52 NHL:n viikon parhaaksi puolustavaksi pelaajaksi valittu Michael Leighton oli paras esimerkki Tretjakin läsnäolon ja oppien tärkeydestä. Jocelyn Thibault’n loukkaantumisen jälkeen nuoriin maalivahtikaksikkoihin luottanut organisaatio olisi kuitenkin kaivannut maalivahtikonsulttinsa apua useammin, sillä jo All-stars-tauon jälkeinen aika pakotti Blackhawks-sikariportaan palkkaamaan lisävoimia maalivahtivalmennukseen.
Stephane Waite
Kokemattomiin ja luonnollisesti haparoiviin nuoriin maalivahteihin luottamaan joutunut organisaatio heräsi retuperällä olleeseen maalivahtivalmennukseen viimein tammikuun lopulla. Maalivahtikonsultti Vladislav Tretjakin aisapariksi toivotun päätoimisen maalivahtivalmentajan etsintä tuotti lopulta tulosta All-stars-tauon jälkeen Stephane Waiten liittyessä organisaation palkkalistoille.
Loppukauden ajaksi organisaation maalivahtivalmentajaksi palkattu Waite oli tuttu nimi sikariportaan päättäjille. Kanadassa Quebecissä maalivahtikoulua johtava Waite on nimittäin entisen Blackhawks-maalivahti Jimmy Waiten veli, joten välillisiä siteitä entisiin Blackhawks-tuttuihin tässäkin tapauksessa.
Välittömästi Blackhawks-maalivahtien kanssa työhön ryhtynyt Waite oli erittäin kaivattu mies organisaation palveluksiin. Nuorten maalivahtien tueksi saapunut Waite pystyi lyhyessä ajassa ohjaamaan ja opettamaan niin Michael Leightonia kuin Craig Andersoniakin. Loppukaudeksi pudotuspelipaikasta taistelleen Norfolk Admiralsin avuksi lähetetty Waite jatkoi näin arvokasta työtään nuoren maalivahtikaksikon parissa myös farmissa - Blackhawks-maalilla kauden lopun torjuneiden Thibault’n ja Munron auttamisen sijaan.
Vaikka Waite pystyi jo lyhyessä ajassa hyviin tuloksiin, kauden loppuun päättynyt sopimus asetti lukuisia kysymysmerkkejä miehen jatkolle Blackhawks-valmennuksessa. Kipeästi päätoimista maalivahtivalmentajaa tarvitsevan organisaation kesän aikaisiin tärkeisiin päätöksiin lukeutuukin ehdottomasti osaavan ja jatkuvaan läsnäoloon kykenevän maalivahtivalmentajan hankkiminen.
