Kingstonissa 25. 6. 1963 syntynyt Doug Gilmour oli uransa huipulla keväästä 1992 kevääseen 1994. Gilmour siirtyi 1992 NHL:n pohjalla riutuneeseen Toronto Maple Leafsiin. Lyhyessä ajassa "Killer" elvytti rakastetun NHL-joukkueen ja antoi toivoa paremmasta. Kaudet 1992-93 ja 1993-94 Gilmour oli yksi NHL:n johtavista pelaajista ja Kanadan ehkä palvotuin jääkiekkoilija. Gilmour palautti yli vuosikymmenen tauon jälkeen Maple Leafs-paidan kunnian. Killerin johdolla Maple Leafs ylsi kahdesti peräkkäin NHL:n konferenssifinaaleihin.
Keväällä 1993 Gilmour voitti Selke Trophyn NHL:n parhaana puolustavana hyökkääjänä. Vaikka Gilmour oli vakiinnuttanut asemansa NHL:n tähdistössä jo 1980-luvun alussa St. Louisissa ja voitti Stanley Cupin 1989 Calgaryssä, muistetaan hänet nimenomaan Toronton sinipaidoista.
Syksyllä 1994 alkoi Gilmourin uralla alamäki. Toronto oli kuluneen kesän aikan yrittänyt ostaa Stanley Cupin hankkimalla mm. Mats Sundinin. Sundinin tulo Torontoon kuitenkin tiesi lähtölaskentaa Gilmourille, ei mahdollisuutta Stanley Cupiin. Gilmour ei ollut tynkäkaudella 1994-95 entisensä. Torontosta lähdettyään Gilmour pelasi useissa joukkueissa vaihtelevalla menestyksellä ja ehti jo kerran lopettaa uransa, palaten kuitenkin Montreal Canadiensin paidassa vielä kerran huipulle. Viime keväänä Gilmour myytiin takaisin Torontoon, mutta fanien ja miehen itsensä pettymykseksi Dougie loukkaantui, eikä pystynyt pelaamaan pudotuspeleissä.
Gilmourin uralle päätepisteen laittoi Toronto Maple Leafsin uusi toimitusjohtaja John Ferguson junior, joka ilmoitti ettei Gilmourilla ole juuri nyt paikkaa joukkueessa. 40-vuotiaan jääkiekkoilijan oli näin ollen kaikkein helpointa jättää kaukalot nuoremmille.
Gilmour muistetaan ikitsempparina, suurena johtajana ja väkevänä all-around-pelaajana. Kevään 1993 Selke Trophy ei ollut vahinko. Uran pahin vastoinkäyminen oli St. Louisin aikana ilmi tullut suhde alaikäiseen tyttöön. Uran loppupuolella taas Gilmour alkoi menettää terävyyttään jäällä, ja oli silloin tällöin suurissa vaikeuksissa kiihkeärytmisissä peleissä. Älyn ja yrityksen yhteisvoimin Gilmour kuitenkin piti itsensä loppuun asti keskimääräistä parempana NHL-kiekkoilijana.
