Lähdetään kylmistä faktoista liikkeelle. SM-liiga on Jääkiekkoliitosta erillinen osakeyhtiö, joka koostuu sarjana 14 joukkueesta. Siis 14 omaa etuaan ajavasta organisaatiosta. SM-liigassa yksikään merkittävä taho ei kannata avoimen liigan olemassaoloa.
– Olen enemmän suljetun liigan kannalla. Hyvä perustelu on se, että ilman mahdollisuutta pelata kolmea ensimmäistä vuotta suljetussa liigassa, ei KalPa tällä hetkellä olisi tässä, täräytti KalPan - viimeisimmän liiganousijan - toimitusjohtaja Kimmo Kapanen Jatkoajalle maaliskuussa.
Tämä kuvaa hyvin liigaseurojen, jopa entisten nousijajoukkueiden, suhtautumista avoimeen liigaan. Se on heille vain syöpä. Kuluerä. Epäkannattavaa liiketoimintaa.
Turussa kunnianhimo, rohkeus ja silkka hulluus loppuivat kesken.
SM-liiga ei säily avoimena, ellei median, katsojien ja etenkin Mestis-seurojen rummutus säily yhtä korkeana kuin se oli keväällä 2009. Rummutuksen ylläpitoon ei riitä esimerkiksi mikkeliläisten hyvä yritys meneillään olevissa karsinnoissa. Valitettavasti.
Jos Mestis-joukkue haluaa oikeasti vavisuttaa karsintoihin päätyvää liigaseuraa, sen on oikeasti tehtävä se ryminällä.
Nykysysteemissä liigajengi saa harjoitella ja valmistautua karsintoja varten todella pitkään, joten mullistukseen tarvitaan jäätävällä itseluottamuksella ja päättäväisyydellä varustettu panssarivaunu nimeltä Mestis-mestari.
Jos tämän vaunun valjastamiseksi toimintakuntoon sen ohjaimiin on palkattava Juhani Tamminen, palkatkaa hänet. Jos tämän vaunun polttoainetta maksamaan tarvitaan hieman kajahtanut rahasampo, hommatkaa hänet. Vaikka sieltä vihonviimeisestä ketunkolosta.
Nyt on tekojen aika. Turussa kunnianhimo, rohkeus ja silkka hulluus loppuivat kesken.
Mestis-joukkueen on jätettävä Mestiksen mestaruuspokaali paikoilleen, ilmoitettava tiedotusvälineissä kirosanojen kera, että "me tulemme SM-liiga" ja suunnattava ilman taka-askeleita tavoitettaan kohti ilman suuria mestaruusjuhlia.
Nykysysteemi ei anna muuta mahdollisuutta nousijajoukkueen onnistumisen takeeksi. On oltava valmius joko muokata noususysteemiä enemmän Ruotsin mallin mukaiseksi, tai sitten asiat on tehtävä röyhkeydellä ja suurella itseluottamuksella. Kuka uskoisi ensimmäiseen vaihtoehtoon?
Nykyisen karsintasysteemin ja avoimen liigan kello tikittää. Toistan ingressissä esille nostetun kysymyksen: "Kuka olisi valmis korottamaan panoksia?"