Kuka muu kuin SaiPa-henkinen ihminen olisi syksyllä 2012 arvannut, että Lappeenrannassa pelataan pudotuspelejä keväällä? Tuskin juuri kukaan. Kuka olisi uskonut, että joukkue majailee joulutauolla sarjakakkosena? Ei kukaan.
Ari-Pekka Selin teki pitkien SaiPa-vuosien aikana arvokasta ja kunnioitettavaa työtä. Hän jatkoi Heikki Mälkiän vanavedessä ja nousi uskottavaksi päävalmentajaksi – sellaiseksi joka saa rajoitetusta materiaalista kaiken irti. Juuri kuten Mälkiä teki oman työnsä. Palkinto jäi kausi toisensa jälkeen kuitenkin saamatta. Joskus tavoite kymmenen joukossa jäi pisteen päähän, joskus kahden.
On äärimmäisen tärkeää, että Mestiksen SaPKosta Lappeenrantaan naarattu Pekka Tirkkonen onnistui tempussa heti ensimmäisellä valmennuskaudellaan. Sputnikit pelasivat liigahistoriansa menestyksekkäimmän syyskauden. Sarja oli kuitenkin tasainen, ja kymmenen joukkoon tarvittiin tällä kertaa suuri pistepotti. SaiPan yhdeksäs sija runkosarjan päätteeksi oli siihen nähden mahtijuttu.
SaiPassa on tehty useita oikeantuntuisia ratkaisuja, jotka tuovat uskottavuutta toimintaan. Valmennus- ja johtoporras on hyvin SaiPa-henkinen, mikä varmistaa sen, että työtä tehdään ennen kaikkea sydämellä. Takana on luja tahto saada Lappeenrannan kiekkokulttuuri käännettyä uuteen nousuun. Kaikesta tekemisestä huomaa ja aistii, että vihdoin sitä jotain alkaa tapahtua. Sen huomasivat myös katsojat. Usealla sadalla silmäparilla ylittynyt tavoitekeskiarvo kertoo paljon.
Vaikka keltamustien visiitti tämän kevään pudotuspeleissä jäi vain kolmen ottelun mittaiseksi, oli kokemus todella merkittävä. Tirkkonen painotti ensimmäisen voitetun liigaottelun jälkeen voittamiskokemuksen tärkeyttä joukkueelleen. Yhtä iso asia on ensimmäisen päävalmentajakauden pudotuspelipaikka Tirkkoselle itselleen.
Nyt joukkue tarvitsee toisella perättäisellä kaudella myös pudotuspelipaikan. Tavoite lienee helppo asettaa: Puolivälieräpaikka joko suoraan tai karsintapelien kautta.
Kaikki on mahdollista, jopa todennäköistä. SaiPan tulevaisuus näyttää positiiviselta.
