Toimitusjohtaja Kimmo Kapanen kertoi kausikatsauksessaan KalPan tarjonneen sidosryhmilleen monipuolisia tunteita. Tässä Kapanen osui enemmän kuin oikeaan.
Kiekko herättää Kuopiossa tunteita. Surkuhupaisan kauden ja äärimmäisen heikon julkisuuskuvan myötä kuopiolaiskannattajat ovat osittain kääntyneet seuransa vastaan. KalPa - tai siis oikeastaan KalPan seurajohto - on päässyt fanien vihalistalle.
Vielä pari vuotta sitten KalPa oli SM-liigan kuumin organisaatio ja seuran vetovoima oli suuri. Huolellisesti rakennettu pohjatyö kantoi hedelmää, ja pieni savolaisseura näytti vakavasti otettavalta mestarikandidaatilta.
Kuopiolaisorganisaatio on lyhyessä ajassa tuhonnut miltei kaiken, mitä Pekka Virran johdolla KalPaan rakennettiin. Omahyväisyys, itsekritiikin puute, surkea viestintä ja sisäpiirin puuhastelu ovat ajaneet KalPan kuilun partaalle.
Kuluva kausi tullaan todennäköisesti muistamaan KalPan alamäen lähtöpisteenä. Muistellaanpa hieman kulunutta kautta.
Elokuussa Tuomas Tuokkolan yllätyspotkujen syyt jäivät täysin mysteeriksi. KalPa ei selittänyt erottamispäätöstä millään tavalla.
Potkuille ei annettu yhtä ainutta syytä!
Analyyttisen ja keskustelevan Tuokkolan valmennustyyli ei missään vaiheessa ollut Sami Kapasen suosiossa.
Mutta eihän se voi olla potkujen syy, eihän?
Vain pari kuukautta potkujen jälkeen seura julkisti Jari Laukkasen pitkän jatkosopimuksen. Laukkasen kerrottiin tuoneen joukkueeseen halutun muutoksen.
Millään muulla tavalla jatkosopimusta ei perusteltu.
Jatkoajan haastattelussa Kimmo Kapanen ei osannut kertoa mikä tämä muutos oli, miten se näkyy toiminnassa ja mihin se johtaa.
Kaukalossa heikosti valmennettu ja huonosti kasattu ryhmä oli koko kauden tuuliajolla. Kauden päättyminen puolivälieriin oli vähintäänkin odotettu tulos. Seuraorganisaation ulkopuolella kukaan ei uskonut parempaan menestykseen.
Kuopiolaisorganisaatio viestitti puolivälieräsarjan jälkeen tappion johtuneen vain Ässien oikea-aikasista pomppumaaleista. Uskoiko joku?
Viestinnän riemuvoitto sai kruununsa viime perjantaina. KalPa kutsui median koolle kuulemaan organisaation uudesta strategiasta ja lähivuosien tavoitteista.
Tilaisuudessa ei kuitenkaan sanallakaan sivuttu oikeaa strategiaa. Tavoitteita ei myöskään julkistettu.
Seurajohdon ainut sanoma oli savolainen taitokiekko ja yksilöllinen valmennus. Samalla rivien välistä saattoi lukea pelaajabudjetin leikkauksista. KalPa palaa pienten joukkoon.
Seurajohto todennäköisesti itsekin tietää yleisömäärän laskun jatkuvan ja muutaman sponsorin kaikkoavan. Buumi on tullut tiensä päähän.
Kaikki tämä olisi voitu Kuopiossa välttää toiminnan kriittisellä tarkastelulla ja rehellisellä viestinnällä.
KalPan kausi on päättynyt kolme kertaa peräkkäin puolivälieriin isosta pelaajabudjetista huolimatta. Savolaiseen taitokiekkoon luotetaan sokeasti jatkossakin, vaikka tulosta se ei ole tuonut.
Kokenut valmentaja, hyvä ykkössentteri, fyysisiä voimahyökkääjiä. Listaa ongelmakohdista voisi jatkaa loputtomiin. Joukkueen rakenne ei kuitenkaan ensi kaudeksi muutu.
Viestintää sen sijaan voi ja pitäisi korjata. Välittömästi.
Kuopiolaisseuran viestintä on ollut surkuhupaisaa. Kannattajien ja sidosryhmien aliarviointi oli vaarallinen aikapommi, joka lopulta räjähti suoraan omille kasvoille.
Seuran toimisto tuntuu uskovan, että nykymaailmassa päätöksiä ei tarvitse perustella ja sidosryhmille voi maalata todellisuudesta poikkeavia tulevaisuudenkuvia.
KalPassa negatiiviset asiat lakaistaan maton alle, ja liirumlaarumilla yritetään saada kannattajat uskomaan parempaan huomiseen.
Kannattajat, sponsorit ja sidosryhmät kuitenkin näkevät, että päätökset ovat perusteettomia, lupaukset ovat katteettomia ja perheyhtiö ei näytä oppivan isoistakaan virheistä. Valheellinen viestintä ei muuta tosi-asioita.
KalPalla on alkamassa uuden liigahistoriansa vaikein taival. Negatiivisuuden kierrettä on vaikea katkaista. Varsinkin kun oma toiminta on kääntänyt fanit rakastamaansa seuraa vastaan.
Nykytoiminnalla KalPa kuolee omaan illuusioonsa. Olisiko aika olla rehellinen?