Peliitat pelasi harjoituspelit tulosten valossa melkoisen alakanttiin. Kannattaako niistä vetää johtopäätöksiä? Ovatko suurimmat ongelmat maalivahtiosastolla ja puolustuspelissä, niin kuin harjoituspelit antoivat olettaa?
Peliitat eli kevään ja kesän aikana muutoksien kourissa. Seuran toimitusjohtaja, Calgary Flamesin maalivahti Karri Rämö jätti tehtävänsä seuran peräsimessä, urheilutoimenjohtajaksi nimitettiin ex-kulttipuolustaja Pekka Saittakari ja päävalmentaja Petri Karjalaisen avuksi napattiin oululainen Lauri Merikivi. Merkittävimmät muutokset nähtiin kuitenkin kokoonpanon puolella. Maalivahdit vaihtuivat, puolustuksesta lähti pois iso palanen kokemusta ja hyökkäyksessäkin on paljon uusia, ennestään tuntemattomia suuruuksia.
Ykkösveskari puuttuu
Maalivahtiosasto laitettiin pakon sanelemana uuteen uskoon. Viime kauden sopimusmaalivahdeista Rasmus Rinne suuntasi Porin Ässien riveihin ja Heikki Tuomisto lähti Peliittojen luottopuolustajan Ville-Veikko Väkeväisen sekä heinolalaisten viime kauden apuvalmentajan Timo Kepon perässä Itävaltaan.
Peliitat pestasi maalilleen kaksi eri kohdissa uriaan olevaa maalivahtia. Antti Rautiola, 25, on kollegaansa Anssi Pesosta, 23, kokeneempi miesten sarjoissa. Viime kaudella Joensuun Jokipoikien ykkösveskarin paikkaa pitkään, monen joensuulaisen kiekkoniilon mielestä liian pitkään pitänyt Rautiola lienee alkavalla kaudella Peliittojen kakkosmaalivahti, vaikka se voi lähtökohtaisesti kuulostaa melko rohkealta linjaukselta.
Viime kaudella Jokipoikien maalilla ajoittain jopa surkuhupaisia otteita esittänyt Rautiola voi parhaana päivänä olla sarjan kärkiveskareita, mutta huonoimmillaan hän ei kelpaa edes 2-divisioonassa pelaavan Heinolan Tinatuoppien maalille. Urallaan liigassakin pelannut Rautiola kaipaa otteisiinsa aimo annoksen lisää itsevarmuutta ja rauhallisuutta. Jokaista kiekkoa ei voi viime kauden tapaan sylkeä pakkien murheeksi. Peliittojen puolustus ei ole lähellekään viime kauden Jokipoikien pakkikaluston tasolla. Nyt ei ole Jarkko Immosta tai Esa Lehikoista auttamassa.
Toiseksi maalivahdikseen Peliitat nappasi siis Pesosen. Janakkalalaissyntyinen Pesonen vietti viime kaudella kiertolaiselämää pelaamalla niin kasvattajaseuransa HPK:n sekä SaPKon ja Hokin riveissä. Kauden jälkeen SaPKon silloinen päävalmentaja Saku Martikainen takoi melko suoraakin tekstiä Pesosen otteista. Miesten pelejä melkoisen vähän pelannut Pesonen lähtee nyt kauteen tilanteessa, jossa hävittävää on paljon, mutta voitettavaa vielä enemmän. Peliaikaa irronnee reilulla kädellä, jos ja kun Rautiola jatkaa haparointiaan edelliskauden tapaan. Keväällä ratkaisupelejä pelattaessa Heinolassa luotetaan Rautiolan sijaan Pesoseen.
Kuten päävalmentaja Karjalainen on sanonut, ei heinolalaisilla ole ykkösmaalivahtia. Se ei ole kuitenkaan vain positiivinen ongelma. Heinolalainen kiekkoyleisö saattaa nähdä kaksi tosissaan liigaportteja kolkuttelevaa maalivahtia tai röyhkeän mahalaskun.
Puolustus huutaa apuja
Peliittojen puolustuksen suurimmiksi menetyksiksi voi lukea Saittakarin ja Väkeväisen. Saittakarin ura päättyi olkapäävamman ja työkiireiden vuoksi, kun taas Väkeväinen lähti hakemaan uralleen uusia tuulia Itävallasta. Lisäksi sekä hyökkääjänä että puolustajana Heinolassa neljä vuotta pelannut Martin Ekström palasi kotimaahansa Ruotsiin.
Sopimuspuolustajien joukossa on tukku heinolalaiselle kiekkoyleisölle tuttuja nimiä. Viime kaudella profiiliaan läpi kauden nostanut Risto Mattila ja HIFK:sta Heinolaan koko alkavan kauden kattavalla sopimuksella siirtynyt Christian Silfver ovat joukkueensa tukipilareita. Ilman heidän onnistumistaan Peliittojen puolustus vuotanee pahasti.
Viime kaudella vakavasti olkapäänsä loukannut Roland Hofer on omien sanojensa mukaan elämänsä tikissä. Myös Peliittojen konkariosastoon lukeutuva Aki Nurminen lähtee kauteen täysin terveenä. Läpi edelliskauden puoliterveellä polvella varomaan joutuneen miehen jalka liikkuu huomattavasti aiempaa paremmin.
"Pelkillä sopimuspuolustajilla Peliitat ei pudotuspeleihin yllä."
Mielenkiintoisia nimiä puolustuksesta löytyy muitakin. Heinolan oma poika Jaakko Kauppi pelannee alkavalla kaudella parisenkymmentä peliä. Jo viime keväänä, pakon sanelemana tosin, kokoonpanoon nostettu Kauppi on yksi joukkueensa parhaita luistelijoita. Loikkaus A-nuorten Mestiksestä on kuitenkin liian suuri, ja vakiokokoonpanon pelaajaa hänestä ei vielä tule.
KooKoossa urallaan toistasataa peliä pelannut Jaakko Lehtonen on oiva lisä verrattain pienikokoiseen heinolalaispuolustukseen. Kesken viime kauden Forssasta Heinolaan kaapattu Roope Westerman on varmasti yksi profiiliaan nostavista pelaajista, mutta se, riittääkö miehen vääntövoima 58 ottelun verran, jää nähtäväksi.
Pelkillä sopimuspuolustajilla Peliitat ei pudotuspeleihin yllä. Lienee selviö, että heinolalaisten puolustuksessa nähdään HPK- sekä Pelicans-apuja läpi liki koko kauden. Peliitoille viime kaudelta vanha tuttu, HPK:n Ville-Veikko Eerola sekä saman seuran Roope Nikkilä pelannevat ainakin osan kaudesta Heinolassa. Pelicansista Heinolaan lennätettänee lähtökohtaisesti Niko Tuhkanen ja asennevammasta viime kauden Peliitat-lainalla kärsinyt Juha-Pekka Pietilä.
Heinolassa lasketaan sentteriviisikon varaan
Heinolalaisjoukkue menetti viime kauden profiilihyökkääjistään Petr Stloukalin, Marko Rairaman ja Sami Holapan. Holappa siirtyi Ranskaan ja Rairaman tie vei Kiekko-Vantaan riveihin. Stloukal suuntasi kauden jälkeen HIFK:hon koeajalle, mutta pelannee kauden alkaessa jossain aivan muualla.
Hyökkäyspäähän Peliitat kiinnitti tukun mielenkiintoisia nimiä. Viime kaudella Kajaanin Hokissa 15 maalia iskenyt Joonas Alanne saanee Heinolassa ison roolin, ja mies onkin päävalmentaja Petri Karjalaisen papereissa yksi johtavista hyökkääjistä. Oulun Kärppien A-nuorista Heinolaan suuntasi Kristian Kangas. Ai kuka? Sitä on moni kysynyt. Harjoituskaudella tehokkaasti tolppien väliin osunut Kangas on Peliittojen alkavan kauden jokerikortti, joka pöllyttänee vastustajan verkkoja kymmenisen kertaa. Uudesta villejärveläisestä on silti turha Kankaan kohdalla puhua.
Alanteen tapaan Hokista Heinolaan siirtyi myös Jesse Häkkinen. Erinomaiseksi alivoimapelaajaksi mainostettu mies tuo syvyyttä Peliittojen kokoonpanoon. Duunariosaston mies voi pelata missä tahansa ketjussa tai roolissa. Raporttien mukaan mies on pyyteetön työntekijä ja kaiken lisäksi erinomaisessa fyysisessä kunnossa.
Hyökkääjistä suurinta vastuuta kantavat kivikova sentteriviisikko. Jani Keinäsen, Ville-Matti Koposen, Miika Heikkilän, Jukka Sompin ja Topi Kettusen muodostama kvintetti ei kalpene minkään Mestis-joukkueen rinnalla. Ainoana uutena kasvona heinolalaissentteristöön liittyi siis Heikkilä. Viime kauden päätteeksi A-nuorten Suomen mestaruutta juhlineen HPK:n kapteenilla on nyt edessään ensimmäinen miesten kausi. Harjoituspelien otteet ovat olleet lupaavia.
Pelicansista Peliittoihin palannut Joni Isomäki, viime kaudella parikymmentä runkosarjamaalia takonut Henri Manninen ja joukkueen suurimpiin yllättäjiin edelliskaudella lukeutunut Moses Mustonen ovat pelaajia, joilta valmennusjohto odottaa paljon. Lisäksi Heikkilän mukana HPK:n A-nuorista Heinolaan saapunut Mikko Lahtela saattaa kantaa yllättävänkin suurta vastuuta.
Hyökkäykseenkin on tarjolla tukku lainapelaajia muualta. Viime kaudella Heinolassa kukkaan puhjennut Ville Järveläinen nähtäneen alkukaudesta Peliittojen punaisessa HPK:n oranssin sijaan. Pelicansista Heinolaan ovat tyrkyllä ainakin HeKi-kasvatti Janne Ritamäki sekä Pelicansin tuorein hankinta, nuori Joel Mustonen.
Pudotuspelipaikka olisi jackpot
Peliitat joutuu alkavalla kaudella taistelemaan sarjapaikastaan, mutta pudotuspelipaikkakaan ei ole täysi mahdottomuus. Viime kaudella Peliittojen taakse runkosarjassa jääneet rajusti vahvistunut HCK, muukalaislegioona LeKi ja rahaa pöytään iskenyt Kiekko-Vantaa hätyyttelevät tosissaan heinolalaisjoukkueen päänahkaa.
Peliittojen keinot selvitä pudotuspeleihin ovat tiivis joukkuepuolustus, onnistunut maalivahtipeli ja runkopelaajien ylisuorittamiset. Nyt uusien, ensimmäistä kauttaan miesten sarjoissa pelaavien pelaajien ei ole mahdollista totutella kovaan Mestis-tahtiin. Kiekkoa on laitettava reppuun heti syyskuun 11. päivä alkaen. Kaikkein tärkeintä olisi silti saada aikaan edelliskauden tapainen – suorastaan hurmoksellinen – joukkuehenki.
Arvio: Edessä lienee tyly paluu arkeen. Karjalaisen ja pelaajiston kauden mittaiseksi venynyt kuherruskuukausi on nyt ohi. Paikka pudotuspeleissä olisi jättipotti.