Vielä kesällä näytti siltä, että Suomi saattaisi saada nuorten MM-kisoihin yhden kaikkien aikojen kovimmista nipuistaan. Muutamaa viikkoa ennen kisoja näkymät ovat huomattavasti heikommat. Aleksander Barkov ja Olli Määttä edustavat NHL-seurojaan myös kisojen aikana, ja Teuvo Teräväisen sekä Artturi Lehkosen syksy on kotimaassa ollut vaikea.

Maalin suulla tilanne on kuitenkin jopa odotettua parempi. Viime vuonna Suomen ykkösvahtina torjui Joonas Korpisalo, joka olisi edustuskelpoinen vielä tämänkin vuoden kisoissa. Jokerit-vahti on ollut käytännössä koko syksyn sivussa loukkaantumisten vuoksi, mutta tällä hetkellä hän mahtuisi terveenäkin korkeintaan kolmosvahdin tontille.

HPK:n Juuse Saroksen läpimurtoa aikuisten tasolle osasi odottaakin, mutta HIFK:n Ville Husson nousu Liigan parhaimmistoon on ollut vaikean edelliskauden jälkeen täydellinen yllätys.

Suomella on vain kerran aiemmin ollut nuorten MM-kisoissa maalivahtikaksikko, jonka kumpikin osapuoli olisi ollut pääsarjatasolla joukkueensa selkeä ykkösvahti. Vuonna 2003 Kari Lehtosen asema ykkösvahtina oli kuitenkin täysin selvä, Tuomas Nissinen pääsi kisoissa pelaamaan vain yhden ottelun.

Saroksen ja Husson kohdalla tilanne on lähtökohtaisesti paljon tasaisempi. Sen lisäksi, että he ovat molemmat erinomaisia, huippuvireisiä maalivahteja, kaksikko täydentää toisiaan hyvin. Suomen valmennusjohto voi siis valita maalivahdin ottelukohtaisesti sillä perusteella, kumman tyyli sopii kulloistakin vastustajaa vastaan paremmin.

Husso on tyypillinen nykyajan perhostorjuja: suhteellisen isokokoinen, rauhallinen peittäjä. Saros taas on huomattavan pienikokoinen, mutta hän kompensoi kokoaan poikkeuksellisen hyvällä sijoittumisella ja pelinluvulla.

Lyhyessä turnauksessa maalivahtipelin rooli on vielä suurempi kuin pitkässä sarjassa, joten kahden huippuvahdin tandem on Suomelle todellinen ase. Muista huippumaista vain Venäjällä on heittää maalille aikuisten tasolla vakituisesti pelaava kaksikko.