Jenkkien olympiajoukkueen lopullisista valinnoista suurin kohu nousi siitä, että Ottawa Senatorsissa nykyisin kiekkoileva laitahyökkääjä Bobby Ryan jätettiin valitsematta joukkueeseen. Asia paheni sillä, että valintaprosessissa mukana olleen Brian Burken vähemmän mairittelevat lausunnot Ryanin ominaisuuksista pääsivät julkisuuteen.
Asia paheni entisestään, kun samaan johtoryhmään kuulunut David Poile pyrki pyytelemään lausuntoja anteeksi. Teko oli turha ja tekopyhä, sillä Poilen olisi kannattanut mieluummin pitää muistioidensa kannet paremmin salassa ja vältellä täten sitä, että valintaprosessien olennaisena osana kuullaan kahvipöytäkeskusteluissa varmasti myös kärjistettyä lokaa.
Lopullisissa valinnoissa oli muitakin kysymysmerkkejä. Jalkeille USA saa kuitenkin erittäin kilpailukykyisen joukkueen, joka taistelee tiukasti mitalista, jos sen peli lähtee rullaamaan nimenomaan isossa kaukalossa.
Bylsman suosikit
Yhdysvaltain olympialaisissa on tuttuja kasvoja kahdeltakin kantilta. Ensimmäinen on jo aiemmin olympialaisissa edustaneiden määrä, sillä jenkkien joukkueella se on kaikista kisajoukkueista suurin. Peräti 14 pelaajaa on ollut mukana jo aiemmin.
Paul Martin on tosin enemmän tilastohaamu, sillä vuonna 2006 puolustajalle ei herunut peliaikaa ja vuonna 2010 viime hetken loukkaantuminen tiputti miehen levolle valinnan jälkeen.
Martin ja seurakaveri Brooks Orpik ovat duo, joka edustaa toista tuttujen ryhmää − valmentaja Dan Bylsman seura-alaisia. Pittsburgh Penguinsissa Bylsmalle pelaava kaksikko edustaa NHL:n puolustavien puolustajien parasta kolmannesta.
Heidän kestävyytensä vertailussa useisiin kisoista tiputettuihin pelaajiin Erik Johnsonista Dustin Byfuglieniin on kyseenalaista, mutta Bylsma on arvioinut roolituksensa tuijottaen vähemmän pelkkiin tilastoihin.
Kaksikko keskittyy kisoissa varmasti alivoimaan ja puolustuspään aloituksiin. Kiekollisesti vahvassa USA:n pakistossa edes Martinilla ei ole ylivoimapeliin asiaa, vaikka hyökkäysten rakentelussa Martinin pelisilmä ja liikkuminen ovat hyvällä tasolla.
Kisojen paras maalivahtikaksikko?
Vaikka Suomessa asiasta saatetaan olla eri mieltä, on USA:lla käytössään kisojen todennäköisesti kovin maalivahtikaksikko. Jonathan Quick ja Ryan Miller lähtevät kisoihin ennakkopuheiden mukaan tasaväkisestä asemasta.
Quickin parhaina puolina voidaan pitää urheilullisuutta ja nopeutta. Tekniikan suhteen kannattaa kiinnittää huomiota ainakin upeaan kykyyn pelata patjat alhaalla jäässä tolpalta tolpalle. Quick osaa käyttää luistimiaan äärimmäisen hyvin, jos jäässä olevan maalivahdin tulee tehdä äkillinen sivuttaisliike toiselle puolelle maalia esimerkiksi syöttötilanteessa.
Asento on luonteva myös silloin, jos maalivahdin pitää nousta äkkiä perhosasentoon. Erilaista moniin nykymaalivahteihin on se, että Quick ponkaisee tolpasta patjallaan, ei luistimella.
Quickin pari Miller pelaa toistaiseksi NHL:n tämän kauden heikoimman joukkueen, Buffalo Sabresin, maalilla. Tämä ei varsinaisesti näy hänen pelistään, sillä Millerille kaikki näyttää olevan niin helppoa.
Äärimmilleen hiottu tekniikka auttaa Milleria tekemään pienet ja suuret asiat oikein. Peli ei hajoa, eikä Miller ylipelaa tilanteita. Hänen keskittymisensä on kiekkojen ottamisessa kiinni.
Maalivahtiosaston kolmas lenkki on Jimmy Howard. Hänelle kisat ovat pelkkä turistireissu, sillä peliminuutteja ei luvassa ole Howardin tasoa paljon kovempien kollegoiden seurassa.
Ilman Ryaniakin osataan
USA:n hyökkäyksessä ei ole Bobby Ryania, eikä tällä hetkellä mieletöntä pistetahtia nakuttavaa Kyle Okposoa. Tyyliä joukkueella kuitenkin on.
Hyökkäyksessä on kokoa ja nopeutta, ja se nostaa USA:n osakkeita myös isolla jäällä. Erityisesti sentteripeliin kannattaa kiinnittää huomiota, sillä USA:n joukkueessa on nimenomaan laadukkaita kahden suunnan senttereitä Ryan Kesleristä David Backesiin. Kovimmat paineet maalinteon suhteen ovat Phil Kesselillä ja Patrick Kanella.
Työsulkukaudelta suomalaisille tuttuja joukkueessa ovat Derek Stepan ja Kevin Shattenkirk.
Vedenjakaja: USA
USA suurimmaksi menestysmittariksi nousee todennäköisesti valmennus. Bylsman kyky loihtia joukkue pelaamaan fiksulla tavalla isossa kaukalossa on vielä näkemättä. Joukkueen kannattajien puolesta sopii toivoa, että Bylsman takataskussa on myös kiekkokontrollin avaimia odottamassa USA:n lippaan avaamista.
Kaikki edellytykset vahvalle avauspelille ovat olemassa. USA:n puolustajien syöttötaito ja luistelukyky ovat molemmat kuin luotuja kiekkokontrollin käyttämiseen otteluissa.