Viimeinen vajaa kuukausi on ollut HIFK:lle hankala, mutta helmikuun loppua kohden helsinkiläisten kurssi on kääntynyt. HIFK katkaisi viiden pelin mittaisen tappioputkensa vajaa viikko sitten ja juhli keskiviikkona toista perättäistä voittoaan.
Maalinteon tehokkuus on ollut tämän jakson aikana HIFK:n suurimpia haasteita. Viimeisen yhdeksän ottelun aikana HIFK on vain kerran tehnyt enemmän kuin kolme maalia. Silloin toki vastassa oli juuri perjantain ottelua isännöivä TPS.
HIFK on ollut joukkueiden keskinäisten otteluiden herra. Joukkue on voittanut kaikki neljä aiempaa kohtaamista yhteismaalein 16-5. Etenkin Turun peleissä HIFK on ollut selvästi TPS:ää edellä, joten maalilukemat voivat hyvin olla rumasti HIFK:n puolella.
TPS:n kausi on käytännössä taputeltu, mutta siitä huolimatta turkulaiset napsivat edelleen pisteitä sieltä täältä. Joukkueen kunniaksi on sanottava, että vaikka peleillä ei ole merkitystä, niin taannoista Jokereille koettua murskatappiota lukuun ottamatta TPS ei ole hävinnyt otteluitaan aivan pystyyn. TPS:n pelaajiston taisteluilme on ihailtavalla tasolla, kun otetaan huomioon sarjatilanne.
HIFK pitää vauhtia yllä
TPS:n kannalta suurin haaste tulee olemaan HIFK:n pelinopeus. HIFK liikkuu todella hyvin ja liike on jatkuvaa, joten TPS:n viisikkopuolustus joutuu kovaan testiin.
Tosin HIFK:n pelin nopeudessa piilee myös sen suurin sudenkuoppa. Joukkueen kiekollinen peli ei ole aivan optimaalisesti organisoitua, sillä ajoituksissa on puutteita, kun HIFK lähtee hyökkäämään.
HIFK on parhaimmillaan riiston jälkeisissä suunnanmuutoksissa, mutta kun helsinkiläiset pyrkivät lähtemään omalta alueelta kontrolloidusti ja itsetarkoituksellisen nopeasti, niin heille sattuu paljon kiekonmenetyksiä.
Ongelmana on tilanteiden tunnistaminen ja niiden mukaan reagoiminen. Tämä osa-alue ei ole kovinkaan terävässä iskussa. Kun HIFK tulee keskialueen yli liikuttaen kiekkoa lavasta lapaan, on hyökkäystä vaikea pysäyttää.
Mutta kun ajoitukset ovat pielessä, niin syötöt karkailevat milloin minnekin. Tai vaihtoehtoisesti pelinluku kiekollisen osalta sakkaa, puolustaja jättää avauksen antamatta ja kuljettaa sen itse punaviivalle samalla pysäyttäen hyökkääjien vauhdin.
TPS:n paras ase olisi yksinkertainen, puolustava pelisuunnitelma, joka perustuu tiiviiseen keskialueen puolustamiseen. HIFK:n kiekoliset virheet avaisivat tällöin TPS:lle paikkoja vastahyökkäyksille.
Tilanteen oikeaa lukemista tosin vaaditaan myös TPS:ltä. HIFK:n puolustajien kiekkovarmuutta ei juuri voi kadehtia, kun he joutuvat paineen alle. TPS:n pitäisi siis tunnistaa iskunpaikat ja tilaisuuden tullen painaa organisoidusti päälle, vaikka pääsääntöisesti passiivisempi karvauspeli onkin sopinut TPS:lle paremmin.
TPS on myös viime aikoina osoittanut sen, ettei sitä tule missään nimessä aliarvioida. Tämän ovat saaneet karvaasti kokea Kärpät sekä JYP, jonka TPS on lyönyt nurin kahdesti lyhyen ajan sisään.
HIFK:n hyvä liike ja todella työteliäs yleisilme takaavat kuitenkin sen, että se saa kiekon TPS:n alueelle ja kaksinkamppailupelaamisensa ansiosta tulee myös saamaan paikkoja.
TPS:n on kiinnitettävä erityishuomiota oman alueensa keskustan puolustamiseen, sillä vaikka HIFK joutuukin heikkojen kiekollisten ratkaisujensa jälkeen tekemään turhaa työtä, niin helsinkiläiset voittavat kiekkoja ja pelaavat sitä myös maalille. Pelkää hyvä sijoittuminenkaan ei riitä, sillä HIFK ei jätä tilanteita kesken.
