TPS otti tuttuun tapaan kenttätapahtumat haltuunsa ottelun ensiminuuteiksi, mutta maalivahtipeli petti jo viiden minuutin jälkeen, joten turkulaiset olivat yhtäkkiä jo kahden maalin takamatkalla. Erän lopussa TPS sai kavennettua ja piti HIFK:ta tiukasti pihdeissään, mutta nyrkkeilytermein voi sanoa gongin pelastaneen HIFK:n johtoaseman.
TPS:n avauserän lopun lento jäi erätauolla koppiin ja keskimmäinen kolmannes mentiin vieraitten komennossa. HIFK olisi tehokkaammalla viimeistelyllä tehnyt kolmannesta erästä lähinnä kosmeettisen, sillä mikään TPS:n pelissä ei viitannut siihen, että kotijoukkue olisi kyennyt enää nousemaan, jos HIFK olisi paikoistaan onnistunut.
Kolmatta erää sävytti erikoinen episodi, kun TPS:n ollessa ylivoimalla Matias Soinnun ja päätuomari Teemu Salmisen luistelulinjat kohtasivat ja Salminen kaatui. Vaikka Sointu katsoi avojäälle, eikä nähnyt lähestyvää tuomaria, niin Salminen veti asiasta omat johtopäätöksensä, nousi ylös, katkaisi pelin ja tuomitsi Soinnulle 10 minuutin käytösrangaistuksen.
Hetkeä myöhemmin HIFK käytti hyväkseen TPS:n uinahduksen ja karkasi ratkaisevaan 1-3-johtoon. TPS painoi päälle lopussa, mutta HIFK puolusti nöyrästi ja piti ottelun siten näpeissään loppusummeriin asti.
− Eilinen jäi vähän vajaaksi, mutta tänään pelasimme hyvän 60-minuuttisen. Opimme siitä ja tulimme hyvin vieraspeliin. Varsinkin joukkueet, joilla on vaikeaa tulevat kovaa alussa. Olimme siihen varautuneita, pysyimme ottamaan sen vastaan ja saimme omankin pelimme käyntiin jo ensimmäisessä erässä, kertoi HIFK:n Iiro Pakarinen.
Hostikan painajainen
Ottelun avauserässä nähtiin syitä sille, miksi Ville Hostikan startit ovat jääneet tällä kaudella vähiin. TPS hallitsi alkua, muttei päässyt siitä hyötymään, sillä Hostikan patjat vuotivat pahemman kerran. Ensin Juuso Puustinen ohitti huonosti sijoittuneen Hostikan rannevedollaan. Seuraavaksi Pakarisen harmiton maalilleheitto livahti sisään längistä.
− Tein viime pelissä täällä samanlaisen maalin. Silloin se meni (Fredrik) Norrenan puikoista sisään ja ajattelin kokeilla, että menisikö Hostikallekin. Jos vielä tulemme tulemme Turkuun, niin yritän silloin vielä kolmannen kerran, Pakarinen lohkaisi.
TPS:n paras osa oli ehdottomasti Francis Parén sentteröimä ketju, jossa laidoilla pelasivat Matias Sointu sekä Dan Sexton. Ketju yritti kantaa koko joukkuetta reppuselässään luoden suurimman osan TPS:n maalipaikoista, mutta heidän panoksensa ei kuitenkaan yksin riittänyt.
Pukukoppimaali on aina tärkeä, mutta TPS:n kannalta oli harmillista, että maali tehtiin vasta erän viimeisellä minuutilla. Tuo samainen minuutti nimittäin oli aivan suvereenia TPS-hallintaa ja tasoitus suorastaan roikkui ilmassa.
− Tepsi sai siitä momentumin itselleen, mutta mielestäni pystyimme sitä hiukan tappamaankin. Erätauko tuli toki hyvään paikkaan. Pääsimme ottamaan vähän happea ja toisen erän alusta olimme taas pelissä mukana.
Perusasiat kunniaan
Pakarisen mukaan ratkaiseva ero joukkueiden välille syntyi perusasioiden laadukkaammasta toteutuksesta.
− Onnistuimme pitämään viisikkomme tiiviinä. Parén ketju loi heiltä paljon paikkoja ja olivat todella vaarallisia. Heidän kanssaan olimme välillä ongelmissa, mutta muuten pelasimme tiivistä, hyvää puolustuspeliä ja olimme myös maalinedustoilla jämäkämpiä.
HIFK ei ehkä onnistunut hyödyntämään omasta liikkeestään syntynyttä tilaa, mutta on silti sanottava, että TPS aiheutti jälleen itselleen turhan paljon hankaluuksia liian passiivisella oman pään pelillään.
− Varsinkin, kun pääsimme tulemaan hitailla lähdöillä ja itsekin sentterinä kelasin kunnolla vauhtia, niin kyllähän ne pakit siellä olivat aika seisovilla jaloilla vastassa. Aika hyvin pääsimme joko pakin ohi, tai ainakin rinnalle.
− Heillä on kuitenkin hyviä pakkeja, mutta he ovat isokokoisia ja hiukan kankeita. Pakit menevät kuitenkin takaperin ja itse tulen etuperin kuin höyryjuna, niin pitää vain yrittää haastaa ja mennä ohi.
Soinnun kolmannessa erässä saama käytösrangaistus nosti TPS:n intensiteettiä. Joukkue vaikutti silminnähden sisuuntuneelta kokemastaan vääryydestä, mutta hyvä pyöritys ei tuottanut tulosta. Lopulta tarvitaan vain yksi nukahdus, joka kääntää pelin kulkua ratkaisevasti. Tällä kertaa se oli TPS-pakki Markus Palmrothin mailan katkeaminen.
Palmroth lähti nousemaan kohti maalia, mutta maalin takana maila katkesi ja Palmroth suuntasi välittömästi kohti vaihtoaitiota hakemaan uutta työvälinettä. Tällä välin laita jäi pahasti auki ja täysin vapaana ollut Ville Peltonen käytti tilan hyväkseen, karkasi läpiajoon ja viimeisteli ottelun loppulukemat. Vaikka maali taatusti löi tuulta pois turkulaisten purjeista, niin helpolla ei HIFK kuitenkaan ottelun lopusta selvinnyt.
− Alkuun vaikutti siltä, että Tepsin selkäranka olisi siihen katkennut, mutta kyllä he kuitenkin paikkoja loivat ja peli pyöri paljolti meidän alueellamme. Meidän piti kyllä ihan loppuun asti pelata, että ei siinä ollut yhtään varaa löysäillä.
HIFK:lla oli toki omatkin paikkansa tappaa peli ennen päätössummeria, mutta esimerkiksi 5-3-ylivoima jäi hyödyntämättä.
− Meidän olisi ylivoimalla pitänyt katkaista vastustajan niska. Siinä oli pari hyvää paikkaa tehdä neljäs maali. Vähän seisovaahan se meidän ylivoima oli, mutta saimme kuitenkin aika hyvin laukauksia. Vedot eivät vain tänään menneet sisään, joten ylivoima ei toiminut niin hyvin kuin aikaisemmissa peleissä.