Kotijoukkue TPS tarvitsee torstaina vihdoin ehjän 60-minuuttisen lihottaakseen pistepussiaan. TPS on ajoittain pelannut jopa loistavaa kiekkoa, mutta jostain syystä menettää otteensa kesken pelin. Useimmiten ote kirpoaa siten, että TPS pelaa yhden eristä pahasti alle tasonsa ja antaa pari maalia vastustajalle eteen.
HIFK on puolestaan onnistunut pitämään ottelut melko vähämaalisina, mutta etsii vielä pelinsä juonta. Joukkueen peli on ollut molemmissa päissä sekavaa ja epäorganisoitua. Tämä näkyy etenkin maalipaikkojen puutteena, mutta esimerkiksi viime ottelussaan Lukkoa vastaan helsinkiläisten plakkariin jäi piste, vaikka punapaidat eivät juuri maalipaikoille päässeet.
Alkukauden perusteella HIFK näytti ajautuvan kohti maalivahtiongelmaa, kun ykköshevoseksi hankittu Brad Thiessen näytti tyylipuhtaalta turistilta. Rauman pelistä oli pisteen lisäksi tuomisina lupaavia uutisia, sillä Thiessen pelasi kokonaisuutena hyvän pelin ja näytti huomattavasti varmemmalta kuin aiemmin.
TPS:n tiistain Tampereen reissu toi esiin sen, että joukkue on ollut aivan liikaa ykkösketjunsa Francis Paré-Tero Koskiranta-Dan Sexton varassa. Laajuutta ratkaisijarintamalle on saatava. TPS:n valmennusjohto on myös reagoinut asiaan, sillä ketjumuutoksia on luvassa. Torstaina Parén ja Sextonin keskellä näet hyökkää tuore vahvistus Jeff Halpern, jonka paikan Tuomas Suomisen ja Matias Soinnun välissä puolestaan ottaa Koskiranta.
Liikettä niveliin
Kummankin joukkueen etu olisi saada jalat liikkeelle heti ottelun alusta lähtien. TPS:n tapauksessa liikettä tulee käyttää hyväksi etenkin hyökkäysalueen kulmapeleissä. HIFK pyrkii omalla alueellaan riistoon ja nopeaan kääntöön ylimiehittämällä pelin puolta.
Tämä tarkoittaa sitä, että TPS:n kiekollista pelaajaa paineistaa parhaimmillaan kolme pelaajaa. TPS:ää vastaan ylimiehittäminen voi olla melkoinen riski, sillä HIFK:n koko viisikko seuraa usein kiekkoa, mikä taas avaa selustaan rutkasti tilaa taustanousuille.
Ongelma piilee siinä, että HIFK:n pakka sekoaa totaalisesti, mikäli vastustaja onnistuu saamaan kiekon pois paineen alta ja onnistuu levittämään peliä. TPS osaa liikuttaa kiekkoa pienessä tilassa ja voi joko 1-1 tilanteen voittamalla tai yksinkertaisesti HIFK:n viisikkoa juoksuttamalla tehdä ratkaisevasti tilaa. Aggressiivinen pelaaminen johtaa usein myös päämäärättömään säntäilyyn, joten maltillisella, mutta nopealla kiekonliikuttelulla TPS:lle aukeaa vetopaikkoja varmasti.
HIFK:n on myös saatava luisteluvoimansa entistä paremmin käyttöön. TPS on melko altis hyökkäyspään kiekonmenetyksille ja niistä vieraitten on saatava aikaan nopeita vastaiskuja. Lisäksi luistelu auttaa myös iskemään TPS-pakkien perisynteihin. Turkulaisten peräpää nimittäin pelaa usein väärällä tavalla varman päälle välttääkseen pelaamasta itsensä ulos tilanteista. Kun vastustaja tuo kiekon alueelle vauhdikkaasti, niin osa TPS-pakeista vetäytyy liian lähelle omaa maalivahtiaan jättäen samalla hyvin tilaa laadukkaalle laukaukselle.
Toinen TPS-pakiston ongelma on hätiköityjen syöttöjen antaminen paineen alla. Tämä avaa HIFK:lle iskun paikan, koska yksi joukkueen vahvuuksista on päätypelaaminen etenkin omien päätykiekkojen jälkeen. HIFK:n liukkaiden laitureiden onkin mentävä kaasu pohjassa kiekkojen perään, sillä riistoihin tarjoutuu hyviä mahdollisuuksia.
Kumpi korjaa sadon karvauksellaan?
Karvaushammasta ei torstaina kannata jättää kolottamaan, koska paineen alla pelaaminen ei kuulu kummankaan pakiston vahvuuksiin. Molemmat joukkueet karvasivat viime otteluissaan syvältä kahdella pelaajalla, eikä tätä ole juuri syytä muuttaa.
TPS:n pelinavaus ei ole täysin jengoillaan ja syynä siihen on avaamisen hitaus. Liian usein kiekkoa pitävä puolustaja miettii sekunnin verran liikaa, jolloin avoimet syöttölinjat ovat tukittu. Toinen vaihtoehto on siirtää vastuu pakkiparille levityssyötöllä, jolloin hänen parinsa törmää samaan ongelmaan. Näissä tapauksissa avaussyöttö lähtee usein joko seisovalle miehelle tai parhaimmillaankin vaihtoehdoksi jää päätyyn roiskaisu.
Näin TPS:n peli tukehtuu, kun vastustaja makaa keskialueella, mutta HIFK:n kannattaisi ajaa pakkeihin kiinni jo maaliviivan takana, jolloin TPS:n puolustajat ovat vielä haavoittuvammassa tilassa, sillä paineen alla tehtyjen paniikkiratkaisujen jälkeen kiekko jää helposti irralleen. Näin HIFK tekikin lauantain ottelussaan Raumalla ja juuri tästä syystä onnistui pitämään pelin otteessaan avauserän ajan.
Jostain syystä Raimo Summanen kuitenkin katsoi pelin edetessä paremmaksi laskea karvausta, mutta samalla HIFK antoi Lukolle ratkaisevasti lisää aikaa avata peliä. Muun muassa tästä syystä peli alkoi hiljalleen kääntyä vastustajalle, joten Turussa siihen olisi kenties syytä olla kajoamatta.
HIFK:n avauspeli on vielä pari astetta tuskaisempaa. Helsinkiläisten hyökkäykseen lähdöt ovat todella epäorganisoidun oloisia, eivätkä pelaajat tunnu olevan lainkaan samalla sivulla siitä, että miten liikkeelle pitäisi lähteä. Jos HIFK saa aikaa, se myös pääsee keskialueen yli. Myös TPS:n tulisi siis mennä siekailematta kimppuun ja ottaa tila tylysti pois, sillä paineen alla HIFK:n pakkien kiekollinen peli menee pelkästään selviytymiseksi ja kiekkoa pelataan vain lähimpänä seisovalle miehelle.
Kumpikin siis voi lähteä karvaamaan kahdella pelaajalla syvältä, mutta tällä osa-alueella syntyy myös eroa. Molempien tapauksessa laiturit lähtevät antamaan painetta ja sentteri jää taakse pakkien avuksi.
Ero tulee siitä, että TPS on keskialueella hieman aktiivisempi ja karvaajat tulevat antamaan takapainetta. HIFK:n pakit ja sentteri puolestaan tyytyvät peruuttamaan melko syvälle kolmen miehen linjana, eivätkä karvaamaan menneet laiturit anna yhtä kärkkäästi apuja, jolloin he myös jäävät helposti hieman tilanteesta ulos. Tämä avaa tilaa TPS:n pakeille nousta mukaan ja mahdollistaa siten ylivoimahyökkäykset.
Kokoonpanot
TPS:n riveistä puuttuu yhä keskushyökkääjä Tadas Kumeliauskas. TPS tuo torstaina kokoonpanoon nuorta voimaa, sillä puolustaja Niklas Friman sekä hyökkääjät Rasmus Kulmala ja Mikko Rantanen nousevat liigamiehistöön.
HIFK:lta on sivussa puolustaja Mikko Kurvinen.
