Tai koko kerma.
Suomen jatkomahdollisuudet ovat vielä hyvät, mutta esitykset eivät tyydytä. MM-kisahullu Suomi on menestynyt ennenkin keskinkertaisilla joukkueilla, ja aivan varmasti teidänkin pieni sisäinen jääkiekkotoivomuskeijunne odotti sitä nytkin. Venäjä sooloilee aina, Kanadaa ja jenkkejä ei kiinnosta, ja ruotsalaiset, no, heja yksi kuusi.
Sitten tuli kiekkomaailmaa valtaava Latvia ja alisti. Pekka Rinne pelasti Valko-Venäjää vastaan. Saksa-ottelua lukuun ottamatta leijonapaidat niin kentällä kuin baareissa ovat joutuneet jännittämään aivan viimeiseen asti.
Mutta eihän kakkukaan kohoa ilman hiivaa. Miten voimme kohdistaa odotuksia mitalipeleistä sellaisen joukkueen harteille, joka koostuu kotimaisen liigan keskivertopelaajista? Erkka Westerlund on valintansa tehnyt: hän käytti reseptissään tuttuja ainesosia. Kavereiden kesken Jokereiksikin ristitty Suomen maajoukkue on liian huono. Ei Rinteen Peksikään voi pelastaa kokonaista joukkuetta - se on nähty jo Nashvillessä.
Olli Jokisesta ei ole katastrofivalmiin joukkueen pelastajaksi. Minnesotasta hätiin lennätetyn Erik Haulan kohtaloksi uhkaa jäädä karu kolme peliä ja kotiin.
Suomen turnauksen viimeinen käyttöpäivä on perinteisesti ollut siinä välierävaiheen paikkeilla. Tänä vuonna joku unohti maidon pöydälle. Pilaantuminen uhkaa. Se olisi täydellinen pannukakku.
Voitto Kazakstanista, ja Latvialle ja Valko-Venäjälle toiveeksi pudota jäihin. Voi toimia. Viiden tähden illalliseksi Westerlundin joukkueesta ei silti ole, vaan se on jotain paljon arkisempaa.
Sämpylä.
Voita, juustoa ja kinkkua itseä miellyttävässä järjestyksessä. Suomen maajoukkue on arkinen eväs. Melko mitäänsanomaton kuiva käntty. Joukkue ei sytytä.
Olen varma siitä, että kaikki yrittävät parhaansa. Se ei kuitenkaan aina riitä, kun karismaa on yhtä paljon kuin juustohöylässä. No, pääsenpä minäkin takaisin keittiöön leipomaan niitä täydellisiä pannukakkuja.
Viimeinen sammuttaa jääkaapin valot.
