Kuten suurin osa valmentajista, Petteri Väkiparta tuli lajin pariin aluksi pelaajana. Peliura ei vienyt Suomi-sarjaa ylemmäksi, mutta kuten niin monen muunkin kohdalla on nähty, se ei estä luomasta uraa valmentajana.
− Heinolassa 6-vuotiaana kiekkokouluun ja siitä sitten eteenpäin. Kävin Lahdessa pelaamassa muutamia juniorivuosia ja yritin sitten Pelicansin silloiseen Pelicansin ykkösdivisioonajoukkueeseen. Tie vei kuitenkin takaisin HeKiin ja samalla opiskelin Vierumäellä liikunnanohjaajaksi.
Väkiparta näkee Vierumäen osasyyksi siihen, että peliuran joukkuetovereista kolme on alkavalla kaudella päävalmentajana Liigassa. Bluesin päävalmentaja Jyrki Aho on Väkiparralle tuttu jo noilta ajoilta. Myös Pelicansin Tomi Lämsä ja Tapparan Jussi Tapola pelasivat Heinolassa.
− Vierumäelle on haettu jääkiekkohenkisiä ihmisiä ja sieltä on päässyt ponnistamaan eteenpäin. Heinola siinä 13 kilometrin päässä tarjosi harrastusmahdollisuuksia.
Peliuran jälkeen Väkiparta siirtyi Mikkeliin Jukureiden valmennuspäälliköksi. Organisaatio otti ammattimaistumisen askelia samalla, kun se eteni mestaruusputkessa Mestiksessä.
− Taisin olla ensimmäinen Juniori-Jukurit ry:n ensimmäinen täysipäiväinen työntekijä. Mikkelissä oli kova buumi, kun Risto Dufva ja Matti Turunen tekivät kovaa uudistustyötä. Samalla aletiin linjata junioripuolta uudestaan.
Mikkelissä Väkiparralla vierähti neljä vuotta. Sen jälkeen tie vei ylemmälle tasolle, kun hän siirtyi valmennuspäälliköksi Tapparaan.
− Vastuualueenani olivat ikäluokat B:stä vanhempaan D:hen. Tampere on mielenkiintoinen kaupunki, kun kaksi isoa tekevät ristiinvetoa. Pelaajat vaihtavat seuraa kuin Citymarketin pyöröovissa. Siinä onkin sen kaupungin isoin haaste.
Kokemusta Saksasta
Tapparan jälkeen työpaikka löytyikin Saksasta, Adler Mannheimin junioreista apuvalmentajana.
− Saksassa on ollut suomalaisia aiemminkin. Pioneerina siellä on Nokelaisen Juha, joka vieläkin vaikuttaa siellä. Jyrki Aho oli ennen minua siellä vuoden ja tutustuin siinä kyseiseen päävalmentajaan. Kun hänelle tuli kutsu Jyväskylään, niin paikka aukesi siellä ja se tuntui siinä elämäntilanteessa hyvältä vaihtoehdolta.
− Pääsin siinä päivittäiseen valmennukseen käsiksi. Kahdeksi vuodeksi lähdin, mutta kuusi vuotta tuli oltua. Siitä jäi käteen hyviä kokemuksia ja muistoja.
Jungadler Mannheim on Saksan johtavia junioriorganisaatioita.
− Olosuhteet ovat hyvät ja taloudellinen tuki riittävä. Meillä oli mahdollisuus mitata kansainvälistäkin tasoa, kun kävimme Suomessa ja Ruotsissa turnauksissa joka vuosi, sekä myös Pohjois-Amerikassa.
Saksan junioritaso on Väkiparran mukaan vaihteleva.
− Ysikakkoset ovat hyvää, ysikolmoset ja -neloset heikompaa, ysiviitoset [Leon] Draisaitlin johdolla hyvää.
− Saksassa puuttuu väliporras, mikä veisi pelaajia eteenpäin. 19-vuotiaiden jälkeen kakkossarja ei kehitä pelaajia, koska siellä ei harjoitella tarpeeksi.
Draisaitl on yksi pelaajista, jotka pelasivat Mannheimissa Väkiparran valmennuksessa.
− Hän oli siellä kolme vuotta. Nuorimmassa ikäluokassa hän nousi johtavaksi pelaajaksi ja on sittemmin tehnyt hyviä valintoja. Toivottavasti hän pystyy ottamaan seuraavan askeleen urallaan.
Saksan viime talven nuorten MM-joukkue koostui lähes puoliksi vuonna 1995 syntyneistä, vaikka pääosa yleensä kisoissa kiekkoilleista oli syntynyt vuotta aiemmin.
− Saksa oli pitkään huonossa rytmissä nuorten kisojen suhteen. Silloin kun oli huono ikäluokka, oltiin A-sarjassa ja paremman porukan kanssa ykkösdivisioonassa, Väkiparta arvioi.
Mannheimin junioriorganisaation tasosta kertoo se, että nuorten MM-kisoissa 11 pelaajaa ja miestenkin MM-joukkueessa peräti kymmenen pelaajaa oli pelannut urallaan Mannheimissa.
− Kävimme Jyrkin kanssa Mikkelissä katsomassa Suomi-Saksa-peliä viime keväänä. Mielenkiintoinen ottelu, kun tunsi niitä enemmän kuin suomalaisia.
