Seitsemän vuotta aktiivisesti TPS:n kannattajatoiminnassa mukana olleelle Dani Saariselle ei riitä pelkkä jääkiekko-ottelussa katsojana käyminen. Itse asiassa ilman aktiivisuuttaan kannattajatoiminnassa hän ei välttämättä edes kävisi hallilla.

− Jääkiekko pelkkänä lajina ei tarjoa minulle tarpeeksi. En näe mitään hienouksia siinä, että katson sitä kiekkoa ja pelaajien suorituksia. Onhan ne ihan tyylikkäitäkin välillä, mutta minä haluan, että siellä katsomossa on elämää. Se saa tunnemyrskyjä aikaan minulle, 23-vuotias Saarinen hehkuttaa.

Normaalisti hyvin rauhalliselle miehelle avautuu hallilla täysin uusi elämä.

− Olen valmistunut insinööriksi ja olen normaali rauhallinen mies. Aika varautunutkin jossakin määrin. Kuitenkin siellä katsomossa on enemmän vapautta, ja jotenkin elämä avautuu siellä eri tavalla. Katsomossa pääsee irti siitä normaalista arjesta. Siellä on mukava huutaa, olla kavereiden kanssa ja jättää kaikki murheet pois.

Saarisen vapaa-aika kuluu TPS:n kannattajatoiminnan parissa ympäri vuoden.

− Olen aktiivisesti mukana myös jalkapallon puolella, ja sitä kautta olen päässyt hiukan syvällisemmin kiinni kannattajaporukaan. Katsomossa tutustuminen jää kuitenkin hieman etäisemmäksi, nimen ja naaman asteelle.

− Vierasreissuille mukaan lähteminen on ehdottomasti paras tapa päästä porukkaan mukaan ja tutustua ihmisiin. Ouluunkin kun bussilla mennään, niin siinä ehtii tapahtua kaikenlaista ja matka jää varmasti mieleen, Saarinen lupaa hymyillen.

Yhteistyö seuran kanssa on tärkeää

Turussa seurajohdon ja kannattajien välillä on takavuosina ollut hyvinkin suuria kuiluja. Nykyjohdon toimintaan Dani Saarinen on kuitenkin varsin tyytyväinen.

− Viime vuosina on ollut yllättävän paljon yhteistyötä seuran kanssa. Siellä halutaan oikeasti kehittää sitä toimintaa, ja kyllä seura kuuntelee. Ensi viikolla pidämme taas palaveria seurajohdon kanssa.

− Välillä vaihdetaan kuulumisia seuran henkilökunnan kanssa, ja vaihdetaan fiiliksiä ja parannusehdotuksia. Sitten on ihan isompiakin linjauksia siitä miten toimintaa kehitetään eteenpäin, ja sitten ihan käytännön asioita, jos tarvitsemme jotain katsomoon tai muuta sellaista konkreettista. Tällä hetkellä yhteys on tosi hyvä. Sen huomaa, että seurallakin on intressit saada tätä kannattajatoimintaa kehitettyä, Saarinen kehuu.

Suhteet seurajohtoon ovat siis kunnossa, mutta pelaajisto on pysynyt etäisenä.

− Aika vähän on yhteistyötä pelaajien kanssa. Se voisi olla yksi kehitysaskel vielä. Esimerkiksi jalkapallon parissa on hemmetin kiinnostavaa, kun monet porukastamme tuntevat pelaajat ihan henkilökohtaisesti. He tulevat meidän illanviettoihimme, tervehtivät kadulla ja muuta. Jääkiekossa ei ole yhteistä sidettä, vaan pelaajat ovat erikseen ja kannattajat erikseen.

TPS:n otteluiden jälkipeleillä on pitkät perinteet. Saarinen kaipaa kuitenkin enemmän toimintaa ennen ottelua.

− Ei jääkiekon puolella ole ennen matseja mitään ennakkotapahtumia, missä pelaajat tulisivat tervehtimään kannattajia. Jälkipelit on tietysti erikseen, mutta en minä ole niissä enää jaksanut käydä, kun eivät ne oikein antaneet mitään itselle.

Jääkiekko on maamme ykköslaji ainakin katsojamäärillä mitattuna. Jalkapallo tuntuu kuitenkin pääsevän lähemmäs kannattajia.

− Onko se sitten kulttuuriero vai ovatko jääkiekkoilijat vain tottuneet siihen, ettei heidän tarvitse olla tekemisissä katsomon kanssa, Saarinen pohtii.

Kuten asioilla yleensä, pelaajayhteistyön sarallakin on kääntöpuolensa.

− Toisaalta ehkä kannattajatkin haluavat mennä modernimpaan tyyliin. Halutaan välttää sitä fanikulttuuria, että mennään hakemaan nimmareita, kuljetaan pelipaidat päällä kaupungilla ja otetaan selfieitä pelaajien kanssa, Saarinen erittelee.

Seurauskollisuus pistepörssin voittoa tärkeämpää

Saarinen kammoksuu vuodesta toiseen seuraa vaihtavia palkkasotureita. Kannattajien kunnioituksen ansaitsee osoittamalla seurauskollisuutta ja kunnioitusta seuraa kohtaan.

− Seurauskollisuutta pitäisi olla aina. En yhtään tykkää nykysuuntauksesta, että mennään rahan perässä. Jos on seuran kasvatti ja menestynyt täällä, saa vielä kohtuullisen korvauksenkin, niin miksi ei pelaisi omassa joukkueessa, Saarinen kyseenalaistaa rahan mahtia.

− Nykyjoukkueesta esimerkiksi Marko Virtala on sellainen kunnon monitoimimies. Pelaa ykkösketjussa tai nelosketjussa tai välillä pakkinakin. Hän on päässyt mukaan porukkaan. Olisihan se hullua katsoa pelejä, jos hän ei pelaisikaan Tepsissä, vaikka ei TPS-kasvatti olekaan, Saarinen tunnelmoi.

TPS:n hankintoja on julkisuudessa kehuttu paljon ja joukkuetta povaillaan sarjan kärkisijoille. Kannattajan arvostus kumpuaa kuitenkin muualta kuin pistepörssin voitosta.

− Ne ykkösketjun tähdet Radek Smolenak ja Ryan Lasch ovat vain sellaisia yhden kauden tähtiä. Ei minua haittaisi, vaikka he vaihtaisivat seuraa vaikka kesken kauden. En koe heitä niin tärkeäksi seuralle kokonaiskuvassa. Nostaisin omia junnuja esille. Olisi hienoa, jos he löisivät läpi ja pysyisivät seurassa pitkään, Saarinen linjaa.

Takinkääntöä ja tepsiläisyyttä

Turun Palloseura on ollut isosti otsikoissa kokeneiden pelaajien sopimusasioiden kanssa. Turkulaisista turkulaisin nimi, Petteri Nummelin palasi yhden Rauman vuoden jälkeen vihdoinkin takaisin kasvattajaseuraansa.

- Aika monet kokivat Nummelinin Lukko-sopimuksen takinkääntönä. Itsekin olen jossain määrin sitä mieltä, että se oli raha mikä siinä puhui. Tepsihän tarjosi ihan hyvää sopimusta ja olisi tarjonnut jatkoakin, jos Petu olisi pysynyt kunnossa. Mutta minkäs sille voi, jos toinen haluaa jäätävän summan rahaa ensimmäisenä kautena. Nyt hän sai sen rahapotin itselleen ja tuli sen jälkeen Turkuun, Saarinen toteaa vakavana.

TPS:n kapteeniksi nimetyn Nummelinin paluu on kannattajien parissa tervetullut asia, mutta varauksetonta hyväksyntää hän ei ainakaan Saariselta saa.

− Ilmeisesti hän on ottanut paikkansa joukkueesta, ja aika monet kannattajatkin ovat sitä mieltä, että "Petu" on osa Turkua. Itse olen vielä varautunut ja haluan, että hän oikeasti näyttää, että vetää kauden läpi ja on se oikea johtaja joukkueessa. Ihan tyystin en kaikkea ole vielä antanut anteeksi.

Kannattajat antavat uusillekin pelaajille mahdollisuuden onnistua seurassa. Tärkeintä ei kuitenkaan ole iso nimi, vaan pelaajan tulee sopia seuran arvoihin.

− Kaikkien pitää ansaita paikkansa. Emme me automaattisesti ketään tyrmää, mutta hyväksyntä riippuu sen pelaajan taustasta ja kaikesta. En minä esimerkiksi halua ikinä nähdä Jarkko Ruutua Tepsissä. En koe, että hän ajaisi millään tavalla meidän arvojamme, Saarinen paaluttaa.

Kuka sitten on kaikkien aikojen tepsiläinen Dani Saarisen mielestä?

− Kai Nurmista ja Marko Kiprusoffia pidän sellaisina, jotka yhdistän heti TPS:ään ja menestysvuosiin. Sen vanhempia pelaajia en oikein tunnekaan, ja näiden kahden jälkeen ei oikein sellaisia kunnon tähtiä ole tullutkaan.