Pat Quinnin pelaajaura kattoi 606 NHL-ottelua Toronto Maple Leafsissa, Vancouver Canucksissa ja Atlanta Flamesissa. Uran kaksi viimeistä kautta, vuodet 1975-77, hän toimi Flamesin kapteenina. Quinnin ura päättyi nilkkavammaan.
Heti lopettamisensa jälkeen Quinn siirtyi valmennustehtäviin, ensin Philadelphia Flyersin apuvalmentajaksi. Päävalmentaja hänestä tuli kesken kauden 1978-79, ja ensimmäisellä täydellä kaudellaan hän valmensi Flyersin Stanley Cupin finaaliin, jossa New York Islanders oli kuitenkin parempi. Myöhemmin Quinn nähtiin vielä Los Angeles Kingsin, Vancouver Canucksin, Toronto Maple Leafsin ja Edmonton Oilersin penkin takana. Vuonna 1994 hän pääsi toistamiseen Stanley Cup -finaaleihin Canucksin kanssa, mutta tälläkin kertaa suuri palkinto jäi saamatta.
Quinnin suurin saavutus on olympiakulta Salt Lake Cityn kisoista vuonna 2002 Kanadan peräsimessä. Hän valmensi Kanadaa myös neljä vuotta myöhemmin Torinossa. Quinnin saavutuksiin kuuluu myös nuorten maailmanmestaruus vuodelta 2009. NHL:n parhaaksi valmentajaksi Quinn valittiin vuosina 1980 ja 1992.
