Henri Kanninen oli nimitetty jälleen JYPin kokoonpanoon, kun JYP kohtasi kotonaan HIFK:n. Kannisen vakuuttava iltapuhde ei riittänyt tänään JYPin voittoon, sillä HIFK nousi takaa rinnalle ja ohi pitkän kaavan kautta. Helsinkiläiset nappasivat kaksi pistettä voittomaalikilpailun jälkeen lukemin 4−5.
Tällä kaudella liigadebyyttinsä saanut hyökkääjä on pelannut JYPissä 12 ottelua. Vaikka rooli on jäänyt vielä ymmärrettävästi melko pieneksi, hän on omaksunut liigan salat nopeasti.
Enemmän hyökkäävänä sentterinä Mestiksen puolella esiintynyt Kanninen väläytteli tänään hyökkäyspään osaamistaan, sillä 20-vuotias herra vastasi JYPin 1−1- ja 3−2-maaleista.
Maalit olivat lähes täysin identtiset, sillä Kannisen molemmat maalit syntyivät kahdella yhtä vastaan -hyökkäyksistä Markus Poukkulan kanssa.
Vaatimattoman oloisen Kannisen kommentit ensimmäisistä maaleista olivat varsin tyypilliset nuorelle pelaajalle, vaikka niistä vankka totuuspohja löytyykin.
− HIFK karvasi tilanteessa vähän liian kovaa. Pääsimme ylivoimahyökkäykseen Poukkulan kanssa. Sellainen lätty, että oli helppo laittaa käytännössä tyhjään maaliin.
− Tietenkin tuntui hienolta. Eipä nämä maalit juuri parempaan paikkaan olisivat voineet tulla.
JYP on tällä kaudella kierrättänyt nelosketjussa runsaasti miehiä osana suunnitelmaa ajaa omia nuoripelaajia sisään liigapeleihin. Tästä syystä myös kokemus Poukkulan kanssa pelaamisesta on vähäistä, vaikka esityksestä olisi voinut päätellä myös toisin.
− Muutaman kerran olemme vaan treeneissä olleet yhdessä. Siellä ei ole nämä jutut onnistuneet, mutta onneksi pelissä näköjään onnistuu, Kanninen naurahti.
Kannisen arki kokee tammikuussa suuren muutoksen, sillä edessä on astuminen armeijan harmaisiin. Herran kannalta armeija osuu hieman ikävään kohtaan, sillä hän on alkanut saada jalkaa tosissaan oven väliin, kun JYPin aloittavaa kokoonpanoa valitaan ottelusta toiseen.
− Huonot fiilikset armeijan alkamisesta. Stressi alkanut iskeä asian suhteen. Toivottavasti sieltä kuitenkin selviää, mietti Kanninen.
Oman haasteensa tilanteeseen tuo jääkiekon ja armeijan yhteensovittaminen, sillä molemmat jo itsekseen ovat varsin aikaavieviä.
Kanninen on saanut vinkkejä muun muassa Topi Nättiseltä, jolla armeijan suorittaminen oli ajankohtaista kesken viime kauden. Palveluksesta huolimatta Nättinen onnistui pelaamaan myös jääkiekkoa.
− Eiköhän sieltäkin sitten pois pääse, hymähti Kanninen.
"Kinkun syönti alkoi jo riittää"
Jo rutinoituneempi Poukkula oli ottelun jälkeen vähemmän iloinen, vaikka oma iltapuhde sujuikin valoisissa merkeissä. Tilille kertyi kaksi syöttöpistettä ja jälleen totutun arvokasta työtä alivoimalla.
− Maalipaikkoihin nähden todella tasainen peli, menetetty johto harmittaa. Kiva oli pelata, kun molemminpuolin taklattiin ja peli oli reilua, Poukkula tiivisti.
Poukkulan suurimpiin aseisiin kuuluu hyvä luistelu, jonka vuoksi vastustajan kiekonmenetykset saattavat koitua varsin kohtalokkaiksi. Tänään siitä saatiin hyvää esimerkkiä.
− Harvinaista, että pääsee kolme kertaa ylivoimahyökkäykseen. Tänään sattui syötötkin tippumaan, ihmetteli Poukkula.
Poukkulaa ei tunneta hyökkäyspään virtuoosina. Hänen pelityylinsä on enemmän alaketjujen pörrääjä, joka ei koskaan anna periksi.
Ennenkaikkea herrasta huokuu halu pelata. Poukkulan itsensä mukaan HIFK-ottelua ehdittiinkin jo odottaa.
− Sen verran oli pyhäpäiviä, että kinkun syönti alkoi jo riittää. Oli vaan mukava päästä jälleen askiin, Poukkula tuumasi.