− Aloin pelaamaan jääkiekkoa, kun olin neljävuotias. Isäni pelasi vielä silloin, joten jääkiekko oli mielestäni luonnollinen vaihtoehto.
− Opin kuitenkin luistelemaan yhden tai kahden vanhana, Sebastian Ylönen muistelee.
Rouenissa syntynyt Ylönen kokeili nuorena monia lajeja, mutta lopulta jääkiekko vei voiton.
− Oleen pelannut jalkapalloa, koripalloa ja rugbyä, mutta jääkiekko on aina ollut numero yksi, hän kertoo.
Isä Petri Ylösen näyttämä esimerkki teki vaikutuksen nuoreen Sebastianiin, sillä hän tahtoi jo pienestä pitäen maalivahdiksi. Rouenin kasvatti olisi päässyt verkolle jo viiden vanhana, mutta innokkuudesta huolimatta Petri toppuutteli poikaansa.
− Ranskan 5−8-vuotiaiden juniorijoukkueissa ei ole maalivahtia, vaan jokaisissa treeneissä valmentaja kysyy, kuka haluaisi mennä maaliin harjoitusten ajaksi, Ylönen kuvaa junioriaikojaan.
− Halusin aina päästä sinne, mutta isäni ei ollut samaa mieltä asiasta. Hän halusi, että opin ensin luistelemaan hyvin. Sain vihdoin luvan olla maalivahti, kun olin kahdeksan, 24−vuotias hymähtää.
Nykyään isä-Ylönen ei neuvo poikaansa yhtä paljon kuin ennen.
− Hän ei seuraa paljoakaan muuta kuin minun pelejäni. Nykyään puhumme pelin psyykkisestä puolesta, emmekä tekniikasta.
Sebastian nuorempi veli, 21−vuotias Baptiste Ylönen pelaa myös jääkiekkoa. Hyökkääjänä pelaava pikkuveli edustaa ensi kaudella Toulousea, mutta Sebastianin mukaan koulu on Baptistelle kiekkoa tärkeämpää.
− Veljeni pelaa ensi kaudella Toulousessa. Joukkue pelaa tällä hetkelle kakkosdivisioonassa, mutta jos joku ykkösivarin joukkueista ajautuu konkurssiin, Toulouse nousee ylemmälle sarjatasolle.
− Koulu on hänelle kuitenkin tärkeintä, sillä hän on perheen aivot! Hänestä voi tulla vaikka mitä, Ylönen naurahtaa.
Veljekset ovat pelanneet niin samassa kuin eri joukkueessakin.
− Pelasimme samassa yhdessä Amiensissa. Junioreina olimme joskus myös eri joukkueissa, mutta veljeni ei tehnyt minulle yhtään maalia, Ylönen ylpeilee.
Täysin ranskalainen
Suomalaisesta syntyperästään huolimatta 24-vuotias Ylönen on täysin ranskalainen. Hän puhuu vain hieman suomea, ja myös perheen perinteet ja tavat ovat ranskalaistuneet.
− Osaan tervehtiä ja kysyä kuulumisia sekä muutamia sanoja, mutta en voi sanoa osaavani puhua suomea.
− Vanhempani ovat ottaneet ranskalaiset perinteet omikseen. Koska äitini on ranskalainen, pidän myös itseäni täysin ranskalaisena, Ylönen valottaa.
Petri Ylösen suku asuu edelleen Suomessa. Ylöset matkustivat ennen usein heidän luokseen, mutta kiireiden takia sukulaiset tapaavat toisiaan harvemmin.
− Kaikki isäni sukulaiset asuvat Keravalla tai pienissä kaupungeissa, joiden nimiä en tiedä. Kävimme ennen heidän luonaan joka vuosi, mutta jääkiekon ja opiskeluiden takia se muuttui vaikeammaksi.
− En voi matkustaa yksin, koska en puhu suomea. Isäni käy yhä näkemässä sukuaan.
Ranskalaisuudesta huolimattaan Ylönen muistaa Leijonien ensimmäisen MM-kullan ja on kuullut paljon isänsä urasta.
− Olemme puhuneet hänen hienosta urastaan paljon. Minulla on myös MM−95-videokasetti kotonani, hän naurahtaa.
Ylönen on yrittänyt Suomessa pelaamista muutama vuosi sitten, ja pärjäsi leireillä hyvin. Pelipaikka ei kuitenkaan auennut, vaan ranskalainen joutui palaamaan kotiin tyhjin käsin.
− Kun olin 17−vuotias, kävin Jokereiden ja Bluesin leireillä. Alussa pelaajia oli 80, ja pääsin jokapäiväisistä karsinnoista huolimatta viimeiseen ryhmään mukaan. Minulle sanottiin, etten ole parempi kuin suomalaiset pelaajat, joten minua ei otettu mukaan joukkueeseen.
− Olin surullinen, mutta kokemus opetti minulle, että minun täytyy tehdä töitä saavuttaakseni unelmani. En ollut kuitenkaan kovin huono, sillä olin lähes muiden tasolla, hän ajattelee.
Ura Suomessa on kuitenkin mahdollinen. Ylönen myöntää, että sitä ennen hänen täytyy kehittyä vielä paljon, mutta muutoin hän ei sulje suomalaisia sarjoja pois.
− Nyt minulla on Suomen kansalaisuus, joten olen harkinnut myös Suomessa pelaamista. Voisin aloittaa Mestiksestä, mutta ensin minun täytyy päästä Ranskan maajoukkueeseen, jotta voin osoittaa omat vahvuuteni.
24−vuotias on joutunut tekemään paljon töitä kehittyäkseen. Maalivahti muutti pelityylinsä kokonaan kolme vuotta sitten, mutta parannettavaa on edelleen.
− Maalivahtivalmentaja Sebastien Beaulieun mukaan pelasin vanhanaikaisesti, kuten isäni. Muutoksen takia olen vasta siirtymässä uudenlaiseen pelityyliin, hän kuvailee.
− Mailapelini on myös hyvää, mutta minun täytyy parantaa tarkkuutta. Laukauksien lukemisessa on myös parannettavaa, mutta olen parempi kuin kolme vuotta sitten.
Ylösen mukaan hänen vahvuutensa on koko (186 cm). Isän opit ovat myös tarttuneet.
− Käytän kokoani hyödyksi, jotta peittäisin mahdollisimman paljon. Olen hyvä luistimilla ja pysäytän kiekot helposti, sillä olen liikkuva.
Kultaisia muistoja
Ylönen aloittaa pian kolmannen kautensa Boxers de Bordeaux'n maalilla. Bordeaux nousee Ranskan pääsarjaan, kun se päihitti pahimman vastustajansa, Iiro Vehmasen edustaman Angletin viime kevään finaaleissa. Ylösen mukaan sarja oli todella tiukka.
− Meillä oli parempi joukkue, emmekä hävinneet Angletille runkosarjassa kertaakaan. Voitimme yhtä lukuun ottamatta kaikki kotipelit finaaleissa.
Bordeaux hävisi ensimmäisen pelin kotonaan, ja finaalin toinen ottelu venyi rangaistuslaukauksille. Ylösen mukaan toisen ottelun voitto antoi joukkueelle sisua − ja lopulta mestaruuden.
− Anglet olisi voinut voittaa pelin ja olla lähellä mestaruutta, mutta rankkarit ovat kuin heittäisi kolikkoa. Voitto antoi meille voimaa, ja voitimme heidät kolmannessa ja neljännessä pelissä.
− Neljäskin ottelu meni jatkoajalle. Finaalisarjan täytyi olla vaikea sydänvikaisille, hän muistelee.
Toinen ottelu ja rangaistuslaukaukset saavat Ylösen nauramaan, sillä joukossa oli yksi yritys, jota hän ei hevillä unohda.
− Muistan Vehmasen lämärin, puhuimme siitä jäällä pelin jälkeen. Anglet ja Bordeaux ovat pahimmat viholliset kentällä, mutta pelin jälkeen nauramme yhdessä asioille − muun muassa hänen rangaistuslaukaukselleen, hän hekottaa.
Mestaruus ja nousu pääsarjaan maistuvat varmasti Boxersille. Joukkue joutui konkurssiin 1990-luvulla, mutta Bordeaux'ssa on onnistettu palauttamaan kaupungin kunnia. Nyt seuralla menee hyvin, sillä vastuuta kantavat kokeneet liikemiehet.
−Meillä on kaksi hyvää seurapomoa. Heillä molemmilla on omat yrityksensä, joten he tietävät, miten hallita isoa yhteisöä.
− Bordeaux on mielestäni hyvä talousalue jääkiekolle, Ylönen tuumii.
Joukkueen mestaruus sai mediahuomiota, vaikkei Boxers järjestänytkään koko kaupungin mestaruusjuhlia. Joukkue juhli kuitenkin keskenään kunnolla.
− Meillä ei ollut koko kaupungin juhlia, kuten NHL:ssä on tapana, mutta asukkaat ja sponsorit olivat tietysti iloisia.
− Joukkue juhli kunnolla, usko pois!
Jääkiekko etsii jalansijaa
Jääkiekko ei ole Ranskassa kovin suosittua, sillä maassa on Ylösen mukaan paljon kesälajeja. Myös Bordeaux'ssa on kaksi muutakin urheilujoukkuetta, mutta kaupunki tuntuu pitävän Boxersista etenkin mestaruuden vuoksi.
− Olemme Bordeaux'n kolmas urheilujoukkue, mutta ihmiset tuntevat meidät, koska voitimme ykkösdivisioonan mestaruuden, maalivahti kertoo.
Ranskan maajoukkue on kuitenkin pärjännyt kohtalaisen hyvin vuodesta toiseen. Ylönen toivookin, että vuoden 2017 MM-kotikisat ja hyvä menestys nostaisivat jääkiekon suosiota.
− Toivottavasti laji kasvaa, kun MM-kisat ovat Ranskassa 2017. Ne ovat suuri edistysaskel.
Jääkiekkojoukkueiden suurin ongelma on talous. Joukkueita ja lajeja on monia, joten kaikkien on vaikea saada tarpeeksi rahaa. Ylösen mielestä lajien kirjo näkyy sekä budjeteissa että katsojamäärissä.
− Joukkueemme budjetti on 1,5 miljoonaa euroa, ja suurimman joukkueen Rouenin budjetti on 2,5 miljoonaa euroa. Mielestäni summat eivät ole kovin suuria.
Ranskan sarjojen tulevaisuus näyttää kuitenkin hyvältä. Joukkueiden toiminta on mennyt vuosien saatossa parempaan suuntaan, mutta suomalaistaustainen maalivahti toivoisi enemmän katsojia.
− Liigan taso paranee koko ajan, sillä monet joukkueet ovat ammattimaisia.
− Joukkueellani on liigan suurin kaukalo, mutta katsojia on vain 3500/peli. Toivon, että Ranskan liigasta saataisiin Euroopan tasolla menestyksekäs sarja, hän unelmoi.