Kausi 2014-15 toi Flames-leiriin suuren määrän positiivisia asioita. Jiri Hudler murtautui NHL:n eliittiin, maalivahtipeli toimi ja Sean Monahan haistatti toisen kauden kiroukselle pitkät. Valmentaja Bob Hartleyn pelitapa iskostui pelaajiin ihailtavalla tavalla, minkä ansiosta edes Curtis Glencrossin myyminen tai kapteeni Mark Giordanon pitkäaikainen loukkaantuminen eivät lopulta tuntuneet vaikuttavan joukkueen pelaamiseen.

Kaiken tämän ja monen muun asian seurauksena Flames yllätti, taisteli itsensä pudotuspeleihin, eteni toiselle kierrokselle ja kaatui saappaat tiukasti jalassa. Nyt Calgaryssa odotetaan vähintään yhtä hyvää kautta, ellei parempaa.

Määrä korvattiin laadulla

Glencrossin myyminen viime kauden siirtotakarajalla oli aika selvä viesti siitä, että viime kauteen ei vielä panostettu. Kausi 2014-15 toi ilman panostustakin tulosta, joten kesän aikana joukkuetta vahvistettiin parilla täsmähankinnalla.

Lähtijöiden merkitystä ei kannata pahemmin hehkuttaa. Maisemaa vaihtaneet Brian McGrattan, Devin Setoguchi, Raphael Diaz, Corey Potter, Max Reinhart ja David Schlemko keräsivät Flames-paidassa runkosarjan aikana yhteensä neljä (4) pistettä.

Viime kauden aikana Flamesin takalinjoille tuotiin rivimiestä toisensa perään, mutta kesällä asia hoidettiin kerralla kuntoon, kun joukkueeseen hankittiin Dougie Hamilton. Boston Bruinsissa uransa ensiaskeleet nousujohteisesti astellut Hamilton kiinnitettiinkin liekkipaitoihin lähes samantien pitkäksi ajaksi eteenpäin.

Hyökkäykseen hankittiin hieman lisää kokemusta yli 500 NHL-ottelun Michael Frolikin muodossa. Suomalaisittain mielenkiintoisin lisä Flames-organisaatioon oli TPS:stä tuttu Jakub Nakladal.

Jatkuvuus aseena

Flamesin runko on pysynyt erittäin tiukasti samana viimekautiseen verrattuna. Lähtijät olivat kaikki rivimiehiä ja tilalle tuli kaksi selkeästi joukkuetta auttavaa pelaajaa. Tämä on erittäin iso voimavara, koska nimenomaan sitoutuneisuus Hartleyn pelikirjaan auttoi liekkipaidat viime kaudella pudotuspeleihin. Kausi 2014-15 antaa pelaajille varmasti uskoa siihen, että tällä kaudella Flames voi vahvistuneilla riveillä mennä vielä pidemmälle kuin viime kaudella.

Jonas Hillerin ja Karri Rämön vuorottelu toimi hyvin, eikä ole mitään syytä, miksei se toimisi tälläkin kaudella. NHL:ssä aloittavalla tandemilla on myös huipputason kirittäjä, koska Joni Ortio on NHL-tasolle vähintään jo hyvän tason paikkaaja. Loukkaantuminen maalin suulla ei tulisi olemaan siis suuri huolen aihe.

Hamiltonin saapumisen myötä myös puolustus on nyt juuri sen yhden napsun parempi, ja sen voi nostaa hyvällä omallatunnolla yhdeksi sarjan parhaista. Jotain takalinjojen tasosta kertoo se, että Giordanon, Hamiltonin, Dennis Widemanin, T.J. Brodien ja Kris Russellin joukosta yksi pitäisi pudottaa kolmanteen pakkipariin.

Dougie Hamilton on tärkeä lisä Flamesin puolustukseen.

Kuva © Getty Images

Kohtuuttomat paineet

Joukkueen GM Brad Treliving on ihan tosissaan haastatteluissa puhunut Stanley Cupin olevan joukkueen tavoite tulevalle kaudelle. Kokemattomalle joukkueelle, joka ei ole ennakkosuosikkien joukossa, tämä on täysin turhaa paineiden luontia. 

Flamesilta ei ole nykyisellä rungollaan aiemmin odotettu edes pudotuspelipaikkaa. Trelivingin asettamat paineet ovat tälle vasta kasvuprosessin keskellä olevalle kokoonpanolle aivan liikaa, ja voivat pahimmillaan aiheuttaa joukkueessa pahankin romahduksen.

Suurin ongelma on hyökkäyksessä. Hudler toki pystyy kantamaan kuormaa, mutta entä muut avainpelaajat? 20-vuotiaan Monahanin ja Johnny Gaudreaun suorittaminen paineiden alla on kysymysmerkki. Leuanvetokyvyistään tunnettu Sam Bennett pistetään tulokaskaudellaan myös kovaan paikkaan, epäonnistuessaan hänet lähetetään viimeistään Mason Raymondin tervehtyessä pois.

Vaikka nuoret onnistuisivatkin, hyökkäyksen kärki on varsin kapea verrattuna ennakkosuosikkeihin. Sentterin paikalle ei ole edes Samuli Edelmann saanut levitettyä tähtipölyä. Monahanin takana Markus Granlundilta tai viime kaudella yllättäneeltä Josh Joorisilta täytyy löytyä pari napsua isompi vaihde silmään, jos Flames meinaa taistella edes divisioonansa kärkipaikoista. Mikael Backlundin ura kun on junnnannut paikallaan jo vuosia.

Toimituksen arvio: Maalivahtipeli ja puolustus on rautaa, mutta hyökkäys ei vielä riitä huippuja vastaan. Flames selviää kuitenkin juuri ja juuri divisioonansa kolmen parhaan joukkoon ja pelaa toista kautta putkeen pudotuspeleissä.