Arizona Coyotesin kausi päättyi liigan 28. sijaan, kun taakse jäivät ainoastaan Vancouver Canucks sekä umpisurkean kauden pelannut Colorado Avalanche. Pisteitä Coyotes keräsi 70, kahdeksan pistettä vähemmän viime kauteen verrattuna.
Kautta voi hyvinkin kutsua kasvukipujen kaudeksi, sillä joukkue sisäänajoi yhteensä kymmentä tulokasta kauden aikana.
Katastrofaalinen alkukausi loukkaantumisten siivittämä
Coyotesin kausi alkoi pahimmalla mahdollisella tavalla, kun ykkösmaalivahtina toimiva Mike Smith loukkasi vasemman polvensa jo kauden toisessa ottelussa Ottawa Senatorsia vastaan. Smith joutui kuukauden sairaslomalle.
Varamaalivahti Louis Domingue ei onnistunut nuoren joukkueen viimeisenä lukkona, ja Smithin missaamista 13 ottelusta Coyotes hävisi yhdeksän.
Smithin palattua sairastuvalta Coyotes koki välittömästi uuden takaiskun, kun Brad Richardsonin polvi petti. Richardson oli ollut tehoin 5+4 joukkueen alkukauden parhaita pistemiehiä. Veteraanisentteri joutui polvileikkaukseen eikä pystynyt pelaamaan enää koko kaudella.
Myös Martin Hanzal kärsi pitkin kautta pienistä loukkaantumisista, joten Coyotes joutui operoimaan todella kapealla ja kokemattomalla sentteriosastolla.
Richardsonin lisäksi joukkue koki vielä yhden pidemmän loukkaantumisen, kun Max Domi mursi kätensä joulukuussa. Taitava laituri joutui lasarettiin 1,5 kuukauden ajaksi.
Viime kauden maalitykit loistivat poissaolollaan
Kapteeni Shane Doan oli varjo edellisen kauden itsestään. Koko uransa Coyotesin organisaatiossa kiekkoillut legenda mätti viime kaudella 28 maalia, mutta tällä kaudella hän onnistui maalinteossa vaivaiset kuusi kertaa.
Doanin tason laskemisen voi ikäsyistä ymmärtää, mutta kauden suurin pettymys oli ehdottomasti 21-vuotias Anthony Duclair. Kanadalaislaituri iski tulokaskaudellaan 2015-16 hurjat 20 maalia, mutta tällä kaudella jäi viiteen maaliin, joista kaksi tuli viimeisen kolmen pelin aikana. Duclair passitettiin myös farmiin 16 pelin ajaksi, mutta sielläkin verkko heilui vain yhden kerran.
Osasyypää floppikauteen on päävalmentaja Dave Tippett, joka ei suostunut peluuttamaan Duclairia Domin kanssa kuin vasta loppukaudesta, vaikka heidän yhteisen kemian pitäisi olla jo kaikkien tiedossa. Joka tapauksessa ensi kaudella Duclairin on palattava tasolleen, mikäli hän haluaa Coyotesissa ja liigassa ylipäätään jatkaa.
Myöskään kahtena edellisenä kautena 20 maalin rajan saavuttaneen Oliver Ekman-Larssonin kausi ei mennyt putkeen. Ruotsalaispuolustaja teki kauden aikana vain 12 maalia ja yhteensä 39 tehopistettä.
Heikosti menneelle kaudelle löytyi kuitenkin ymmärrettävä selitys - Ekman-Larssonin äiti oli sairastunut syöpään kauden aikana ja valitettavasti hävisi lopulta taistelun. Puolustajan kausi loppuikin tästä syystä hieman aikaisemmin, kun hän matkasi Ruotsiin perheensä luokse.
Joukkueen sisäisen maalipörssin voitti Radim Vrbata 20 maalilla. 35-vuotiaalle tšekkilaiturille löytyy takuuvarmasti paikka myös ensi kauden joukkueesta. Tulokaspelaajista maaliverkkoja eniten heiluttivat Christian Dvorak (15 maalia 78 ottelussa) sekä Brendan Perlini (14 maalia 57 ottelussa).
Dvorakin ketsuppipullo aukesi kunnolla vasta helmikuun alussa, minkä jälkeen 21-vuotias yhdysvaltalaissentteri teki 11 maalia ja oli kyseisellä ajanjaksolla Auston Matthewsin ja Patrik Laineen jälkeen tulokkaiden tehokkain maalintekijä.
Nuorissa on tulevaisuus
Coyotes ajoi tulokkaita sisään kuin liukuhihnalta kauden aikana. Dvorakin ja Perlinin lisäksi vakiopaikan kokoonpanosta onnistuivat vakiinnuttamaan puolustaja Jakob Chychrun ja laituri Lawson Crouse.
Sentteri Laurent Dauphin ja puolustaja Anthony DeAngelo ravasivat kauden aikana paljon Glendalen ja Tucsonin väliä - Dauphinille kertyi 24 NHL- ja 38 AHL-ottelua, DeAngelolle sen sijaan 39 NHL- ja 25 AHL-ottelua.
Alle kymmenen peliä ylhäällä pelasivat Coyotesin kahden edellisen vuoden ykkösvaraukset Dylan Strome ja Clayton Keller, vuoden 2015 kakkoskierroksen varaus Christian Fischer sekä Tyler Gaudet.
Dvorakin ja Perlinin lisäksi kaudesta loistavin arvosanoin suoriutui Chychrun. Koko liigan nuorin pelaaja yllätti koko NHL-kansan nopeudellaan ja peliälyllään. Virheitä sattui silloin tällöin, mutta niistä otettiin opiksi. Tehopisteitä Chychrun keräsi tulokaskaudellaan 68 ottelussa 7+13.
Suurin yksittäinen pettymys tulokkaista oli ehdottomasti Strome. Hänestä odotettiin suuria jo tällä kaudella, mutta seitsemän ottelun ja yhden syöttöpisteen jälkeen Erie Otters ja OHL kutsuivat. Stromen fyysisyys ja luistelunopeus ei vielä riittänyt NHL-tasolle. Tämä oli Coyotesille suuri isku, sillä Antoine Vermetten viimekesäisen ulososton yksi syy oli se, että Stromea pidettiin NHL-valmiina.
Joko ensi kaudella?
Ensi kaudella Coyotesin täytyisi kaiken järjen mukaan pystyä parempaan. Suuri osa nuoriso-osastosta on nyt ajettu sisään ja heidän pitäisi olla valmiina ottamaan suurempaa vastuuta. Ensi kaudella tulokkaista mukaan voi olla astumassa Strome, Keller, Fischer sekä huikean tulokaskauden farmissa pelannut puolustaja Kyle Wood.
Tästä kaudesta täytyy kuitenkin ottaa opiksi. Joukkueen tulee olla kesän siirtomarkkinoilla aktiivinen ja koettaa parhaansa mukaan napata veteraanisentteri sekä mahdollisesti pakkipari Ekman-Larssonille.
Sentterin hankkiminen on tärkeintä - Hanzalin lähdön jälkeen Dvorak joutuisi ottamaan ykkössentterin viitan haltuunsa. Vaikka hän onnistuikin siinä ihan kiitettävästi loppukaudesta, ei hänestä ole johdattamaan nuorta kojoottilaumaa kohti pudotuspelejä. Coyotes tarvitsee vielä pariksi vuodeksi puolustusorientoitunutta veteraanisentteriä, joka kykenee pysäyttämään vastustajan kärkiketjun.
Puolustuksen oikeaan puoleen täytyisi myös panostaa, mikäli joukkue haluaa joskus menestyä. Tällä hetkellä oikealla puolella ovat DeAngelon lisäksi Luke Schenn ja Connor Murphy, joista kukaan ei ole eikä todennäköisesti tule koskaan olemaan ykköspakkiparimateriaalia.
Toimitusjohtaja John Chaykalla on edessään vaikea päätös - kenet nuorista voi uhrata oikeasti kovatasoiseen puolustajaan?