Espoossa kiekkoilu ei ole ollut taloudellisesti kannattavaa, on sitten seuran johdossa ollut kuka tahansa. Jussi Salonojan aikana Blues teki miljoonatappioita vuosittain, ja sama linja jatkui myös laajemmalla omistajapohjalla Jääkiekko Espoo Oy:n aikana, joka ei saanut hyviä toimintaedellytyksiä Salonojan esittäessä kauppaehtojaan. Yhtiön taru päättyikin konkurssiin.

Sen jälkeen Salonoja toteutti ajatuksensa monilajiseurasta, joka otti aluksi ohjiinsa jääkiekon lisäksi koripallon. Vaikka urheilullinen menestys oli ensimmäisellä kaudella hyvää, taloudellisesti se ei ollut onnistunut.

Salonojan omistaessa Bluesin alkuvuodet olivat valtaosin rahan tuhlausta, kun tappioilla ei ollut hänellekään väliä. Myöhempinä vuosina Salonoja aikoi pienentää kulubudjettia, jotta tappiot pienenisivät. Suuntaus oli kuitenkin se, että kuluja pienentämällä ajettiin myös sisääntulevaa rahamäärää pienemmäksi. Näin on käynyt esimerkiksi vähentämällä mainontaan käytettävää rahaa tai leikkaamalla henkilökunnan määrä minimiin.

Vaikka Salonoja uutta seuraa perustaessaan toikin esiin, että Espoo Unitedin on tarkoitus toimia terveellä pohjalla, eikä hän kuittaa tappioita samaan tapaan kuin Bluesin aikoina, se on tuonut myös esiin sen, että Salonojalla ei ole kunnollista ymmärrystä urheiluliiketoiminnan taloudelliseen kannattavuuteen liittyvästä kokonaisuudesta. Ja kun Salonoja on aluksi vähentänyt maksamisiaan, negatiivinen taloudellinen kierre on tullut esiin.

Selityksinä ongelmiin on tuotu yhteistyökumppanien määrän pienuutta. Lähtökohtaisesti siinä on varmasti totuutta, mutta kommenteista paistaa läpi se, että tarkoitus on päästä kuiville pelkillä pääsylipputuloilla ja yhteistyökumppaneilla. Samalla Salonoja on lähtenyt syyttelemään espoolaisia siitä, että eivät ole lähteneet hänen ja seuran mukaan. Tuo lähtökohta on väärä, sillä se ei onnistu juuri missään suomalaisessa jääkiekkoseurassa, vaan tarvitaan myös muuta tukevaa liiketoimintaa.

Suurimmalla osalla suomalaisseuroista rahaa tulee myös pelien oheismyynnistä, mutta Espoossa nämä on ulkoistettu. Samoin moni seura ylläpitää omaa lounasravintolaa. On selvää, että seuran puolesta vaivaa ja kuluja on vähemmän, mutta vielä suuremmassa määrin se vaikuttaa tuloihin. Ottamalla ravintolatoiminnan haltuun saisi pitkällä tähtäimellä parannettua tilannetta, ja samalla rahaa voisi kertyä myös muista tapahtumista, joita Espoon Areenalla pidetään.

Kaikkiaan taloudelliset vaikeudet voivat vaikuttaa suuresti myös pelaajiin, sillä epävarmuus on huono rakennusaines. Taloudellisesta syistä ei ole mahdottomuus, että palkanmaksu pelaajille myöhästyy jossain vaiheessa kautta, ja se voi vaikuttaa henkiseen puoleen niin, että se näkyy myös kaukalossa. Mestiksessä maksuongelmat korostuvat moniin pääsarjoihin nähden, sillä suuri osa pelaajista ei ole vielä ehtinyt saamaan itselleen niin hyvää pesämunaa, että arjessa taloudelliset ongelmat eivät näkyisi.

Taloudellinen epävarmuus onkin suurin uhkatekijä Espoo Unitedin Mestis-kauden ympärillä. Pahimmassa tapauksessa nähdään samanlaista pelaajakatoa kuin Bluesin kanssa kaksi vuotta sitten, tai jopa kauden päättyminen ennenaikaisesti. Joukkue on kuitenkin rakenteltaan sellainen, että onnistuessaan sillä on mahdollisuuksia yltää uusimaan viime kauden pronssimitaleja, tai jopa parantaa siitä.