Paul Kariya on viettänyt hiljaiseloa poissa julkisuuden valokeilasta lopettamisestaan lähtien. Marraskuussa hän palaa ainakin hetkiseksi parrasvaloihin, kun mies kutsutaan Hockey Hall of Fameen yhdessä entisen ketjukaverinsa Teemu Selänteen kanssa. Kariya kertoi elämästään urheilu-uran jälkeen TSN-kanavan videohaastattelussa.
Kariya pelasi urallaan hieman alle 1000 NHL:n runkosarjaottelua piste per peli -tahdilla. Hän oli Anaheim Ducksin (tuolloin Mighty Ducks of Anaheim) historian ensimmäinen varaus ja toimi joukkueen kapteenina seitsemän kauden ajan.
Hän saavutti arvokisamenestystä Kanadan eri maajoukkueiden kanssa ja pokkasi myös henkilökohtaisia palkintoja: Miehen palkintokaappia koristavat niin parhaan yliopistopelaajan Hobey Baker -palkinto kuin NHL:n herrasmiespelaajalle jaettava Lady Byng -pokaalikin.
Menestyksekkäästä jääkiekkoilijan urasta huolimatta uran päättyminen jätti ikävän muiston.
Tai oikeammin, sitä muistoa ei jäänyt.
Kariya kärsi uransa aikana lukuisista, eriasteisista aivovammoista, joista kuudes oli lopulta viimeinen. Kariyalla ei ole edelleenkään minkäänlaista muistikuvaa viimeisen päänvamman aikaisista tai välittömästi iskua seuranneista tapahtumista.
"(Hall of Fame) on elämäni suurin kunnianosoitus"
Hän kertoo heränneensä sairaalavuoteella muistamatta nimeään tai olinpaikkaansa.
Myös pitkäaikaisvaikutukset olivat merkittäviä. Kariyaa hoitaneet lääkärit arvioivat kanadalaisen kognitiivisen aivokapasiteetin pienentyneen jopa alle puoleen aivovammojen seurauksena.
Eikä toipuminen ollut lyhyt prosessi. Kariya kertoo kestäneen parisen vuotta, kunnes vointi alkoi tuntua normaalilta.
Kariya vetäytyi uransa jälkeen julkisuudesta, muttei katkeruudesta NHL:ää tai jääkiekkoa kohtaan. Hän haluaa vain nauttia elämästään merenranta-asunnossaan Kaliforniassa, kuntoillen ja surffaten.
− On rauhoittavaa ja terapeuttista olla yksin merellä vain lauta ja ajatukset seuranasi, Kariya kuvaili haastattelussa uutta harrastustaan.
Kariya ei ole koskenut jääkiekkovarusteisiinsa lopettamisensa jälkeen, vaikka mieli olisi tehnytkin.
− Pelaisin, jos pystyisin, hän tunnustaa.
Työ on kesken, vaikka suunta onkin oikea
NHL:n protokolla aivovammojen diagnosointiin ja hoitoon on kehittynyt Kariyan aktiivivuosista. Eräästä Kariyan uran hätkähdyttävimmästä hetkestä miehellä itsellään ei ole vieläkään mitään muistikuvaa.
Pelattiin Stanley Cup -finaalisarjan kuudetta ottelua keväällä 2003 Ducksin ja New Jersey Devilsin välillä. Kariya jäi Scott Stevensin kovan avojäätaklauksen uhriksi, ja kaatui tiedottomana jäähän. Hänet autettiin lopulta sekavana pukukoppiin, josta mies palasi vielä otteluun ja teki maalinkin.
Ottelu ei jäänytkään kesken, joten loppu hyvin, kaikki hyvin?
Ei suinkaan. Kariya ei tänä päivänäkään muista taklausta tai sen jälkeisiä hetkiä. Ei matkaa pukukoppiin, paluuta penkille tai maalia. Itse asiassa tapahtumaa seuraavat kaksi vuorokautta ovat pyyhkiytyneet kanadalaisen muistista.
− Nykypäivänä häntä ei olisi missään tapauksessa päästetty takaisin jäälle, muisteli tapahtunutta Kariyan silloinen valmentaja, nykyään Toronto Maple Leafsin päävalmentajana toimiva Mike Babcock.
Kariya myöntää, että aivovammojen kaukalonlaitadiagnostiikka on kehittynyt, mutta työtä on edelleen tehtävänä.
− Suunta on oikea, mutta päähän kohdistuvat iskut eivät ole vieläkään kadonneet jääkiekosta. Eivät ne kuulu jääkiekkoon, Kariya julistaa.
Kariya nimetään Hockey Hall of Fameen marraskuussa yhdessä kuuden muun kiekkovaikuttajan kanssa. Tämänvuotisessa seremoniassa on merkittävä sinivalkoinen twisti, sillä Kariyan kanssa yhtä aikaa kunnian saa kanadalaisen monivuotinen pelikaveri Teemu Selänne.
Kariya on itse ylpeä kohdalleen osuneesta saavutuksesta.
− Se on elämäni suurin kunnianosoitus. En olisi koskaan uskonut pääseväni siihen joukkoon, Kariya kertoo.
Koko haastattelu katsottavissa täältä.