Päävammat ovat lopettaneet monen kiekkoilijan uran. Päähän kohdistuneista taklauksista käydään kiivasta keskustelua, jossa toinen osapuoli vaatii kovempia rangaistuksia ja toinen ”kiviä taskuun”, jotta kiekkokulttuurista ei katoaisi jotain olennaista.
Yle Areenan dokumentissa ”Jääkiekon hinta” aiheesta käytävään keskusteluun otetaan mukaan tieteellinen näkökulma.
Vajaan tunnin mittaisessa dokumentissa kaksi harrastetasolla pelaavaa lääkäriä − psykiatri ja erikoistuva lääkäri − kertovat päävammojen vaikutuksista kansantajuisesti ja keskittyvät erityisesti aivotärähdysten aiheuttamiin psyykkisiin ongelmiin.
Vuonna 2016 ilmestyneen dokumentin alkuperäinen nimi on ”A Dark Room”, ja pimeässä huoneessa istuminen tai makaaminen – jopa kuukausikaupalla – onkin monelle pelaajalle tuttu tapa yrittää toipua aivotärähdyksestä.
Wickenheiser muistelee palanneensa päähän kohdistuneen iskun jälkeen mahdollisimman nopeasti peliin ja yrittäneensä päästä sillä tavalla yli kivusta ja muista oireista.
Omia kokemuksiaan päävammoista kertovat Hockey Hall of Fameen nimetty supertähti Eric Lindros ja naiskiekon legenda Hayley Wickenheiser. Lääkäreiden lisäksi jutun keskiössä on kuitenkin 25-vuotiaana uransa päävamman vuoksi lopettanut Max Taylor ja tämän omaiset.
AHL:ään asti urallaan edennyt Taylor korostaa tarinassaan erityisesti päävammasta toipumisen ja NHL-unelmasta luopumisen vaikeutta. Kun jääkiekko on ollut suurin intohimo ja keskeinen osa identiteettiä, on vaikeaa yhtäkkiä luopua entisestä elämästä ja miettiä uusia vaihtoehtoja.
Uudenlaista näkökulmaa
Päävammoja aiheuttavat tilanteet syntyvät kiekkokaukalossa yhdessä silmänräpäyksessä, mutta toipuminen voi kestää kuukausia tai vuosia. Tämän näkökulman ”Jääkiekon hinta” -dokumentti ansiokkaasti nostaa esille.
Ammattilaisuran puulaakisarjaan vaihtanut Taylor kertoo avoimesti, että ajatteli vielä muutama vuosi sitten toipuvansa niin hyvin, että voisi edelleen tavoitella NHL-paikkaa. Äidin ja puolison täysin erilaiset näkemykset Taylorin toipumisesta ovat riipaisevaa katsottavaa.
Tarinalla on onneksi positiivinen loppu. Taylor työskentelee nykyään kiinteistöalalla ja tekee lisäksi valistustyötä päävammoihin liittyen. Arjesta saa vakaan kuvan, mutta toipumisprosessi on ollut pitkä, eikä NHL-unelman murenemista välttämättä pysty koskaan täysin hyväksymään.
Oma osuutensa dokumentissa on 35-vuotiaana kuolleella ex-NHL-puolustaja Steve Montadorilla. Lähes 600 NHL-pelin veteraani kärsi uransa jälkeen mielenterveysongelmista, kuten masennuksesta ja ahdistuksesta. Montadorin isän mukaan päävammat aiheuttivat ex-ammattilaiskiekkoilijalle myös päänsärkyä, unettomuutta ja päihdeongelmia.
Montadorin kuolinsyystä ei ole varmuutta, mutta yleisellä tasolla dokumentissa painotetaan, että päävammoista usein aiheutuu masennusta ja itsetuhoista käytöstä. Päävammojen kannalta tärkeä ja mielenkiintoinen asia on sekin, että Montador oli lahjoittanut aivonsa lääketieteelliselle tutkimukselle.
Merkittävä nosto dokumentissa on myös se, että mielenterveysongelmiin liittyy edelleen häpeää ja stigmatisoitumista. Kaikkien dokumentissa esiintyneiden yhteinen kanta onkin, että mitä nopeammin stigmasta päästäisiin eroon, sitä enemmän pelaajat kertoisivat avoimesti mielenterveysongelmistaan.
Tässä yhteydessä tuodaan esille myös se, kuinka suhtautuminen päävammoihin on muuttunut vuosien ja vuosikymmenten varrella. Esimerkiksi Wickenheiser muistelee 90-luvulla alkaneen uransa aikana palanneensa päähän kohdistuneen iskun jälkeen mahdollisimman nopeasti peliin ja päästessään sillä tavalla yli kivusta ja muista oireista.
Dokumentti on erityisen onnistunut lääketieteellisen näkökulman esittelyssä. Alan asiantuntijat kertovat maallikkokielellä päävammojen syntymekaniikasta ja toipumisprosessista.
Toisena esimerkkinä mainitaan Sidney Crosby, joka oli lähes vuoden sivussa aivotärähdyksen vuoksi kausien 2010−12 aikana.
Lääketiedettä lätkäjätkille
Dokumentti on erityisen onnistunut lääketieteellisen näkökulman esittelyssä. Alan asiantuntijat kertovat maallikkokielellä päävammojen syntymekaniikasta ja toipumisprosessista.
Mielenkiintoinen yksityiskohta on tutkimusprojekti, joka yrittää kehittää päävammojen diagnosointia. Tavoitteena on pään kuvantamismenetelmien avulla saada diagnosoinnista entistä luotettavampaa ja vertailukelpoisempaa. Toistaiseksi päävammat on diagnosoitu vain tiettyjen oireiden perusteella.
Lääketieteellisen näkökulman ohella pelaajien ja omaisten kertomukset ovat dokumentin parasta antia. Lindrosin ja Wickenheiserin tasoisten supertähtien lausunnoilla päävammoista on valtava painoarvo, mutta enemmän pääosassa olevan Taylorin tarina tulee voimakkaammin iholle.
Ikävä miinuspuoli dokumentissa on pitkäaikainen kiekkotoimittaja Stephen Brunt, jonka anti on vain analysoida peliä ja puolustaa kovien otteiden kuuluvan jääkiekkoon. Lähes irrallinen mielipide tuntuu jopa aliarvioivan sekä pelaajien henkilökohtaisia kokemuksia että lääkäreiden asiantuntijalausuntoja.
Lisäksi dokumentti on rakenteeltaan sekavahko, ja päähenkilöt tuntuvat pitkään irrallisilta.
Kokonaisuutena ”Jääkiekon hinta” on kuitenkin oikein mainio teos. Erityisesti tärkeä aihe ja sen onnistunut käsittely ansaitsevat kiitoksen. Tieteellinen lähestymistapa ja asiantuntijoiden sekä ammattilaispelaajien kommentit antavat monipuolisen ja kattavan kuvan päävammoista.
Kiekkomaailma tarvitsee juuri tällaista valistustyötä.
