Mielipide

Näkemys: TPS:n kauden viimeinen ottelu kuvasti koko kautta − tähtihetkiä, mutta perusta puuttui

LIIGA / Kolumni

64 peliä siihen meni, että TPS teki oivalluksen. Maalin eteen tarvitaan maskipelaajia, jotka peittävät maalivahdin näkökenttää. Viidennessä pudotuspelikamppailussa heti ensimmäisessä vaihdossa maalinedustalla oli kaksi pelaajaa, jonka ansiosta viivakuti oli välittömästi vaarallisempi.

Minuuttia myöhemmin turkulaiset iskivät avausosuman juuri maalilta tulleesta irtokiekosta, jossa jälleen oli yksi maskimies. Maalineduspelaaminen jatkui hyvänä läpi ottelun, ja sota-alueelta tuli huomattavasti enemmän laukauksia aiempiin otteluihin verrattuna.

Maalineduspelaaminen ei ollut ainoa ryhtiliike, sillä myös yksilöt nousivat vähintään omalle tasolleen.

Ilari Filppula iski avausmaalin ja jalka liikkui erittäin hyvin kevään muihin vääntöihin nähden. Mailataiturin aivotkin tuottivat jo hänen tasolleen hyviä suorituksia.

Petrus Palmu löysi sulavan liikkeensä, voitti kaksinkamppailuja ja aiheutti useita vaaranpaikkoja näyttävillä harhautuksillaan.

Jani Forsström, jonka sopimusta on kyseenalaistettu jo vuosia, pelasi varmaan uransa parhaimman pelin. Puolustuksen luuta taisteli erittäin voimakkaasti eikä tehnyt virheitä. Lisäksi Forsström tarjoili syötön, jolla TPS olisi voinut venyttää sarjaa.

Tunnetila oli kauden viimeisessä kamppailussa sesongin ykköslaatua, mikä näkyi hyvänä latauksena heti alusta alkaen. TPS teki avausmaalin ensimmäistä kertaa HPK-sarjassa.

Onnistumisten kääntöpuolena parrasvaloihin nousivat mustavalkoisten heikot kohdat: käsittämättömän suuria yksilövirheitä väärissä paikoissa, epäonnistuneita purkukiekkoja, kommunikaatiokatkoja ja niistä johtuneita merkkausvirheitä.

Esimerkiksi toisessa erässä TPS käytti aikalisän venyneen vaihdon ja pitkän kiekon vuoksi. Päävalmentaja Kalle Kaskiselta oikea ratkaisu siihen paikkaan, mutta toiminta aikalisän jälkeen oli järkyttävää. TPS-miehistöllä oli selviä purkupaikkoja heittää kiekko ulos alueelta, jotta väsyneet ukot pääsevät vaihtoon. Tuloksena kaksi pitkää kiekkoa.

Toisena esimerkkinä HPK:n Niclas Luceniuksen 1−2-maali. Kommunikaatio ei pelannut, ja loppujen lopuksi maalin edessä seisoo kolme turkulaista vartioimassa kahta pallokerhon pelaajaa. Lucenius nautiskelee kiekon reppuun.

TPS:n kauden viimeinen ottelu kuvasti pitkälti koko kautta: tähtihetkiä ja Kaapo Kakon showta, jotka sumensivat todellisia ongelmia.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös